Lauma kasassa

Bruno on ollut meillä viime viikonlopusta asti ja voi että on mukavaa, kun on "lauma" koiria. Bruno ja Vesper eivät ole mitään ylimpiä ystäviä ja erityisesti ruokaan liittyvät jutut kirvoittavat välillä pienen nahistelunkin, mutta kyllä nuo hiukan leikkiäkin tapailevat ja seuraavat toistensa tekemistä kiinnostuneina, vaikkeivat sitä myöntäisikään. :) Lenkillä mennään myös rinta rinnan ja haistellaan samoja pensaita, eilen illalla jopa puskettiin toista kuonolla ja kaulailtiin. Heti tosin, kun koirat huomasi, että katson niitä, lähtivät molemmat eri suuntiin kuin mitään ystävyyttä ei olisi ollutkaan. :D
Eilen kävimme Brunon kanssa maksasairauksiin erikoistuneella eläinlääkärillä. Brunohan oli syksyllä hammashoidossa ja tuolloin rauhoitusta varten otetuissa perusveriarvoissa havaittiin maksa-arvojen nousu. Nyt lääkärissä koko tunti meni epikriisin kertaukseen ja verinäytteen ottoon. Verestä katsotaan lisää maksan toiminnasta kertovia arvoja ja epilepsialääkkeen pitoisuus. Toiveissa olisi, että maksaa rasittavaa epilepsialääkettä voitaisiin ainakin vähentää ellei kokonaan poistaa. Brunollahan ei ole ollut yhtäkään kohtausta lääkityksen aloittamisen jälkeen eli neljään ja puoleen vuoteen. Brunon kohtaukset olivat ennen lääkitystäkin melkoisen lieviä: muutaman minuutin kestävää ataksiaa, vain kerran oli voimakkaampi kohtaus, jossa ei kyllä siinäkään ollut kouristelua. Ennen lääkityksen aloittamista Brunosta tutkittiin selkäranka röntgenkuvauksella, peruselinarvot ja aivot magneettikuvauksella ja aivosähkökäyrällä. Ainoa poikkeava löydös oli lievä aktiivisuuden nousu EEG:ssä, mikä viittaa siis epilepsiaan. Nykykäsityksen mukaan epilepsialääkitys aloitetaan yleensä, kun koiralla on lyhyen ajan sisällä ollut kaksi epileptistä kohtausta, tietenkin kohtausten vakavuus huomioiden. Jos Brunon kohtaukset olisivat alkaneet nyt, ei lääkitykseen oltaisi todennäköisesti lähdetty yhtä nopeasti. Toivoa siis on, että lääkitystä voitaisiin keventää ja siten toivottavasti koirakin saisi olla kauemmin kanssamme. Lääkäri soittaa ensi viikolla tuloksista. Pidetään peukkuja, että maksan tila olisi vielä niin hyvä, että se pystyisi korjaamaan itseään! Kliinisesti Bruno on hirmu reipas ja iloinen, joten yritän olla murehtimatta liikoja. :)
Vesper on tainnut kokea jääneensä hiukan paitsioon, kun lenkeillä ja kotona Bruno vie luonnollisesti osan huomiosta. Kypsänä aikuisena Vestu onkin ottanut tilanteen hienosti, ja mm. alkanut vahtia omaa koppaansa (jossa ei ikinä nuku) sekä hyörimällä lenkeillä niin, että minun on pakko puuttua menoon. Negatiivinen huomiokin on huomiota. ;) Hirmuinen pakkanen on hiukan verottanut lenkki-intoa ja piha-aksaa, joten tänään treenasimme tokoa olohuoneessa Brunon ollessa päiväunilla. Kyllä oli Vestu innoissaan ja niin miellyttämishaluinen, että täytyisi varmaan pitää Bruno meillä vakituisesti. :) Teimme seuraamista ja jäävistä maahanmenoa ja seisomista. Kaikki sujui hirmu hyvin, erityisesti liikkeestä maahanmeno olisi ihan koekunnossa. Seuraamisessa on kyllä enemmän sellaista PK-tyyppistä viettityöskentelyä: paikka on kyllä täysin oikea ja koira on suorassa, mutta koira suoristaa pään suoraan ylöspäin ja "tanssii" kuin kouluratsastushevonen. No, parempi näin päin, kuin että koira olisi perässävedettävä. ;)