Olisikohan välillä aika lisätä treenikuulumisiakin tänne blogiin? ;) Agilitytreenien puutteessa olemme hiukan pyrkineet edistymään tokon saralla. Alokasluokan liikkeet ovat tällä saralla:
Luoksepäästävyys
Vestu pysyy perusasennossa ihmisten kätellessä minua, koiraan koskeminen on vielä liian ihanaa: tuolloin on pompattava vieraan syliin ja lipaistava naamaa. En edes tiedä, kuinka paljon tähän haluan panostaa, koska tämä liike on vain alokasluokassa ja _luoksepäästävähän_ tuo on. ;) Muistaakseni näkemissäni tokokisoissa perusasennosta tuomaria tervehtimään nousemisesta ei ole edes hirmuisesti sakotettu?
Paikkamakuu
Tämä saatiin viime kesänä jo tosi hyvälle mallille. Talvella ei olla ulkona tehty pakkasten takia kertaakaan, sisällä sujuu hyvin. Pysyy maassa suhteellisen isossakin häiriössä, esim. vaikka leikin Brunon kanssa suoraan V:n kuonon edessä. Hienosäätönä voisi vielä varmistaa sfinksinä pysymistä: välillä toinen lonkka tuppaa lumpsahtamaan mahan alle minuutin ja 55 sekunnin kohdalla. :)
Seuraaminen (taluttimessa ja ilman)
Seuraaminen on ehkä isoin keskeneräinen juttu. Vestu tekee seuraamista lyhyissä pätkissä (n. 10 m) todella hyvin: paikka on oikea, koira on suorassa ja perusasennot hyviä. Myös käännökset ovat hyviä, takaosan treenit ovat auttaneet kokoamiseen hyvin. Ongelmana onkin oikeastaan keston lisääminen entisestään. Minusta jotenkin tuntuu, että V ei oikein ole tajunnut, että seuraaminen on koko liikkeen juttu: V ikään kuin odottaa, että koska on kuljettu tarpeeksi ja tulee joku "oikea" käsky.
Liikkeestä maahanmeno
Bravuurimme, onnistuu älyttömän hyvin ja on tosi varma liike! Todennäköisesti siis se, joka tulee epäonnistumaan kokeessa.. ;)
Liikkeestä seisominen
Minulla oli pitkään asenneongelma tämän liikkeen kanssa: minusta se oli vaikea opettaa, Vestu meni koko ajan maahan tai istui ja edistymistä ei (treenaamattomuudesta huolimatta..) tullut. Keväällä kyllästyin vetelehtimiseeni ja yhden iltaruoan yhteydessä pyysin Vestun seisomaan paikoillaan. Kävelin päri kertaa V:n ohi (koira siis koko ajan paikoillaan) ja ohi mennessäni sanoin käskysanan. Sitten tein pari kertaa niin, että kävelin hiukan hitaammin koiran kanssa ja pyysin pysähtymään (itse jatkoin matkaa). Kun tämä toimi, teimme seuraamisen yhteydessä. Tämä kaikki siis yhden iltaruoan eli noin 5 minuutin treenin yhteydessä. Pitäisiköhän muissakin ongelmajutuissa vaan pureutua suoraan asiaan ilman kaikenlaisia monimutkaisia systeemeitä? ;) Kisavarma liike ei tietenkään ole, mutta perusteet olemme saaneet rakennettua vihdoin tähänkin.
Luoksetulo
Tämä on ollut aiemmin tosi varma ja hieno. Nyt kuitenkin V on yllättäen alkanut tehdä hitusen vinoja loppuasentoja, johtuisikohan runsaasta perusasentotreenistä? Edestä perusasentoon siirtymistä emme ole harjoitelleet kai koskaan, eikä varmaan kannata aloittaakaan ennen kuin loppuasennot ovat taas suoria (jos siis V sekoittaa nämä kaksi jo nyt).
Estehyppy
Emme ole ikinä harjoitelleet. Pitäisi kai.
Periaatteessa voisimme varmaan jo ihan lähiaikoina mennä kokeeseen. Minulle ainakin tekisi hyvää mennä keskeneräisen koiran kanssa kehään: pitäisi päästä yli siitä ainaisesta itsekriittisyydestä ja täydellisyyden tavoittelusta. :) Ja totuushan on se, että emme ole ikinä missään oikeissa kokeissa/kilpailuissa olleet, joten useampi kokemus alokasluokasta tekisi meille molemmille varmasti hyvää.
Luoksepäästävyys
Vestu pysyy perusasennossa ihmisten kätellessä minua, koiraan koskeminen on vielä liian ihanaa: tuolloin on pompattava vieraan syliin ja lipaistava naamaa. En edes tiedä, kuinka paljon tähän haluan panostaa, koska tämä liike on vain alokasluokassa ja _luoksepäästävähän_ tuo on. ;) Muistaakseni näkemissäni tokokisoissa perusasennosta tuomaria tervehtimään nousemisesta ei ole edes hirmuisesti sakotettu?
Paikkamakuu
Tämä saatiin viime kesänä jo tosi hyvälle mallille. Talvella ei olla ulkona tehty pakkasten takia kertaakaan, sisällä sujuu hyvin. Pysyy maassa suhteellisen isossakin häiriössä, esim. vaikka leikin Brunon kanssa suoraan V:n kuonon edessä. Hienosäätönä voisi vielä varmistaa sfinksinä pysymistä: välillä toinen lonkka tuppaa lumpsahtamaan mahan alle minuutin ja 55 sekunnin kohdalla. :)
Seuraaminen (taluttimessa ja ilman)
Seuraaminen on ehkä isoin keskeneräinen juttu. Vestu tekee seuraamista lyhyissä pätkissä (n. 10 m) todella hyvin: paikka on oikea, koira on suorassa ja perusasennot hyviä. Myös käännökset ovat hyviä, takaosan treenit ovat auttaneet kokoamiseen hyvin. Ongelmana onkin oikeastaan keston lisääminen entisestään. Minusta jotenkin tuntuu, että V ei oikein ole tajunnut, että seuraaminen on koko liikkeen juttu: V ikään kuin odottaa, että koska on kuljettu tarpeeksi ja tulee joku "oikea" käsky.
Liikkeestä maahanmeno
Bravuurimme, onnistuu älyttömän hyvin ja on tosi varma liike! Todennäköisesti siis se, joka tulee epäonnistumaan kokeessa.. ;)
Liikkeestä seisominen
Minulla oli pitkään asenneongelma tämän liikkeen kanssa: minusta se oli vaikea opettaa, Vestu meni koko ajan maahan tai istui ja edistymistä ei (treenaamattomuudesta huolimatta..) tullut. Keväällä kyllästyin vetelehtimiseeni ja yhden iltaruoan yhteydessä pyysin Vestun seisomaan paikoillaan. Kävelin päri kertaa V:n ohi (koira siis koko ajan paikoillaan) ja ohi mennessäni sanoin käskysanan. Sitten tein pari kertaa niin, että kävelin hiukan hitaammin koiran kanssa ja pyysin pysähtymään (itse jatkoin matkaa). Kun tämä toimi, teimme seuraamisen yhteydessä. Tämä kaikki siis yhden iltaruoan eli noin 5 minuutin treenin yhteydessä. Pitäisiköhän muissakin ongelmajutuissa vaan pureutua suoraan asiaan ilman kaikenlaisia monimutkaisia systeemeitä? ;) Kisavarma liike ei tietenkään ole, mutta perusteet olemme saaneet rakennettua vihdoin tähänkin.
Luoksetulo
Tämä on ollut aiemmin tosi varma ja hieno. Nyt kuitenkin V on yllättäen alkanut tehdä hitusen vinoja loppuasentoja, johtuisikohan runsaasta perusasentotreenistä? Edestä perusasentoon siirtymistä emme ole harjoitelleet kai koskaan, eikä varmaan kannata aloittaakaan ennen kuin loppuasennot ovat taas suoria (jos siis V sekoittaa nämä kaksi jo nyt).
Estehyppy
Emme ole ikinä harjoitelleet. Pitäisi kai.
Periaatteessa voisimme varmaan jo ihan lähiaikoina mennä kokeeseen. Minulle ainakin tekisi hyvää mennä keskeneräisen koiran kanssa kehään: pitäisi päästä yli siitä ainaisesta itsekriittisyydestä ja täydellisyyden tavoittelusta. :) Ja totuushan on se, että emme ole ikinä missään oikeissa kokeissa/kilpailuissa olleet, joten useampi kokemus alokasluokasta tekisi meille molemmille varmasti hyvää.
4 kommenttia:
Menkää möllikokeeseen, siitä se lähtee. :) Jos Vesperin vire kestää helposti kokeenomaisen suorituksen ilman välipalkkoja, ei useammasta koekäynnistä ole haittaa.
En tiedä auttaisiko tuohon teidän seuraamiseen, mutta yksi keino on palkita koira aina välittömästi käännöksen jälkeen. Silloin intensiteetti suorilla säilyy, kun koiralla on jotain mitä odottaa - ja käännöksestä itsestään tulee koiralle "virtapiikki".
Harjoitellessa pitää tietysti varoa ettei käy niin, että koira alkaakin ennakoida vapautusta heti käännöksen jälkeen. ;) Ja huolehtia siitä, että palkkaa tosiaan vasta käännöksen _jälkeen_, ei kesken käännöksen!
Koekokemusta on hyvä saada, mutta sen verran varoitan, että ei välttämättä kannata jäädä ALO-luokkaan sitä hankkimaan, ennemmin sitten AVO-luokasta. Olettaen, että tarkoitus on jatkaa ylempiin luokkiin.
Sillä perustelen, että ALO-luokissa, saatika möllikokeissa paikallamakuu on monesti tosi levoton :( Ei kannata hankkia koiralle huonoja kokemuksia luokse tulevista koirista tai kimpparallittelusta :/ Möllikokeissa voi toki halutessaan jättää koko paikallamakuun tekemättä tai sitten jäädä ihan koiran lähelle, jolloin voi itse puuttua levottomiin tilanteisiin.
Ei kaikissa kokeissa toki näin ole, mutta muistaakseni melkein joka ikinen meidän ALO-kokeiden paikallamakuista oli levoton. Siksi ajattelen itse Zian kanssa hankkivani kisakokemusta vasta AVO-luokasta.
Hah, joku kaunis päivä kun edes sinne ALO-luokkaan päästäisiin ;)
Joo, erittäin hyvä pointti Sannalta! En ole tainnut nähdä ainoatakaan mölli/ALO-koetta, jossa joku ei olisi lähtenyt litomaan tai alkanut häiriköidä... :/
Vesperillä on hyvä paikallamakuu, varjelisin sitä kuin lapsen silmää. ;)
Kiitos molemmille taas hyvistä kommenteista! Tuota Kaisan vinkkiä seuraamiseen kokeilemme ehdottomasti. Ja hyvä huomio Sannalta, Vesper kun on "töitä" tehdessään aika tarkka omasta tilastaan, eikä varmasti arvosta iholle tunkevia koiria makuuta suorittaessaan. :) Olemme treenanneet paljon V:n kanssa sitä, että paikalla pysytään, vaikka heittelen leluja nenän eteen/muut koirat juoksevat ympärillä, ja paikkamakuu on aika varma. Toinen juttu on tietenkin käytös kokeessa: jos V kerrankin keksisi, että VIELÄ hauskempaa, kuin odottaa palkkaa paikkamakuusta, on juoksennella muiden samanmielisten kanssa, niin johan olisi hetkeksi treenattavaa.. :/ Täytyy miettiä, miten lähdemme etenemään kokeiden suhteen.
Lähetä kommentti