Vesperin blogi

Olemme muuttaneet!

2011-08-21T14:51:00.004+03:00

Uusi osoitteemme on http://kotiteatteri.tumblr.com Blogi on koko perheen yhteinen, mutta koska koirat ovat kuitenkin meidän maailmamme napa, pääsee uudestakin blogista seuraamaan herra B:n ja neiti V:n edesottamuksia. Tervetuloa!

Kasa päivityksiä

2011-05-13T21:54:00.001+03:00

Huh, kevään viimeinenkin tentti on nyt onnistuneesti takana ja edessä häämöttävät leppoisat kesälomaviikot. Vai pitäisikö sanoa "leppoisat" (mihinkäs seepra raidoistaan pääsisi...), mutta lomaviikot nyt ainakin. Viime viikkoina on tapahtunut kaikenlaista, mutta aika ei ole millään riittänyt blogin päivittämiseen. No, tässä pähkinänkuoressa toukokuun alun tapahtumat:

Brunon ihokontrolli
Saimme eläinlääkäriltä pelkkää hyvää palautetta. :) Bruno oli saanut 0,5 kg lisää lihasmassaa kortisonin kutistamien lihasten tilalle, maksa-arvot olivat tippuneet TODELLA paljon, iho alkanut uusiutumaan ja karva alkanut kasvaa hiljalleen takaisin. Jokainen koiranomistaja voi varmaan kuvitella, kuinka mahtavaa on monen vuoden epätietoisuuden jälkeen saada koiralle oikea diagnoosi, oikea hoito ja sitä kautta koira kuntoon.
Brunon tervehtymisen on kyllä huomannut kotonakin: lenkki-into ja fyysinen kestävyys on parantunut hirmuisesti ja ajatustyötäkin kaivataan (rehellisemmin sanottuna vaaditaan) taas kuin nuorena. Erityinen ilon hetki oli viime maanantaina, kun Bruno yli vuoden tauon jälkeen pomppasi tuolille keveästi kuin aropupu. Viime aikoina herra B:n kanssa on tosin ilmennyt aivan uudenlaisia ongelmia: lisääntynyttä itsepäisyyttä lenkeillä sekä komentavaa räksytystä jos a) huomiota tai b) tekemistä ei tule riittävästi. Onneksi koiravanhuksen kohdalla huonokäytöksisyyden kokee puhtaasti hellyttäväksi toiminnaksi ja osoitukseksi virkeydestä. :D

Vespun agitreenit uudessa ryhmässä
Olemme olleet nyt kahdesti uudessa ryhmässämme ja treenaus maistuu kyllä niin hyvältä. Kouluttajat ovat todella innostavia, kannustavia ja samalla vaativia. Treenit ovat olleet meille todella hyödyllisiä ja vaikeusaste on ollut meille sopiva. Lisäksi ryhmässä on hyvä yhteishenki ja olen tutustunut ryhmäläisiin jo kivasti. Teen treeneistä oman postauksen, kunhan saan ratapiirrokset kuvatiedostoina. :)

Vespu fyssarilla
Eilinen käynti fyssarilla ei ollutkaan yhtä kivaa kuultavaa kuin B:n dermatologikäynti. :/ Tiesin kyllä odottaakin jumeja, sillä kotijumpat ovat viime aikojen kiireiden takia kärsineet ja lisäksi ekoissa ryhmätreeneissä Vestu kaahasi aivan täysillä jyrkästä kulmasta puomille ja kaatui rintakehälleen jo ylösmenolla. Ilmaan jäi leijailemaan vain V:n valkoisia karvoja, kun koira sinkosi puomille uudelleen ja jäi odottelemaan loppuun 2 on 2 offiin.
Fyssari löysi erityisesti rintarangasta ja yläselän lihaksista lukkoja ja jumeja. Käsittely oli välillä Vestulle selkeästi epämiellyttävää. :( Onneksi lukot saatiin avattua ja saimme rintarangan liikkuvuutta ylläpitäviä jumppia kotiinkin. Nyt vain täytyy varmistaa, että aikaa kotijumpille, akupunktiolle ja venyttelylle todellakin löytyy.

Muuta höpinää
K9:n seuramestaruudet jäivät meidän osalta valitettavasti väliin. Hirveästi teki mieli mennä. :( Vestulla alkoi juoksut nyt, ja alkoivatkin hyvään saumaan tuon lihashuollon kannalta. Muutaman viikon päästä palataan treenikentille entistä ehompina!

Tässä nämä pikapäivitykset, nyt kannustamaan Suomi jääkiekon finaaliin! Hauskaa viikonloppua kaikille! :)

Vapputervehdys!

2011-04-30T22:30:00.001+03:00

Kolme vuotta sitten vietimme vappua pikku-Vestu sylissä mm. varsapatsasta pintelöidessä ja Mantan lakitusta seuratessa. Tänä vuonna juhlat olivat ehdottomasti paremmat, sillä päivän kaupunkikierroksen jälkeen kävelimme Purinan kentälle treenaamaan kontakteja osana rataa (V oli edistynyt parin lepopäivän aikana ja varmuutta oli tullut paljon lisää!). Kävelimme vielä takaisin kotiin, joten tämän 2,5 tunnin reissun jälkeen kaikki ovat valmiita rojahtamaan sohvalle ja katsomaan Areenasta Williamin ja Katen häät, jotka perjantaisen työpäivän takia jäivät katsomatta suorana. Hauskaa vappua! :)

Pieni tokopäivitys

2011-04-27T19:49:00.002+03:00

Seuraaminen: kontakti pysyi koko ajan, käännökset vasemmalle hienoja ja hirveä into tekemiseen. :) Jatkossa treenattava ainakin oikealle kääntymistä, ei ollut oikein terävä ja koira oli hiukan kysymysmerkkinä.
Liikkeestä maahan: Tehtiin kokeenomaisesti, meni ok. Meni maahan heti käskystä, mutta on tippunut alas nopeamminkin. En kuitenkaan jäänyt hinkkaamaan, koska kokonaiseksi liikkeeksi oli ihan hyvä, "hitaus" ei varmaan edes tiputtaisi alokasluokassa pisteitä. Jatkossa maahanmenon muistuttelua yksittäisenä treeninä.
Liikkeestä seiso: karmea! Valui ainakin kolme askelta käskyn jälkeen, joten vapautin ilman palkkaa. Tehtiin sitten hiukan käskyn muistuttelua ja sitten uudelleen kokeenomaisesti. Paransi, mutta tarvitaan lisää treeniä, jotta saa varmuutta käskyyn.
Paikkamakuu: ok. Vestu suoritti paikkamakuuta, kun minä laitoin treenikamoja valmiiksi muita liikkeitä varten. Pysyi suorassa ja piti ensimmäistä kertaa ulkona kontaktin koko ajan kovasta häiriöstä huolimatta (ympärillä pyöri ja kiljui pieniä lapsia, kentällä pyöräili ihmisiä sun muuta). Aika ei kyllä ollut kahtakaan minuuttia, mutta olin silti iloinen hienosta keskittymisestä.
Nouto: kapulan pitämistä käskystä koiran istuessa. Vestulla oli tässä vaiheessa jo niin hirveän kuuma, että läähätti kapula suussa. Yritys oli hyvä ja suoritus intensiivinen ja keskittynyt, mutta itsellä meinasi pettää pokka touhua katsellessa. Note to myself: noutotreenit ensi kerralla treenien alkuun.
Luoksetulo: Kokeilin loppuun luoksetuloa, joka on siis lähiaikoina muuttunut bravuuristamme mahalaskuksi. Mitä lie nyt on taas tapahtunut, mutta V on palannut normaaliin moodiinsa, jossa luoksetulo on se helpoin ja varmin liike. Toivottavasti hetkellinen taantuminen on nyt todella voitettu.

Kontaktiprojekti

2011-04-26T13:39:00.001+03:00

Saavuimme eilen kotiin ja heti aamulla lähdimme Purina-areenalle treenaamaan. Kontaktit on nyt saatava viimeisteltyä! Muut esteet ovat kisakunnossa, mutta kontakteilla on vielä hiukan loppuviilausta: lisää varmuutta ja itsenäisyyttä pitäisi saada. Keinu on lisäksi ollut vaiheessa jo pitkään, joten pieni ryhtiliike on paikallaan! :) Tavoitteeksi asetan, että toukokuun loppuun mennessä myös kontaktiesteet ovat kisakunnossa.

Tänään teimme puomin alastulolla radanomaisuutta: puomin jälkeen oli putki ja onnistuneesta kontaktista vapautin putkeen. Tarkoituksena tässä on siis muuttaa palkka lelusta seuraavaksi esteeksi. Samalla olen pyrkinyt myös pois kontaktien käskyttämisestä eli koiran pitää tehdä kontakti ilman erityistä käskyä. Vesper oli aluksi hiukan hukassa, mutta lopussa teki jo hienoja suorituksia. Pitäisi vaan päästä usein kentälle, jotta varmuutta tulisi lisää.

Keinun Vesper periaatteessa jo osaakin, mutta varmuutta tarvitaan lisää. Tänään teimme keinua siten, että alastulo rämähtää maksipöydälle. Pöydällä odotti palkka (nami) ja 2 on 2 offista vapautin pois. Aluksi meni ravilla palkalle, lopussa laukalla. Seuraavaksi voisimme tehdä ensin pari toistoa maksipöydällä ja sitten siirtyä minipöydälle. :)

Nyt lähdemme Annan ja Hääriksen kanssa palauttavalle kävelylle ja sen jälkeen haukut saavat kesätukat. :)

Kuvia epiksistä

2011-04-24T14:02:00.000+03:00

Tässä muutama kuva torstain kisoista. Kuvaajana toimi Milla Saari, kiitos!

Ekat epikset!

2011-04-21T21:27:00.002+03:00

Nyt on kisakynnys ylitetty, ainakin epävirallisten kisojen osalta. Osallistuimme seuramme maksimöllien radalle ja olipas meillä kivaa. :) Tavoitteena oli, että Vestu pysyy lähdössä ja että teemme rataa yhdessä. Molemmat toteutuivat. :) Olimme ennen kisoja Nuuksiossa lenkillä vajaa pari tuntia, joten meno radalla on aika hidasta. Lopussa otin liikaa etumatkaa V:hen (ja vieläpä täysin turhaan..), jolloin rima tuli alas. Tulos siis 5 vp. Alla vielä atleetti-Vestun haastattelu:

"Lähdimme radalle tekemään omaa suoritusta ja katsomaan mihin se riittää. Tippunut rima tottakai ottaa päähän, mutta tää rata on nyt vaan nollattava ja siirrettävä katse K9:n seuramestaruuksiin. Nälkäähän tästä kisasta jäi. Nyt vaan katse tulevaisuuteen."

Tulevaisuus tässä tapauksessa tarkoittaa auton pakkaamista (kiitos auton lainasta huipuille appivanhemmille!), nokan kääntämistä Turkuun ja pääsiäisen viettoa perheen ja ystävien kanssa. Hyvää pääsiäista siis kaikille! :)

Tupla-agia

2011-04-19T18:16:00.001+03:00

Yliopistolta alkoi pääsiäisloma tänään ja sen kunniaksi kävimme hiukan kentällä treenaamassa. Sain Heidin Rusti-jöötin mukaan ja olipas meillä kaikilla hauskaa. :) Rusti on ketterä pieni mies ja ehdottomasti potentiaalia kisakoiraksi. Agilityä Rustin kanssa ei ole ikinä tehty, ja ehkäpä ryöväänkin tästä itselleni kisakoiran. ;) Kotimittaus Vespun kanssa (43,5-44 cm) on näet masentanut minua HIUKAN enkä oikein osaa päättää, onko mitään järkeä hypyttää näin piskuisella koiralla maksihyppyjä. :( No, treeneihin:

Vesper teki pari kertaa keppejä ja kontaktien muistuttelua. Kepit olivat todella hienot, hyvä lihashuolto on varmasti auttanut ja tuonut lisää venyvyyttä kylkiin. Puomin alastulolla haimme radanomaisuutta kontakteihin: kontaktin jälkeen oli yksi hyppy ennen palkkaa (lelua). Lähettelin kontaktille hölkäten itse ohi tai jääden taakse. "Pinta"-käskyllä paikka löytyi hyvin, mutta itsenäistä irtoamista pitää vahvistaa: nyt n. 4 metrin päähän jääminen jätti koiran seisomaan kaikilla neljällä tassulla kontaktille ja vasta toistamalla käskyn löytyi oikea paikka. Hyvää oli se, läpijuoksuja ei tullut yhtään ja varastamisia vain yksi (toistoja taukoineen n. 20), joskin silloinkin koira palasi lelua hakematta itse takaisin kontaktille ilman huomauttamista. :)

Rustin kanssa ajattelin vain leikkiä kentällä, mutta päädyimmekin tekemään kaikenlaista, sillä R oli kuin olisimme treenanneet aina yhdessä: iski täysillä leluun kiinni, tapitti mua silmiin ja vaati tekemistä ja oli ihan intona. Mahtava koira! :) Aloitimme siivekkeen takaakierroilla, sylkkäreillä ja muutamilla eteenlähetyksillä. Hetken tauon jälkeen R pääsi menemään putken muutaman kerran ja lopuksi teimme hiukan kontakteja puomin alastulolla. Kuulostaa paljolta, mutta jokaista juttua teimme tottakai ihan superalkeistasolla ja vain muutamia toistoja. Jotenkin toisen koiran opettaminen on niin paljon helpompaa, kun tietää jo etukäteen, miten mikäkin asia on järkevin opettaa eikä tarvitse tehdä kaikkia niitä virheitä, joihin on sortunut ensimmäisen kanssa. :) Ajoittain tekee todella paljon mieli toista koiraa (vai pitäisikö sanoa kolmatta, kun Bruno näyttää muuttaneen meille pysyvästi? :). Ensi vuosi koulussa tulee kyllä olemaan niin uskomattoman kiireinen, ettei nyt ole pennun aika. :( Mutta ehkäpä Heidi antaa Rustin mulle agikäyttöön ja mä ulkoistan vastalahjana Vespun tokot Heidille? :)

Manana

2011-04-08T12:32:00.001+03:00

Hm, siitä taitaa olla nyt kaksi viikkoa, kun juhlallisesti lupasin päivittää blogia tarkemmin "huomenna". "Huomenna" vaihtui välimerelliseen "mananaan" ja tässä sitä nyt ollaan. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet aivan älyttömän kiireisiä (itseaiheutetusti tosin) ja eilen oli ensimmäinen ilta pariin viikkoon, kun olimme kaikki kotona. Tänään sitten Jaakko lähti kertausharjoituksiin viikonlopuksi, joten nyt on sopiva hetki päivitellä blogiakin. :)

Bruno: Kortisoniannos on saatu laskettua niin, että B saa vain kerran viikossa yhden tabletin. Tämä on ollut aivan uskomatonta! Iho on alkanut uusiutua kortisonin aiheuttamien muutosten osalta ja karvansänkeäkin on tunnettavissa selässä. Brunohan ei ole ikinä oireillut ihoaan mitenkään (ei raavi tai arista), vaan muutokset ovat olleet ainoastaan kosmeettisia. Epilepsialääkettä pudotetaan puoleen maanantaina, toivottavasti sekin sujuu hyvin. Olen varannut ihokontrolliajan toukokuun alkuun ja samalla katsotaan varmasti myös maksa-arvojen tilanne. Olen kyllä niin iloinen, että menimme näille alansa huippueläinlääkäreille! Jonkun mielestä vanhaa koiraa ei ehkä kannata hoitaa, mutta minä olen kyllä sitä mieltä, että koiran elämänlaatu ratkaisee, ei ikä. Bruno on niin pirteä seniori (eilenkin juostiin kämppää ympäri V edellä ja B perässä), että olen tosi tosi onnellinen, etten antanut periksi. Ihana, rakas Brunomme! :)

Vesper: Olimme käymässä Anna Boströmillä taas 29.3. ja V:n tilanne oli nyt parempi. :) Olemme jumpanneet ahkerasti ja annoin myös akupunktiota V:lle kerran maaliskuussa. Tuolloin V reagoi hieman selkään laitettaviin neuloihin rintarangan kohdalla ja Annalta saimme syynkin: tuossa kohdin Vesperillä ei useampi trigger-piste. :/ Ne onneksi saatiin hoidettua. Kotiin saimme uusia jumppaohjeita ja uusi aika varattiin kuuden viikon päähän.
Treenaukset ovat olleet aika minimissä muiden kiireideni takia. Tokoa ollaan tehty hiukan ja mm. liikkeestä seisominen alkaa olla tosi varma. Agilityäkin pääsee kohta treenaamaan pihalle, jee! Kotona muistutin kontaktipaikkaa silityslaudasta ja kirjapinosta tehdyllä härpäkkeellä ja meni kyllä todella hyvin! Kesä ja kilpailu-uran aloitus lähenevät.. :)

Viikonlopuksi meille on tulossa vieraista parhain: Äiti. :) Saa nähdä, meneekö Äidillä ja Brunolla pasmat aivan sekaisin, kun eivät ole nähneet toisiaan yli kahteen kuukauteen. :D Viikonloppusuunniteltiimme kuuluu ainakin tämän illan RSO:n konsertti, Ylpeys ja ennakkoluulo -maraton (tai joku muu Colin Firth -pläjäys), Lauantain toivottujen tarkka analysointi sekä herkullisimman capuccinon metsästys (La Torrefazione vai Kaffecentralen?). Hauskaa viikonloppua kaikille ystäville!

Toimintaa!

2011-03-24T13:38:00.002+02:00

Tenttiinlukuviikko alkaa olla ohi, onneksi. Sekä koirat että minä alamme kyllästyä sisällä kirjojen ääressä nököttämiseen. Molempien iltahepulit alkavat olla sitä luokkaa, että huomenna koittavalle vapaudelle on tilausta. Tokoja olemme sentään tehneet ja edistystäkin on tapahtunut, kivaa! Niistä kuitenkin huomenna lisää, nyt painun hetkeksi lukemaan ennen iltapäivälenkkiä.

Tokopäivitys

2011-03-19T15:32:00.001+02:00

Olisikohan välillä aika lisätä treenikuulumisiakin tänne blogiin? ;) Agilitytreenien puutteessa olemme hiukan pyrkineet edistymään tokon saralla. Alokasluokan liikkeet ovat tällä saralla:

Luoksepäästävyys
Vestu pysyy perusasennossa ihmisten kätellessä minua, koiraan koskeminen on vielä liian ihanaa: tuolloin on pompattava vieraan syliin ja lipaistava naamaa. En edes tiedä, kuinka paljon tähän haluan panostaa, koska tämä liike on vain alokasluokassa ja _luoksepäästävähän_ tuo on. ;) Muistaakseni näkemissäni tokokisoissa perusasennosta tuomaria tervehtimään nousemisesta ei ole edes hirmuisesti sakotettu?

Paikkamakuu
Tämä saatiin viime kesänä jo tosi hyvälle mallille. Talvella ei olla ulkona tehty pakkasten takia kertaakaan, sisällä sujuu hyvin. Pysyy maassa suhteellisen isossakin häiriössä, esim. vaikka leikin Brunon kanssa suoraan V:n kuonon edessä. Hienosäätönä voisi vielä varmistaa sfinksinä pysymistä: välillä toinen lonkka tuppaa lumpsahtamaan mahan alle minuutin ja 55 sekunnin kohdalla. :)

Seuraaminen (taluttimessa ja ilman)
Seuraaminen on ehkä isoin keskeneräinen juttu. Vestu tekee seuraamista lyhyissä pätkissä (n. 10 m) todella hyvin: paikka on oikea, koira on suorassa ja perusasennot hyviä. Myös käännökset ovat hyviä, takaosan treenit ovat auttaneet kokoamiseen hyvin. Ongelmana onkin oikeastaan keston lisääminen entisestään. Minusta jotenkin tuntuu, että V ei oikein ole tajunnut, että seuraaminen on koko liikkeen juttu: V ikään kuin odottaa, että koska on kuljettu tarpeeksi ja tulee joku "oikea" käsky.

Liikkeestä maahanmeno
Bravuurimme, onnistuu älyttömän hyvin ja on tosi varma liike! Todennäköisesti siis se, joka tulee epäonnistumaan kokeessa.. ;)

Liikkeestä seisominen
Minulla oli pitkään asenneongelma tämän liikkeen kanssa: minusta se oli vaikea opettaa, Vestu meni koko ajan maahan tai istui ja edistymistä ei (treenaamattomuudesta huolimatta..) tullut. Keväällä kyllästyin vetelehtimiseeni ja yhden iltaruoan yhteydessä pyysin Vestun seisomaan paikoillaan. Kävelin päri kertaa V:n ohi (koira siis koko ajan paikoillaan) ja ohi mennessäni sanoin käskysanan. Sitten tein pari kertaa niin, että kävelin hiukan hitaammin koiran kanssa ja pyysin pysähtymään (itse jatkoin matkaa). Kun tämä toimi, teimme seuraamisen yhteydessä. Tämä kaikki siis yhden iltaruoan eli noin 5 minuutin treenin yhteydessä. Pitäisiköhän muissakin ongelmajutuissa vaan pureutua suoraan asiaan ilman kaikenlaisia monimutkaisia systeemeitä? ;) Kisavarma liike ei tietenkään ole, mutta perusteet olemme saaneet rakennettua vihdoin tähänkin.

Luoksetulo
Tämä on ollut aiemmin tosi varma ja hieno. Nyt kuitenkin V on yllättäen alkanut tehdä hitusen vinoja loppuasentoja, johtuisikohan runsaasta perusasentotreenistä? Edestä perusasentoon siirtymistä emme ole harjoitelleet kai koskaan, eikä varmaan kannata aloittaakaan ennen kuin loppuasennot ovat taas suoria (jos siis V sekoittaa nämä kaksi jo nyt).

Estehyppy
Emme ole ikinä harjoitelleet. Pitäisi kai.

Periaatteessa voisimme varmaan jo ihan lähiaikoina mennä kokeeseen. Minulle ainakin tekisi hyvää mennä keskeneräisen koiran kanssa kehään: pitäisi päästä yli siitä ainaisesta itsekriittisyydestä ja täydellisyyden tavoittelusta. :) Ja totuushan on se, että emme ole ikinä missään oikeissa kokeissa/kilpailuissa olleet, joten useampi kokemus alokasluokasta tekisi meille molemmille varmasti hyvää.

Kotijumppaa

2011-03-12T19:13:00.001+02:00

Yleisön pyynnöstä viikonlopun blogipostauksen aihe on koirien kotijumppa. :) Fyssarin ohjeilla teemme kylkien namitaivutuksia ja lannerangan ojennuksia, muut ovat omaa sovellustani. Jumpat teen aina pienen alkulämmittelyn jälkeen ja vain muutamia toistoja päivittäin, sillä vaikka monet liikkeet vaikuttavat varsin kevyiltä, voivat ne oikein tehtyinä olla tottumattomalle koiralle rankkoja. Parempi jumpata usein ja vähän kerrallaan kuin ryykästä kerralla lihakset kipeiksi. :) Vesperin jumpassa keskitymme vartalon hallintaan, tasapainon kehittämiseen ja syvien lihasten aktivointiin. Brunon kanssa teemme lihaskuntoa ylläpitäviä ja vetreyttäviä jumppia sekä pyrimme saamaan liikkuvuutta sellaisiinkin lihaksiin, joita B ei normaalissa arjessaan niin aktivoi. Alla Vestun tämän illan jumpat kuvattuina. :)

Kylkien namitaivutukset
Tämä on siis yksi fyssarin ohjeilla tehtävä jumppa. Otan Vesperin kainaloon ja pidän toisella kädellä hieman V:n vyötäröltä kiinni. Toisessa kädessä on nami, jolla houkuttelen V:n kurottautumaan ympärilleni. Harjoitusta tehdään siten, että namikäsi venyttää koiran kaulaa alas ja ylös (omat kuvat molemmista variaatioista). Vesperin kanssa teen tätä neljästi viikossa 10 toistoa per kylki (10 ylös ja 10 alas) Tämä liike venyttää kylkiä ja niskaa.

Lannealueen ojennus
Tämäkin ohje saatiin fyssarilta. Koira pyydetään menemään maahan (ei lonkka-asentoon vaan "sfinksiksi"). Vetämällä namikättä hieman ylös ja eteen yritetään saada koira ojentamaan lannerankaa suoremmaksi. Kintereiden pitää pysyä kiinni maassa. Itse pidän kevyesti kättä V:n selän päällä, jottei Vestu luule, että teemme maahan-seiso-hissiä. :) Vesperin kanssa teemme tätäkin liikettä neljästi viikossa noin 10 toistoa kerrallaan. Tarkoituksena on siis parantaa lannealueen lihaksistoa.

Ristikkäiset jalannostot
Näitä teimme jo ennen fyssarikäyntiä, mutta Anna myös suositteli näiden jatkamista. Tässä liikkeessä tärkeää ovat laadukkaat toistot: koiran pitää keskittyä hommaan, kannatella itseään (eikä painaa käsiä vasten) ja pyrkiä pitämään itsensä suorana eikä taipua banaaniksi. :) Vesperin kanssa kriteerit täyttyvät parhaiten laittamalla nami naaman eteen: näin katse pysyy edessä, eikä houkutus pussailla lähellä olevaa naamaani tai tuijottaa omia takajalkoja vie voittoa. :) Liikkeessä nostellaan siis ristikkäisiä jalkoja, me teemme noin 10-15 toistoa per jalkapari. Harjoitus parantaa tasapainoa, kehonhallintaa, kehon monipuolista käyttöä ja syviä lihaksia.

Pyörähdykset itsensä ympäri
Näitä teemme päivittäin, mm. lenkkien ja treenien yhteydessä n. 5-10 toistoa per suunta. Namilla (tai koiran opittua liikkeen, myös pelkällä vihjesanalla) saadaan koira pyörähtämään itsensä ympäri. Liikettä tehdään molempiin suuntiin ja mielummin niin, ettei koira pomppaisi, vaan oikeasti pyörähtäisi kylkiään venyttäen ympäri. Itse teen aina vuorotellen molempiin suuntiin, ettei koira mene sekaisin. :)

Takajaloilla istuminen
Näitä teemme vain kerran-pari viikossa ehkä kolme toistoa, jotta koira ei menisi jumiin. Ohjaan V:n istumaan ja nostamalla hitaasti namikättä houkuttelen Vestun nousemaan suoraksi, etutassuilla ei saa ottaa minusta tukea. Tämä liike parantaa syviä selkä- ja vatsalihaksia.

Yllä olevien lisäksi hieron, venyttelen ja annan akupunktiota tarpeen mukaan. Lisäksi ulkona teemme mäissä seuraavaa treeniä: kävelemme mäen reunalta toiselle siksakkia h-i-t-a-a-s-t-i ja siksakin kulmassa koira venyttää aina kunnolla kylkiään ja polkee alleen. Kun lumet sulavat, pääsee Vestu myös kiipeilemään kaatuneille puunrungoille, kävelemään hitaasti mustikkavarpujen seassa ja tietysti uimaan. :)

Dermatologilla ja fysioterapeutilla

2011-03-05T12:45:00.003+02:00

Torstai kului kokonaan koirien kanssa erinäisillä vastaanotoilla. Heti aamusta lähdimme Brunon kanssa Mevetiin, missä Brunolla oli aika Leena Saijonmaa-Koulumiehelle. Istuimme lääkärin huoneessa melkein kaksi tuntia kertaamassa Brunon epikriisiä ja ottamassa trikogrammia, raapenäytettä ja teippinäytettä. Tulos oli se, mitä jo hiukan odotinkin: iho-ongelma, mihin Bruno on syönyt kortisonia, on kortisonin aiheuttama. Huoh. Lisäksi kortisonia on annettu väärin: joka ilta 2 mg, vaikka kortisoni pitäisi aina antaa aamulla (kortisonin erityksen normaalin rytmin mukaisesti) ja kortikosteroidien kanssa pitäisi aina pyrkiä pois jokapäiväisestä annostelusta, vaikka sitten kerralla annos olisikin hiukan isompi. Lisäksi Bruno sai uutta ruokaa (Hill'sin z/d ultra), jotta voidaan poissulkea ruoka-aineallergian aiheuttamat iho-ongelmat. Nyt kortisonia annetaan siis 4 mg joka toinen aamu ja toivotaan, että alkuperäiset oireet eivät palaa. Jos kaikki menee hyvin, tiputetaan annos 2 mg joka toinen aamu ja vaikka kokonaan pois, jos oireet eivät palaa. Brunolla on käymässä vähän niin kuin kaikille geriatrisille kroonikoille: lääkekuormaa kevennetään ja järkeistetään, kun saadaan kunnon diagnoosit. ;) Bruno on ollut viime aikoina entistä reippaampi: olemme hiukan opetelleet temppuja, lämpenevät ilmat innostavat yhä pidemmille lenkeille ja iltaisin B saa samanlaisia hepuleita kuin pentuna. :) Tänään aamulla heräsimme ihmeelliseen meteliin, mikä aiheutui kopassaan selällään kierivän ranskiksen ääntelystä. :) Lisäksi olen jumpannut Brunoa hiukan päivittäin, ja tasapaino onkin parantunut. Ihana eläkeläisemme! :)
Heti tultuamme Mevetistä lähdin Vesperin kanssa Viikkiin. Fysioterapeutti Anna Boström on siirtynyt töihin Yliopistolliseen eläinsairaalaan, joten nykyään meidän on helppo käydä hänen vastaanotollaan. Aiemminhan hän oli töissä Aistissa, mutta ilman autoa siellä käyminen on melko epärealistista. Akupunktiohoidon jälkeen Vesper on liikkunut ulkona hirmu hyvin ja ravista on tullut peitsaamisen ja laukkaamisen sijasta käytetyin askellaji. Anna totesikin Vespulla hyvät, symmetriset lihakset ja joustavan ravin. Lantio oli kuitenkin hieman vinossa taas ja rintarangan alueella oli jäykkyyttä. Ne saatiin mobilisaatiolla auki ja kotiin saimme hyvät jumppaohjeet. Saimme myös vinkkejä V:n lantion alueen harjoituttamiseen sekä tasapainotreeniin. Kuukauden päähän varataan uusi aika ja katsotaan, ovatko jumppatreenit parantaneet V:n kehonkäyttöä.
Viime aikoina treenit ovat olleet aika vähissä, lähinnä olemme tehneet peruskuntotreeniä pitkillä lenkeillä ja tokoa sisällä. Seuramme halli on toimintakiellossa todennäköisesti kesään asti, joten aksatreenit ovat jäissä ulkokenttien sulamiseen asti. Huoh. Kisaamisen aloittamista olin ajatellut ihan kesän alkuun, mutta nyt täytyy kyllä hiukan arvioida tilannetta uudelleen. Tätä menoa tokokokeet taitavat olla agilitykisoja realistisempi vaihtoehto.

Ompeluhommissa

2011-02-25T20:47:00.007+02:00

Kovat pakkaset ja hiukan höllempi tahti koulussa saivat minut eilen illalla tarttumaan yhteen lempiharrastuksistani: ompelemiseen. Olen jo pidempään suunnitellut Brunolle uutta talvitakkia, vanhoista kun on täytteet alkaneet mennä lyttyyn ja siten takkien lämmöneristävyys huonontunut. Takin pitäisi olla paitsi todella lämmin, myös mahdollisimman kevyt ja sen kanssa olisi päästävä vaivattomasti liikkumaan. Lopulta päädyin tekemään untuvatakin. :) Saimme joululahjaksi uudet ihanat untuvapeitot, joten tein käyttämättömäksi jääneestä jo parhaat päivänsä nähneestä peitosta sisuksen. Vuori- ja päälliskangaskin olivat muista töistä yli jääneistä paloista, joten ostettavaksi jäi vain kanttausnauhaa (3 e). Varsin hyvä hinta "räätälin" tekemästä untuvatakista. :) Takkia on jo testattu, ja se tuntuu olevan mieleinen. Erityisesti edellisen mallin perusteella paranneltu huppu on ollut menestys: nyt korvat pysyvät viimalta suojassa ilman, että ne menevät lyttyyn ollenkaan. Vesper oli tottakai aktiivisesti mukana kaikissa takin tekovaiheissa sovittamista lukuun ottamatta. :) Niin kauan ompelu taitaa olla ok Vespullekin, kunnes joutuu itse pukemaan jonkun tekeleen päälle. :)

Päivitystä Brunon sairaskertomukseen

2011-02-19T14:52:00.005+02:00

Brunon lääkäri soitti äsken ja kertoi verinäytetuloksista ja jatkosuunnitelmista. Maksa-arvot (alat, afos, asat ym) olivat koholla, mutta eivät vielä mahdottoman pahasti. Arvoja nostavat Brunon molemmat lääkkeet, joten yritämme alkaa laskea niitä tai ehkä päästä niistä jopa kokonaan eroon. "Vieroitus" fenobarbitaalista täytyy kuitenkin tehdä todella hitaasti, koska Brunon elimistö on tottunut lääkkeeseen ja liian nopea lääkkeen annoksen pudotus voisi indusoida kohtauksen. Ennen annos oli yksi tabletti kahdesti päivässä, nyt tiputetaan annos 3/4 tablettiin kahdesti päivässä. Näin jatketaan kahden kuukauden ajan, ja jos kaikki menee hyvin, lasketaan annosta edelleen. Lääkäri piti todennäköisenä, että fenobarbitaaliannosta saadaan tiputettua paljon, ehkä jopa poistettua lääke kokonaan. Maksan elpymisen mahdollisuudet ovat myös erittäin hyvät, jos vain lääkkeitä saadaan alennettua riittävästi. Ihon suhteen jatkosuunnitelmat jäivät vielä avoimeksi, tämän lääkärin mielestä kyseessä olisi todennäköisesti kortisonin yliannostuksesta johtuvat muutokset (vaikka juuri ihon ongelmiin se kortisoni on määrätty...), mutta lopullinen selvyys asiaan saadaan toivottavasti, kun menemme Brunon kanssa meidän dermatologian opettajan vastaanotolle. Huh, yksi tämän opiskelun parhaista puolista on kyllä se, että tutustuu eri alojen suomalaisiin huippuihin, jotta todella tietää, kenellä mitäkin asiaa kannattaa hoidattaa. Nyt vain toivotaan, että kohtaukset pysyvät poissa ja että Brunolla on monta hyvää vuotta edessään! Nyt ainakin kunto on hirmu hyvä, lenkit maistuvat pakkasista huolimatta ja eilenkin syötiin possunkorvaa silmät nautinnosta kiinni. :)
Tässä vielä kuva viime syksyltä. Kuvassa näkyy inhottava muisto viime talvelta: ihosairaus (tai se kortisoni..) nappasi palan korvasta. Toivottavasti näihin mystisiin sairauksiin saataisiin nyt selvyys!

Synttärit!

2011-02-18T15:37:00.004+02:00

Perjantait ovat aina kivoja, koska ne aloittavat viikonlopun ja viikonloppuna taas perheen ihmisjäsenet ovat enemmän kotona, joten koirilla on enemmän passaajia. :) Tämä kyseinen perjantai on kuitenkin vielä tavallistakin hauskempi, sillä tänään on Vespun kolmas syntymäpäivä, onnea V! Virallinen synttäriposeeraus otettiin jo äsken, katsotaan räpsyvätkö salamavalot vielä illemmalla kemuissa. Paras lahja taisi tosin tulla jo alkuviikosta, kun sain varmistuksen, että olemme saaneet kesäksi treenipaikan agilityryhmään ja vieläpä työnantaja lupasi järjestää vuoroni niin, että saan aina treenipäivinä tehdä aamuvuoron, jotta ehdin paikalle. ;) Synttäriviikkoa ovat rytmittäneet myös pienet tokotreenit iltaisin ja edistymistä onkin kivasti tapahtunut. Hyvää Vespun päivää teille kaikille ja hauskaa viikonloppua! :)

Hyvää Ystävänpäivää!

2011-02-14T09:18:00.006+02:00

P.S. Kuka löytää kuvasta Vesperin?

Lauma kasassa

2011-02-12T12:56:00.004+02:00

Bruno on ollut meillä viime viikonlopusta asti ja voi että on mukavaa, kun on "lauma" koiria. Bruno ja Vesper eivät ole mitään ylimpiä ystäviä ja erityisesti ruokaan liittyvät jutut kirvoittavat välillä pienen nahistelunkin, mutta kyllä nuo hiukan leikkiäkin tapailevat ja seuraavat toistensa tekemistä kiinnostuneina, vaikkeivat sitä myöntäisikään. :) Lenkillä mennään myös rinta rinnan ja haistellaan samoja pensaita, eilen illalla jopa puskettiin toista kuonolla ja kaulailtiin. Heti tosin, kun koirat huomasi, että katson niitä, lähtivät molemmat eri suuntiin kuin mitään ystävyyttä ei olisi ollutkaan. :D
Eilen kävimme Brunon kanssa maksasairauksiin erikoistuneella eläinlääkärillä. Brunohan oli syksyllä hammashoidossa ja tuolloin rauhoitusta varten otetuissa perusveriarvoissa havaittiin maksa-arvojen nousu. Nyt lääkärissä koko tunti meni epikriisin kertaukseen ja verinäytteen ottoon. Verestä katsotaan lisää maksan toiminnasta kertovia arvoja ja epilepsialääkkeen pitoisuus. Toiveissa olisi, että maksaa rasittavaa epilepsialääkettä voitaisiin ainakin vähentää ellei kokonaan poistaa. Brunollahan ei ole ollut yhtäkään kohtausta lääkityksen aloittamisen jälkeen eli neljään ja puoleen vuoteen. Brunon kohtaukset olivat ennen lääkitystäkin melkoisen lieviä: muutaman minuutin kestävää ataksiaa, vain kerran oli voimakkaampi kohtaus, jossa ei kyllä siinäkään ollut kouristelua. Ennen lääkityksen aloittamista Brunosta tutkittiin selkäranka röntgenkuvauksella, peruselinarvot ja aivot magneettikuvauksella ja aivosähkökäyrällä. Ainoa poikkeava löydös oli lievä aktiivisuuden nousu EEG:ssä, mikä viittaa siis epilepsiaan. Nykykäsityksen mukaan epilepsialääkitys aloitetaan yleensä, kun koiralla on lyhyen ajan sisällä ollut kaksi epileptistä kohtausta, tietenkin kohtausten vakavuus huomioiden. Jos Brunon kohtaukset olisivat alkaneet nyt, ei lääkitykseen oltaisi todennäköisesti lähdetty yhtä nopeasti. Toivoa siis on, että lääkitystä voitaisiin keventää ja siten toivottavasti koirakin saisi olla kauemmin kanssamme. Lääkäri soittaa ensi viikolla tuloksista. Pidetään peukkuja, että maksan tila olisi vielä niin hyvä, että se pystyisi korjaamaan itseään! Kliinisesti Bruno on hirmu reipas ja iloinen, joten yritän olla murehtimatta liikoja. :)
Vesper on tainnut kokea jääneensä hiukan paitsioon, kun lenkeillä ja kotona Bruno vie luonnollisesti osan huomiosta. Kypsänä aikuisena Vestu onkin ottanut tilanteen hienosti, ja mm. alkanut vahtia omaa koppaansa (jossa ei ikinä nuku) sekä hyörimällä lenkeillä niin, että minun on pakko puuttua menoon. Negatiivinen huomiokin on huomiota. ;) Hirmuinen pakkanen on hiukan verottanut lenkki-intoa ja piha-aksaa, joten tänään treenasimme tokoa olohuoneessa Brunon ollessa päiväunilla. Kyllä oli Vestu innoissaan ja niin miellyttämishaluinen, että täytyisi varmaan pitää Bruno meillä vakituisesti. :) Teimme seuraamista ja jäävistä maahanmenoa ja seisomista. Kaikki sujui hirmu hyvin, erityisesti liikkeestä maahanmeno olisi ihan koekunnossa. Seuraamisessa on kyllä enemmän sellaista PK-tyyppistä viettityöskentelyä: paikka on kyllä täysin oikea ja koira on suorassa, mutta koira suoristaa pään suoraan ylöspäin ja "tanssii" kuin kouluratsastushevonen. No, parempi näin päin, kuin että koira olisi perässävedettävä. ;)

Keväthepuli

2011-02-04T14:13:00.003+02:00

Vesperin on vallannut kumma keväthepuli. Tällä viikolla mikään määrä yhteistä tekemistä ei ole riittänyt, vaikka olemme piha-aksanneet, temppuilleet lenkeillä ja hiukan kotonakin. Jatkuvasti V tuo lelua syliin ja heiluttaa häntää samalla, kun tuijottaa silmiin vaativasti: "toimintaa!". Kanssalenkkeilijöillä onkin riittänyt naurua, kun tulinen Vespu pujottelee omaksi huvikseen mun jalkoja tai kun teemme sylkkäritreeniä pihan parkkiksella. Sylkkärit ovatkin edistyneet kivasti, ja V ymmärtää hakeutua "esteelle" jo kauempaakin. :)
Viikonloppuna onkin sitten hulinaa tiedossa koko rahalla, kun Turun delegaatio (Äiti, Karri ja Bruno) saapuu meille kylään. Tiedossa on varmasti ainakin Trivial Pursuitia, Ateneumia ja kenties hiukan koirien leikkimistäkin. Mutta vain hiukan, t. Bruno. ;) Hyvää viikonloppua kaikille ystäville!

Avara luonto...

2011-01-29T19:54:00.006+02:00

... jäi tänään katsomatta. Onneksi oma villieläimeni ja takuuvarma luonnossa yksin selviytyjä -Ves tarjoili kaupunkilaisihmiselle ikkunan alkukantaiseen luontoon:

Vaihe 1: Peto paikallistaa saaliin.

Vaihe 2: Kohtalokas hyökkäys.

Vaihe 3: Eloonjäämistaistelu.

Vaihe 4: Pinkki Fantti 0 - Vaarallinen Peto 1.

Huippu viikonloppu!

2011-01-29T19:17:00.004+02:00

Mistä on huippu viikonloppu tehty? Perjantain RSO:n konsertista, sohvalla köllöttelystä koko perheen voimin ja ennen kaikkea (erityisesti, jos Vespulta kysyy) lauantaiaamun aksoista! Olen toiminut viime syksystä lähtien seuramme alkeiskurssin yhtenä kouluttajana ja tällä kertaa otin Vespun mukaan. Alkeiskurssin ajan V joutui katselemaan sivusta muiden aksaa (ei osa huippua viikonloppua t. V). Kurssilaisten treenien jälkeen otin Vespun kanssa sylkkäreitä ja poikkareita ensin ilman esteitä, jotta koira lämpeäisi, ja myöhemmin siivekkeellä. Sylkkärissä tuppasi kääntymään aluksi niin tiukasti, ettei huomannut kiertää siivekettä ollenkaan. Muutaman toiston jälkeen toimi oikein hyvin. :) Teimme myös pari toistoa kontakteja: ensin A:n alastulolla, sitten koko A:ta. Kontaktit olivat tosi hyvät: täysin varmat, etutassut lyötiin maahan itsevarmasti ja pystyin hyvin jäämään useamman metrin taakse ja irtoamaan noin viisi metriä sivusuunnassakin. Vapautin etupalkalle lyhyen kontaktilla pidon jälkeen. Huippua, että kontaktit olivat näin hyvin mielessä lähes puolen vuoden aksatauon jälkeen! Pitkän treenitauon jälkeen pidin treenit lyhyenä eli yllä mainittujen pikkupyöristysten lisäksi ei juuri muuta otettu. Silti koko päivän sohvalla on makoillut varsin raukea musta-valkoinen, mitä nyt käsitöihin on ollut tottakai pakko osallistua:

Arki

2011-01-16T17:42:00.004+02:00

Arki alkaa toden teolla huomenna. Luennoilla, päivystämässä ja töissä juostessa en varmasti ehdi päivittää blogia yhtä usein kuin lomalla, mutta eiköhän muutama postaus silloin tällöin onnistu edelleen. Tein tammikuun alussa Vespulle treenivihon puolityhjästä kouluvihosta ja kirjaan sinne joka treenin jälkeen muutamalla sanalla, mitä ollaan tehty, oliko jotain ongelmia ja mihin seuraavaksi pitää kiinnittää huomiota. Treenejä ylös merkatessa saa jotenkin paremman yleiskäsityksen koiran oppimisesta ja kehityksestä. :) Joka kuukauden lopussa olisi tarkoitus kirjoittaa yhteenveto blogiin, jotta tännekin tulee niitä treenikuulumisia välillä. :)

Lihashuoltoa, kivunhoitoa, akupunktiota...

2011-01-13T16:55:00.003+02:00

Pehmeä paluu arkeen on alkanut. Keskiviikkona alkoi valinnainen kurssi akupuktiosta ja Vesper on tulossa huomenna mukaani mallikoiraksi. Minä en suhtaudu mihinkään "vaihtoehtolääketieteen" aloihin tunteella, en puolesta enkä vastaan, mutta mielelläni otan kaikesta aina selvää ja kuulen, mihin mikäkin niistä perustuu. Akupunktio on yllättänyt minut jotenkin täydellä tieteellisyydellään, sitä ei asiaan tutustuttuaan voi kyllä kukaan negatiivisella asenteellakaan varustautunut väittää "huuhaaksi" tai kiistää neurobiologisia ja endokrinologisia vaikutusmekanismeja. Jotain ehkä kertoo sekin, että mm. Kela ja monet vakuutusyhtiöt katsovat akupunktion korvauksiin oikeuttavaksi hoidoksi ja WHO on hyväksynyt monia akupunktiopisteitä virallisiksi indikaatioiksi. Akupunktio ei myöskään ole välttämättä kiinalaisten keksintö, vaan tuhansien vuosien takaa on löydetty todisteita akupunktion harjoittamisesta myös Euroopassa. Itse asiassa akupunktio oli alun perin puhdasta "keittokirjalääketiedettä" eli kun painat tästä, tämä vaiva helpottaa. Vasta myöhemmin Kiinassa alettiin yrittää selittää vaikutusmekanismeja energiavirroilla sun muilla (ja tuolloinhan ei ollut samaa tietämystä fysiologiasta ja anatomiasta kuin mitä nykyään on). Nykyään akupunktio jakautuu kahteen koulukuntaan: läntiseen tieteelliseen ja perinteiseen kiinalaiseen. Läntisessä koulukunnassa akupunktion vaikutusta selitetään neurobiologialla ja endokrinologialla, ja kuten sanoin, minun kaltaiselleni luonnontieteilijälle ei kyllä jäänyt epäselväksi onko akupunktio ihan oikeaa lääketiedettä. Kiinalaiseen koulukuntaan kuuluvat sitten nämä yinit ja yangit sun muut, mutta meidän kurssimme ei niihin mennyt juuri mainitsemista enempää. Itseäni olen jo neulottanut ja hyvin homma toimii. Eikä tee kipeää. :) Akupunktion hyviin puoliin voisi laittaa myös sen atraumaattisuuden: esimerkiksi kiropraktiikassa nikamia voidaan toisinaan "pakottaa" paikoilleen, jolloin syntyy mikrotraumoja kudokseen. Akupunktiossa neuloilla stimuloidaan kehoa korjaamaan esimerkiksi lihaskireyksistä vinoutunut selkäranka itse, jolloin ymmärrettävästikin vaurioitumisen ja ylihoitamisen riski jää olemattomaksi. Toinen hyvä puoli on myös, että akupunktiolla ei voi tehdä ketään sairaaksi, sillä kehoa ainoastaan stimuloidaan hoitamaan itsensä kuntoon. Ja akuahan käytetään kivunhoidon lisäksi myös mm. reproduktio-ongelmiin ja sisätauteihin, esimerkiksi hypotyreoosikoirilla kilpirauhasen stimuloimiseksi.
Lomalla olen ehtinyt paneutua myös muulla tavoin tähän yhteen lempiaiheistani. Sain joululahjaksi nimittäin aivan loistavan kirjan koiran lihashuollosta, hieromisesta ja venyttelystä. Kirja on nimeltään "Koiran lihashuolto. Hieronta, venyttely, verryttely ja peruskuntoharjoittelu" ja sen ovat tehneet Minna Saarelainen ja Timo Vallius (ISBN 978-951-884-453-5). Kirja on minusta poikkeuksellisen hyvin ja selkeästi kirjoitettu ja yhtään virhettä en ole tainnut löytää. ;) Kirjassa käydään läpi tiivistetysti, mutta kuitenkin kotihierojan tarpeiksi riittävällä tarkkuudella läpi esimerkiksi lihaskireyksien syntymisen syitä. Anatomia-osio on kyllä ehkä liian suppea sellaisille lukijoille, joilla ei ole ollenkaan ennakkotietoa asiasta: ainakin hierontaohjeiden noudattaminen voi olla paikoittain haastavaa. Lisäkiitos kirjoittajalle menee myös hänen asenteestaan koiria kohtaan: koiran kipuun on suhtauduttava aina vakavasti, koira ei ikinä näyttele tai ilkeile tai tee muitakaan temppuja ihmisen kiusaksi ja nopeasti tapahtuneet luonnemuutokset ovat lähes poikkeuksetta kivun, ei yhtäkkisesti puhjenneen käytöshäiriön syytä. Suosittelen kirjaa kyllä aiheesta kiinnostuneille, erityisesti urheilukoiran omistajille. Ja viime iltojen Vesperin hieromisen perusteella sanoisin, että oikein toteutettu hieronta on myös ihanaa yhdessä oloa ja suhteen parantamista, josta nauttii koiran lisäksi hierontaa suorittanut omistaja. :)

Keisari(nna)n uudet vaatteet

2011-01-11T18:26:00.005+02:00

Tämän piti valmistua jo jouluksi, mutta hiukan pidempään vei. :) Malli on peräisin täältä, mutta sain purkaa ja kutoa muutaman kerran uudelleen, ennen kuin villapaita oli täysin sopiva Vespulle. Paidalle tuli hintaa lankojen muodossa reilut viisi euroa. :)

Meidän asunto on oikea "The Day After Tomorrow" -leffan jatko-osa ja Vestu onkin mm. oppinut tämän talven aikana kaivautumaan yöllä mun untuvapeiton alle. Pahimpina pakkasina olen pistänyt Vestulle BOT-verkkoloimen, mutta se saa V:ssä aikaan saman reaktion kuin kaikki muutkin takit: koira menee makaamaan eteiseen kenkien päälle eikä suostu liikkumaan. Villapaita ei kuitenkaan aiheuta mitään tällaista, Vestu ei yritä edes pakoilla pukemisen aikaan, joten villapaidat ovat kai ihan ok. Nyt kelpaa V:nkin chillailla kotona. :)

Kosketusalusta 2.0

2011-01-05T17:59:00.008+02:00

Mietin edellisen kosketusalustapostauksen jälkeen (kiitos kaikille kommenteista!), miten lähden jatkamaan. Toisaalta orastava steppaaminen on kyllä hyvin kehityskelpoinen moneenkin hauskaan temppuun, toisaalta olisi myös kätevää saada versio, jossa tassut pysyisivät maassa. Koska en pystynyt tekemään valintaa, päätin ottaa molemmat. :) Steppaus saa jäädä hiirimattotreeneihin ja naksutteluun ja kumisella frisbeellä harjoittelemme kosketusalustaa perinteisemmässä merkityksessä. Kosketusalusta 2.0 -treenit aloitimme siten, että otin käteen nameja ja vedätin Vesperin alustaa kohti. Heti kun toinenkin etutassuista kosketti alustaa, annoin namin. Syötin aina muutaman namin näin ja sitten vapautin ja annoin namin kauemmas alustasta, jotta koira siirtyi pois alustan päältä. Näin teimme pienen sarjan (kesto alle 5 minuuttia). Samanlainen sarja tehtiin eilen osalla aamuruoasta ja Vesper haki jo hyvin alustaa ja oli täysin steppaamatta.
Tänään vaikeutin harjoitusta hiukan. Laitan kesken namien syöttelyn yhden namin kauemmas ja koira saa poistua alustalta vasta vapautuksesta. Videon alussa näkyykin hiukan hapuilua, mutta hienosti homman juoni alkaa valjeta ja loppua kohden Vesper lähtee vain vapautuksen jälkeen. Seuraavaksi molempien tassujen on oltava alustalla.
Videon lopussa on pätkä aksan lähtörutiinien rakentamisesta. Tarkoituksena olisi, että radalle lähdettäisi aina niin, että V tulee istumaan jalkojeni väliin ja jää odottamaan, kunnes kutsun radalle. Videolla teemme harjoitusta toista kertaa ja sen näkee. :) Kun odottaminen on täysin selvää kotioloissa (ja ulkona on hiukan lämpimämpää kuin -20 °C...), siirrymme ulos ja lopulta esteiden eteen. Vasta, kun odottaminen sujuu todella varmasti, otan sen osaksi oikeaa ratatreeniä, jotta Vesper ei yhdistäisi tähän aloitusrutiiniin edes mahdollisuutta radalle karkaamisesta. Katsotaan, miten lähtee toimimaan...

Koirapuistossa

2011-01-05T12:56:00.007+02:00

Meillä ei ole tapana käydä koirapuistoissa, mutta tänään aamulenkillä poikkesimme Mannerheimin tien varressa olevaan aitaukseen. Puistossa oli vain yksi koira, valkoisenpaimenkoiran pentu, joten ajattelin, että seura on sopivan lapsellista Vestulle. :) Omille koirilleni ei ole koskaan käynyt mitään koirapuistoissa, mutta tutuille sen verran, että olen hiukan varovainen aina puistoilun suhteen. Tajusin viime kesänä Rustin saavuttua Heidille, että Vesperillä ei oikeastaan ole mitään koirakavereita. Lähellä asuvilla tutuilla ei ollut koiria ja lenkillä en koskaan päästä Vesperiä vieraiden koirien luokse (eipä sillä, V ohittaa ne ilman eri käskyä vapaanakin). Koirapuistoilu saattaisi siis tehdä ihan hyvää V:n maailmankatsomuksen laajentamiseksi. ;) Toinen tärkeä juttu on tietenkin myös liikunnan monipuolistaminen, kunhan leikkiminen ei ole liian rajua.
Tämän päiväinen puistoilu sujui oikein mukavasti. Vesper ei ole yleensä kiinnostunut toisista koirista ollenkaan, vaan söisi vain keppejä ja lumipalloja yksinään. Pentu yllytti leikkiin kuitenkin niin kutsuvasti, että Vespunkin kuori suli. ;) Leikkiminen oli lähinnä kirmailua ja spurttailua eli juuri sellaista lihaskuntotreeniä kuin halusinkin. Ehkäpä käymme toisenkin kerran puistossa...

Tavoitteet vuodelle 2011

2011-01-04T10:47:00.004+02:00

Agility
- kisaamisen aloittaminen (mölleissä ja/tai virallisissa)
Ennen yllä olevaa seuraavat jutut pitää olla kunnossa:
- kontaktit
- lähdössä odottaminen
- kepit
Toki radalla pitää paljon muutakin osata, mutta haluan, että yllä olevia juttuja ei kisatilanteessa tarvitse varmistella. Ohjausvirheet, ohjauksen lukemisen virheet sun muut ovat varmasti juttuja, jotka eivät "pilaa" koiraa. Sen sijaan Vespun luonteinen, kovaa menevä koira on kyllä melkoinen aikapommi, jos se oppii, että esimerkiksi kontaktit voi tehdä miten haluaa. :D

Mejä
- häiriönkestävyyttä (esim. riista- ja ihmisjälkien aiheuttamaa) lyhyillä jäljillä
- kestävyyttä pitkillä jäljillä
- loppukesästä kokeenomainen jälki
- ei koetavoitteita: ilman autoa periferiassa olevissa kokeissa käyminen on melko epärealistista. Onneksi autottomuuteen on varmasti tulossa muutos vuoden-parin sisällä.

Toko
- ei tavoitteita tälle vuodelle. Tämä vuosi tulee olemaan vähintään yhtä kiireinen kuin edellinen, joten pitää priorisoida.

Muuta
- hyvän lihaskunnon ylläpitäminen (sain loistavan kirjan aiheesta joululahjaksi, postaus tulossa)
- käyminen osteopaatilla/fysioterapeutilla tarkistuksessa
- vihjesanasta rauhoittumisen harjoittelu
- lenkkikäyttäytymisen ylläpitäminen/parantaminen (eli remmissä vetämättömyyden ylläpito ja vahvistaminen, eihän V mitään muita "temppuja" harrastakaan)

Vuosi 2010

2011-01-02T13:21:00.003+02:00

Oikeastaan tämä postaus olisi varmasti pitänyt kirjoittaa ennen vuoden vaihdetta (ja niinhän minun oli tarkoitus tehdäkin), mutta parempi myöhässä kuin ei milloinkaan. :) Vesperin tärkeimmät saavutukset vuodelta 2010 ovat SPA1:n saaminen ja luonnetestissä käyminen. Jälkimmäinen ei toki ole mikään koe-/kilpailutulos, lähinnä saavutus siltä osin, että saimme toimeksi käydä ja tuloskin oli ihan käypä. Olin mielessäni miettinyt tavoitteeksi viime vuodelle käydä vähintään yhdessä kokeessa koekynnyksen ylittämiseksi ja se toteutui. Useammassakin kokeessa olisi tietenkin voinut käydä, mutta ehtiihän sitä. :) "Siviilielämän" puolella parasta oli se, että Vespu oppi vihdoin kulkemaan hihnassa vetämättä oikeastaan tilanteessa kuin tilanteessa. Hassu ja vähäpätöinen saavutus kenties, mutta Vespulle ja mulle iso juttu, joka on huomattavasti helpottanut meidän lenkkejä ja varmasti vähentänyt jumeja V:ssä. :)
Brunon osalta vuosi 2010 oli melkoisen hyvä: juhlittiin 11-vuotissynttäreitä eikä käyty eläinlääkärissä kuin loppuvuodesta hammashoidossa. ;) Hyväkuntoinen pappa on ylläpitänyt myös henkistä vireyttä vanhaan malliin, joten kaikin puolin nappi vuosi Pumpella. :)
Meidän perheen ainoa kolmikirjaiminen titteli tuli viime vuonna minulle: nimeni edessä komeilee nykyään ELK. :D Vuoden 2010 saavutuksiin kuuluu myös lisurin tekeminen, mikä yhdessä kandin papereiden saamisen kanssa saakin luvan selittää Vesperin titteleiden puutetta. ;) Ei vain, yksi parhaista jutuista vuonna 2010 oli ehdottomasti se, että tajusin, että koiran kanssa harrastamisessa tärkeintä on harrastaa koiran ja oman itsensä takia. Päivän päätteeksi eivät vaakakupissa paina tittelit (ei omat eikä koiran), vaan terve ja onnellinen, unentuhnuinen rakas koira, jonka kanssa toivottavasti saa kokea uusia ihania juttuja myös vuonna 2011. Oikein hyvää uutta vuotta siis kaikille blogimme lukijoille!

Jouluna meillä on...

2010-12-29T16:12:00.005+02:00

...avattu lahjoja...
..syljetty kieleen tarttuneita lahjapaperin paloja...
...syöty pukilta saatuja luita...
...avattu lisää lahjoja...
...ja hämmästelty Brunon mini-me:tä. ;)

Yllä mainittujen lisäksi joululomaan on kuulunut myös Vesperin uuden villapaidan neulomista (Bruno sai omansa jo ennen joulua), lahja-DVD:iden katsomista ja uudella objektiivilla kuvaamista. Uudeksi vuodeksi olemme suuntaamassa kolmestaan mökille. :) Suunnitelmissa ennen reissua olisi kirjoittaa tästä vuodesta vielä yhteenveto ja hiukan ensi vuoden tavoitteita ja suunnitelmia ylös. Oikein rentouttavia talvipäiviä kaikille! :)

Hyvää Joulua!

2010-12-23T17:36:00.006+02:00

Täällä alkavat jouluvalmistelut olla loppusuoralla. Tänä vuonna käärimme lahjat sanomalehtipaperiin, ja minusta lahjoista tuli oikein kivannäköisiä. Molemmat koirat osallistuivat tottakai hyvin innokkaasti toimenpiteeseen ja tällaisia niistä lopulta tuli:

Kuvan myötä toivotamme kaikille oikein hyvää joulua ja täysiä ruokakuppeja! :)

Joululomalaiset Turussa

2010-12-22T12:58:00.003+02:00

Huh, vihdoin Suomessa ja Turussa! Reissumme Frankfurtiin meinasi venähtää hieman pitkäksi Keski-Euroopan lumimyrskyjen takia. Frankfurtin kenttä oli aivan sekaisin ja meidän lentomme oli lähes ainoa, jota ei oltu peruutettu (se oli vain neljä tuntia myöhässä). Kotona kuulimme uutisista seuravana aamuna, että pari tuntia meidän lähdön jälkeen koko Frankfurtin kenttä oli suljettu ja avataan ties koska. Joulu lentokentällä ei olisi ollut varsinaisesti unelmien täyttymys..

Mutta, nyt olemme Turussa ja joululoma voi alkaa! Tänään on ohjelmassa hieman joulupukin hommia (niistä myöhemmin lisää) ja joulukuusen koristelua. Tässä vielä kuvia aamulenkiltä:

Kosketusalusta

2010-12-14T21:49:00.009+02:00

Kosketusalustan opettamisesta on koiralle monessakin asiassa hyötyä, joten Vesper on parina viime päivänä saanut osan iltaruoastaan lätkimällä käpäliään vanhalle hiirimatolle. Aluksi minulla oli naurussa pitelemistä, kun Vestu paiskoi alustaa pitkin kämppää. :) Onneksi pian V ymmärsi ehdottaa jotain muutakin, ja nyt olemme jo tilanteessa, jossa naksu tulee vasta, kun molemmat etutassut ovat alustalla hetken paikoillaan. :)

P.S. Vesperin ensimmäinen koulupäivä sujui oikein hienosti, joskaan en tiedä oliko V:llä hirmuisen hauskaa: ensin joutui odottamaan pari tuntia (luentojen ajan) osastolla ja sitten vieraat ihmiset vääntelivät jalkoja joka suuntaan. ;) Mitään aristuksia ei onneksi löytynyt ja polvilumpion luksaatiotesti osoitti polvien olevan edelleen priimaa eli nollat olivat molemmat. :)

Päiväunet joulukuusen alla

2010-12-12T19:02:00.002+02:00

Kahden vuoden tauon jälkeen meillä on taas joulukuusi tänä vuonna. Uskon, että Vesperin timpurihalukkuus on nykyään jo sen verran hillittävissä, että yksinolokin koristellun kuusen kanssa samassa huoneessa onnistuu ongelmitta. Kuusi on ollut meillä nyt reilun viikon, ja edelleen siinä on kaikki oksat ja suurin osa neulasista tallella. :) Alkuviikosta kävi kyllä pieni sekaannus joulukuusen jalassa olevan veden funktiosta: lattialle varisseista neulasista ja mittavasta vesikadosta päätellen eräs mustavalkoinen oli käynyt juomassa makuvettä yksin ollessaan. No, kaikista kuviteltavissa olevista variaatiosta tämä oli kyllä se harmittomin. :)

Selvennöksenä todettakoon, että hankimme joulukuusen jo alkukuusta, koska emme kuitenkaan ole kotona joulunpyhinä, joten tuolloin kuusi vain turhaan kuivuisi yksinään. Ja jouluihmisinä on kiva fiilistellä vuoden parasta juhlaa glögimukin kanssa jo hiukan etukäteenkin. :)

Winter wonder land

2010-12-12T18:25:00.007+02:00

Viime postauksesta on taas aikaa, vaikka monta kertaa marraskuussakin olisi ollut kaikenlaista kirjoitettavaa. Marraskuun alussa tuli jo täysi talvi Helsinkiin ja olemmekin nauttineet ihanasta lumesta kaikki kolme! :) Ajoin Vesperiltä turkin pois sattumalta juuri ennen kovimpia pakkasia, mutta onneksi takit ja villapaidat ovat pitäneet V:n lämpimänä. Ja pakko se turkki olisi ollut joka tapauksessa leikata, sillä kainaloissa ja nivusissa oli jo hiukan vanuuntunutta karvaa, mikä on saattanut kiristää inhottavasti vapaana kirmatessa. Loka-marraskuun vaihteessa Vespulla oli elämänsä viidennet juoksut, jotka sujuivat jo totuttuun tapaan: pöksyt jalassa mulkoiltiin ja ilman oltiin kuin aina muutenkin. :) Nyt on edessä vielä viimeinen viikko koulussa ja ahkeraa lukemista kirurgian tenttiin, sitten suuntaamme melkein kuukauden mittaiselle joululomalle! Heti loman aluksi lähdemme Saksaan viikonlopuksi katsomaan vaihdossa olevaa ystäväämme ja Vespu menee siksi aikaa hoitoon. Jännää siis tiedossa kaikille. ;) Ja jännästä puheen ollen, huomenna vasta sitä itseään onkin, kun koittaa Vespun ensimmäinen koulupäivä - ja suoraan yliopistossa. V osallistuu nimittäin ortopedian kurssille mallikoiraksi kertomaan, miten ontumatutkimus suoritetaan. Tiedossa ei tosin pitäisi olla ontumista ainakaan Vespun osalta.. Jännän äärellä ollaan!

Syyslomaterveiset

2010-10-30T18:00:00.007+03:00

Syyslomatunnelmia voisi kuvata Scandinavian Music Groupin sanoin "minne katosi päivät?". :) No, ne katosivat Eläinlääkäripäivillä esitettävän tieteellisen posterin tekemiseen, tenttiin lukemiseen ja koirien kanssa puuhailuun. Ja nimenomaan koirien monikossa, sillä Bruno on täällä! Tässä vanha kuva, josta käy kyllä ilmi nykyinenkin marssijärjestys:

P.S. Viikon kulttuurivinkki: neljän minuutin kuluttua (18.10) alkaa YLE1:ltä Lauantain toivotut 75v-juhlalähetys!

Verijäljellä

2010-10-17T17:50:00.003+03:00

Kävimme tänään aamupäivällä tekemässä Vesperille noin 300 metriä pitkän verijäljen Keskuspuistoon. Jaakko merkitsi ja minä veretin, verta käytin jäljelle 1 dl:n (laimentamattomana). Jäljellä oli kolme kulmaa, joista kahdessa oli makaus. Maasto oli mielestäni melko haastava: pahaa risukkoa (välillä oma kulkeminen oli melkoisen hankalaa), noin kolmasosa jäljestä mentiin kallion päällä ja jäljelle osui yksi noin 50 m pitkä "laakso", jossa risteili kävelypolkuja niin paljon, että selvää metsäkaistaletta ei hetkittäin ollut. Toisaalta, täytyyhän tuon oppia toimimaan häiriöistä huolimatta.

Jälki ajettiin noin 4,5 tuntia sen tekemisestä. Vein kaadon (peuran sorkka) jäljen loppuun ja laitoin Vesperille jälkivaljaat ja liinan päälle. Selvästi V tiesi mitä ollaan tekemässä: painoi heti kuonon maahan ja haisteli kiinnostuneena. Mokasin hiukan jäljen alkuun viennin: koira veti ihan oikein alkumakaukselle, mutta hiukan huonon merkkauksen takia meinasin vetää sen tokalle merkille suoraan. Näihin täytyy nyt oikeasti panostaa (minun), ei ole reilua koiralle huonontaa sen suoritusta tällaisilla mokilla! : / Jäljen alun voisi jatkossa merkitä jotenkin selkeämmin, nyt oli vain kaksi jälkimerkkiä (muovisuikaletta), normaali merkkihän oli yksi muovisuikale. Tai laittaa vaikka eri väriset nauhat alkuun ensi kerralla..

Vesper lähti hyvin jäljelle ja jäljesti tosi motivoituneesti koko matkan: ei ottanut häiriötä minusta, Annasta (joka ystävällisesti tuli keräämään jälkimerkkejä, kiitos!) eikä lähistöllä lenkkeilevistä ihmisistä. Vauhtikin oli oikein hyvä: hyvin pystyi kulkemaan perässä normaalilla kävelyvauhdilla. Hankala maasto ei haitannut Vesperiä ja hyvin tuo puski ryteiköistä läpi. Kulmat meni taas nuollen ja haisteli täsmällisesti makaukset. Ainoa ongelma ilmeni "laaksoon" tultaessa. Risteilevät kävelypolut ja/tai laaksossa pyörivä tuuli aiheuttivat pientä pyörimistä ja kerran jouduin palauttamaan jäljelle (en tosin paljoa antanut aikaa koiralle korjata itsekään). Pyörimisestä huolimatta Vesper oli koko ajan työmoodissa: selvästi yritti koko ajan ja lopulta sitten löysikin jäljelle takaisin. Kaadolle tultaessa Vesper haisteli kaatoa innoissaan ja otti sorkan kerran suuhunkin, mutta sitten tiputti sen suustaan ja yritti jäljestää mun jälkiä vielä jäljeltä pois! Nyt ei kyllä tehdä ihmisjälkeä vähään aikaan, on tainnut hiukan musta-valkoisen nuppi mennä sekaisin. Koskaan ennen ei ole kaadolle löydettyään keskittynyt enää mihinkään muuhun kuin kaadon kantamiseen!

Jäljestä jäi ihan hyvä fiilis: Vesper työskenteli todella intensiivisesti ja kovastakin häiriöstä huolimatta pystyi ihan ok suoritukseen. Jatkotreeniksi ajattelin tehdä loppuviikosta useamman lyhyen jälkipätkän, jolle lisään ylikävelyitä ja riistajälkiä (sorkkaa vetämällä) niin, että saadaan parempaa jälkivarmuutta risteilevistä muista jäljistä huolimatta. Oikean jäljen valitsemisesta saisi sitten muutaman metrin päästä palkan (osan iltaruokaa).

Loppukuriositeettiina todettakoot, että en suosittelekaan katsomaan Midsomerin murhia Areenasta: ne oli uusintoja! ;)

Syysterveisiä

2010-10-16T17:30:00.003+03:00

Yleisön (eli Äidin) pyynnöstä blogi saa päivittyä taasen. :) Edellisestä kerrasta onkin aikaa "vasta" reilu kuukausi. :)

Meille ei kuulu mitään ihmeellistä. Lisurin viimeistely, opiskelu, työt ja päivystäminen veivät iloisesti mehut minusta syyskuussa, nyt on onneksi hieman kevyempää (lähinnä kiitos lyhyempien koulupäivien). Viikon päästä minulla on viikon "lomakin" koulusta. Ja nimenomaan "loma" siksi, että armollinen koulukeiju on asettanut hevosten sisätautitentin loman jälkeiselle maanantaiaamulle, joten eipä tarvitse empiä mitä tekee lomalla. :D No, itsepä olen soppani keittänyt.

Tämän valitusvirren ohella voisin ehkä sanoa muutaman sanan Vespusta, onhan tämä kuitenkin hänen treeni(kröhöm)bloginsa. ;) Agility oli syyskuun totaalitauolla, kerran kävimme tokoilemassa Purinalla syyskuussa. :D Jotenkin ei ole ollut kiinnostusta agilityyn viime aikoina, motivaatio on ollut hukassa eikä ole oikein mitään treeniseuraa nyt (painostus Heidin suuntaan: hanki se treenioikeus Purinalle! ;)). Tänään olimme pitkästä aikaa hallilla ja teimme kontakteja, keppien avokulmaa ja sylkkäreitä. Vespu oli ihan liekeissä ja hauskaa kyllä oli. Jotenkin vain ärsyttää koko laji, kun olisimme ihan valmiita kisaamaan 1-luokkaan (tietenkin paljon kaikkea opittavaakin on, mutta ei me nyt siellä huonoimpia oltaisi), mutta minä en vain saa toimeksi. : / Lisenssin hankinta on ylivoimaista ja ilman autoa kisoissa on muka niin hankala käydä. Pitäisiköhän sitä tehdä uuden vuoden lupaus ensi vuodeksi, että lupaan mennä kisoihin V:n kanssa? :)

Muita lajeja olemmekin sitten treenanneet innolla! Tokoa olemme tehneet muutaman kerran viikossa, on niin ihanaa treenata kun on kivaa seuraa (kiitos Heidi ja Rusti!). Vespu on edistynyt hirmuisesti, varsinkin seuraamisessa. V:n erityinen bravuuri on käännökset: peppu oikein heilahtaa sivulle, kun V kääntyy tiukasti! :) Tokoilemme vanhalla koriskentällä Kiskarin päässä, missä kulkee varsinkin ruuhka-aikana hirveästi ihmisiä ja koiria. V keskittyy hirmuisen hyvin ja itekin on hauska kuunnella sivukorvalla ihmisten kommentteja. Yksikin päivä joku mummo jäi lapsenlapsensa kanssa pidemmäksi aikaa katselemaan ja ihmetteli suureen ääneen, miten koira voi olla noin taitava. Emmehän me mitään ihmeitä tehneet, perusseuraamista, luoksetuloa ja muita koiramaailmassa ihan peruskauraa olevia juttuja, mutta silti kommentit saivat hyvälle mielelle. :)

Tokon lisäksi olemme käyneet tekemässä ihmisjälkeä kahdesti. Toisella kerralla oli niin pimeää, etten nähnyt missä jälki meni. Koira veti sitkeästi pois jäljeltä ja lopulta annoin periksi, että tee sitten hukka. Se vain, että V meni suoraan seuraavalle merkille. Hups. Olin unohtanut, että olin tehnyt juuri siihen kohtaan kulman! Loppujäljen annoinkin sitten Vesperin jäljestää ja pidättäydyin jälkiliinankannatustehtävässäni (ja sanottakoot, että V:llä on edelleen meistä kahdesta se parempi nenä, joten eipä minun kannata jatkossakaan alkaa inttämään vastaan pimeässä metsässä jäljen kulusta yhtikäs mitään. :D). Toivottavasti maa pysyy sulana vielä jonkin aikaa, että pystytään tekemään pari jälkeä vielä ennen talvea.

Huomenna voisin ehkä käydä tekemässä pidemmän verijäljen, muutoin viikonloppuna ei taida tapahtua mitään ihmeellistä. Tänään ilta taitaa kulua ihan vain kotona köllötellessä, joskin yhtä asiaa on pakko hiukan mainostaa: brittidekkareista parhain eli Midsomerin murhat tulee nykyään torstai-iltaisin ja ne ovat Areenassa katsottavissa! Taidammekin tänä iltana ottaa oikein kunnon dekkariöverit ja katsoa puoli kahdeksan dekkarin lisäksi vielä Midsomerin perään! :) Hauskaa viikonloppua kaikille! :)

Ranskisten erkkarissa

2010-08-30T10:26:00.004+03:00

Eilen aamulla kello soi kahdeksan aikaan, mutta eipä tehnyt tiukkaakaan nousta ylös. Ohjelmassa oli ranskisten erkkari, eli suunnilleen ainoa asia, jonka takia sunnuntaiaamuna voi nousta ennen kahtatoista! ;) Olen viimeksi ollut erkkarissa melkein kymmenen vuotta sitten, jolloin Bruno valittiin jonkin sortin juniorivoittajaksi, sai kiertopalkinnon sekä sertin PU-kehästä. Huvittavaa, että en silloin edes tajunnut, kuinka hyvin se menestyi! ;) Vaikka toisaalta, eihän minusta sen kummempaa näyttelyihmistä sitten tullut muutenkaan. :D Näyttelyt on kuitenkin ihan hyvä keino nähdä iso joukko koiria ja samalla hiukan rodun kehityssuuntaa. Tänä vuonna Kaivarissa pisti silmään urosten massavuus ja se, kuinka valmiita junioriurokset olivat! Juttelin erään ranskiskasvattajan kanssa, ja hän kertoi, että ranskisurokset painavat nykyään jopa 15-22 kg, mikä on aivan järkyttävää! Rotumääritelmän mukaankin uroksen maksimipaino on 14 kg, mutta ilmeisesti ranskis on lähentymässä enemmän englanninbulldogia tässä asiassa. Huoh. Meidän Bruno painoi enimmillään 12,5 kg, mutta sehän saikin aina näyttelyissä hiukan noottia, että pitäisi saada massaa lisää. Jos minulta kysytään, moinen lause pitäisi kieltää koiranäyttelyiden tuomarilausunnoista ihan kaikilla roduilla, en tiedä onko se tehnyt millekään rodulle (perro mukaanlukien) hyvää.

Kehän laidalla tein myös positiivisia huomioita: ranskisten luonne on aivan uskomaton (ja suurin syy siihen, että jaksan ihailla tätä rotua). Kehän laidalla ja kehässä oli aivan hiljaista lukuunottamatta päivän aikana kuuluvaa kahta leikkiinkutsuhaukkua. ;) Kukaan ei vingu, ei sättää ja kaikki koirat tulevat erittäin hyvin toimeen keskenään. KoiraNetiä selaamalla voi saada hiukan osviittaa, mistä tällainen kumpuaa: silmiinpistävän monella on luonnetestistä 250 pistettä! Kokonaispistemäärä ei tietenkään kerro kaikkea, mutta jotain kuitenkin. En tunne ransupiirejä enää juurikaan, mutta ihmisetkin näyttivät tuleva toimeen keskenään, eikä ollut mitään leiriytymistä. Ihmiset myöskin kohtelivat koiriaan tosi kivasti: päivän aikana en nähnyt yhtään ylilyöntiä ja koirilla ja ihmisillä tuntui olevan pitkälti samanlainen luonne. :D Ransut eivät kuulu PEVISA:an, mutta jotkut kasvattajat ovat hienosti alkaneet panostaa terveyteen ihan omaehtoisesti. Vai mitä sanotte koirasta, jolla oli A-lonkat, 0-kyynärät ja -polvet, silmät peilattu terveiksi, sydän kuunneltu, selkäranka kuvattu ja hengitystiet tähystetty?! Samainen koira oli myös muotovalio ja luonnetestattu (+221). Siinäpä hiukan mallia jokaiselle! :)

Tässä vielä muutama kuva reissusta:

Luonnetestissä

2010-08-28T16:58:00.003+03:00

Tänään ohjelmassa oli siis Vesperin luonnetesti. Päivä oli todella mielenkiintoinen ja opettavainen, varsinkin, kun en koskaan ennen ole ollut luonnetestissä. Paikalla olivat O-pentueesta myös Casso ja Ulpu. Vesperin kokeen aikana satoi valitettavasti niin runsaasti, ettei valokuvia voinut ottaa. Videokin olisi sinänsä ollut kätevä, että olisin itse nähnyt V:n reagoinnin, nythän osa jäi minulta näkemättä, kun koira oli välillä selän takana.

Mutta itse kokeeseen, joka sisälsi sekä yllätyksiä että tuttuja juttuja. Suurin yllätys oli luoksepäästävyydessä: Vesper sai siitä +2a eli luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen. En ikinä olisi uskonut, että millään mittarilla V:stä saisi muuta kuin +3. Kaikki, jotka Vesperin tuntevat, tietävät varmasti minkälainen se on - vai onko sitten oikeasti kuitenkaan? Testitilanteessa Vesper istui tuomarin kenkien päällä, kun tuomari kyseli V:stä yleisjuttuja ja vasta keskustelun jälkeen pyysi V:n luo (V oli siirtynyt haistelemaan maata). Tässä vaiheessa ilmeisesti V:tä ei enää kiinnostanut, kun oli aikansa jo tuomaria ihmetellyt, joten V vain seisoi tuomarin vieressä rapsuteltavana, mutta ei enää hyppinyt päin. :) Toinen yllätys oli, kuinka innottomasti V halusi leikkiä tuomarin kanssa: minun kanssa treeneissä se roikkuu lelussa kuin lelussa kiinni ja taistelee oikein tarmokkaasti. Loppupuolella V jo syttyi leikkimään ja sai tästä osuudesta +2. Pisteet eivät siis yllättäneet, mutta Vesperin toiminta kyllä. Voisikohan tämä olla tavallaan sitä pidättyväisyyttä? Eli että leikkii kyllä mun kanssa ihan raivolla, mutta vieraan kanssa ei (ja taistelutahto ei ole niin suuri, että heti syttyisi leikkiin vieraan kanssa)?

Loppu testi meni juuri niin kuin osasin odottaa. Puolustushalu nyt tietenkin on sellainen, että en sen suhteen odottanut oikein mitään, koska emme koskaan ole (onneksi) joutuneet mihinkään sitä mittaavaan tilanteeseen. Kokonaisuutena voisi sanoa, että käytännön elämässä Vesper on minusta parempi, kuin luonnetestin pisteitä tuijottamalla voisi luulla. Esimerkiksi pieni toimintakyky ei ikinä ole aiheuttanut mitään ongelmia: koira ei koskaan ole mennyt toimintakyvyttömäksi tai lukkoon missään tilanteessa ja on ainakin tähän asti pystynyt toimimaan paineen alaisena moitteettomasti. Se, että Vesper on kovuudeltaan hieman pehmeä, ei mielestäni myöskään näy kauheasti arjessa: se ei paljoa muistele, jos jotain sille tapahtuu ja on aina valmis toistamaan virheensä. :D Tempperamenttiarviosta (+1 erittäin vilkas) voi kyllä todeta, että samaa mieltä olen ja tämä onkin minusta Vesperin ainoa huono puoli, joka oikeasti harmittaa minua. Arjessa tämä näkyy ajoittain liikana sähläämisenä ja häiriöherkkyytenä - tai oikeammin siinä, että näihin asioihin täytyy kiinnittää huomiota. Harrastamista tämäkään ominaisuus ei ole estänyt, mutta helpommalla olisin varmaan päässyt, jos häiriönsietoon ei olisi tarvinnut (ja tarvitsisi edelleen) kiinnittää niin paljon huomiota. Toisaalta, tämä luonneominaisuus on kuitenkin se, joka on kaikkein eniten opettanut minulle koirankoulutusta. :) Mutta siis, kaiken kaikkiaan reissu oli hyvä ja hyödyllinen. Nyt pystyy taas hiukan paremmin tulkita Vesperin käytöstä eri tilanteissa ja suunnitella treenaamistakin juuri Vesperin vahvuuksien ja heikkouksien mukaan.

Tässä vielä pisteet osa-alueittain:
toimintakyky: pieni -1 (kerroin 15)
terävyys: pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua +1 (kerroin 1)
puolustushalu: haluton -1 (kerroin 1)
taisteluhalu: kohtuullinen +2 (kerroin 10)
hermorakenne: hieman rauhaton +1 (kerroin 35)
temperamentti: erittäin vilkas +1 (kerroin 15)
kovuus: hieman pehmeä +1 (kerroin 8)
luoksepäästävyys: luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen +2a (kerroin 15)
laukauspelottomuus: laukausvarma +++
yhteensä 93 (109-16)

Hyvä päivä :)

2010-08-27T20:02:00.005+03:00

Ensin paras ja hienoin juttu: Bruno täyttää tänään 11 vuotta! En ikinä olisi uskonut neljä vuotta sitten (eli silloin, kun epilepsia- ja autoimmuunisairausdiagnoosit saatiin), että saisimme pitää ihaninta ruttunaamaamme näinkin pitkään! Mutta vielä vaan B:llä riittää tarmoa, ja vieläpä sellaisessa määrin, että Vesper pysyy tiukassa kurissa Turun vierailuilla ja meitä ihmisiäkin voi hiukan komentaa järjestämään toimintaa, jos Pumpella käy aika pitkäksi. :D Sunnuntai-iltana pääsen onnittelemaan livenäkin Brunoa, kun teemme pienen "kesälomapyrähdyksen" Turkuun. Siis, onnea rakas ensimmäinen haukkuni, toivottavasti meillä on vielä monta yhteistä vuotta edessäkin!

Sitten siihen tämän päivän toiseen tapahtumaan, joka tosin kalpenee synttäreiden rinnalla: lisensiaatinseminaarini on ohi! Kesäkuun alussa alkoi kenties hiukan uhkarohkeakin projekti tehdä lisensiaatin työ kesän aikana valmiiksi. Käytännössä siis tiivistää puolen vuoden työ kolmeen kuukauteen. Eihän tämä kesä nyt mieliin jää ehkä kaikkein rennoimpana, mutta niin vain homma on nyt viimeistä viilausta vaille valmis! Blogin lukijat saavat halutessaan tekeleeni sähköpostiinsa, odotan suurta kommenttitulvaa s-postiosoitteineen. :D Rankan rupeaman kunniaksi taidan ottaa Jaakon kanssa lasin hyvää vettä ja illaksi suuntaamme Purinalle tekemään takaaleikkaustreeniä, ah autuutta! Huomenna ohjelmassa onkin sitten Vesperin luonnetesti, jännää!

Aamulenkillä

2010-08-18T10:21:00.006+03:00

Ties kuinka monen aamusta iltaan kirjoitetun päivän jälkeen tänään aamulla oli sellainen olo, että nyt tekisi mieli tehdä jotain muuta. :) Lisäksi eilen illalla minun viimeistellessäni menetelmät-osiota tuntui, etten keksi enää mitään kirjoitettavaa. Pieni tauko oli siis paikallaan, ja mikäs sen parempi tapa viettää sitä, kuin mennä metsään samoilemaan koiran kanssa. :) Nyt on jo paljon virkeämpi olo ja eiköhän rooibos-kupillisen jälkeen ole taas intoa laskea kuvaajien virherajoihin keskihajonnat. :)

Tässä muutama kuva aamulenkiltä:

Agilitytreeneissä

2010-08-12T17:30:00.003+03:00

Olimme eilen kesätauon jälkeen ensimmäistä kertaa viikkotreeneissä. Kotona oli jotenkin todella vetämätön olo, ei todellakaan sellainen, että tulisi hyvät treenit. Onneksi kuitenkin lähdettiin!

Meitä oli paikalla vain kolme, joten jokainen ehti treenata kylliksi. Aluksi teimme pientä ratapätkää, jossa oli välistäveto, hyvä backlap-/ twist-paikka ja jyrkkä avokulma kepeille. Vesper pysyi lähdössä joka kerran (jee!) ja luki ohjausta tosi nätisti. Välistäveto meni ihan pienellä vastaisen käden haltuunotolla, V teki minimaaliset tiet. Backlap onnistui tosi hyvin, jostain syystä Vesper lukee tosi hyvin ton kuvion. Twist oli omaan makuuni liikaa pyörimistä (tuohon kohtaan), backlapilla toimi mielestäni paremmin. Kepit haki joka kerta oikein ja pujotteli mahtavalla raivolla. :)

Toisena pätkänä teimme putki-puomi-erottelua. Treeninä oli pieni ratapätkä, jossa ensin mentiin mutkaputkeen (päät ihan puomin vieressä) ja muutaman esteen jälkeen piti kiivetä puomille. Ensimmäiset kaksi toistoa Vesper ampui yhtään epäröimättä putkiin. :D Kolmannelle kerralle sain ohjeeksi keskittyä vain puomille ohjaamiseen, jättää koiralle enemmän tilaa ja olla pelkäämättä, että koira valitsee väärän esteen. Ja niinhän se pinkoi täysillä puomille. :D

Toisella puolella kenttää kokeilin kontakteja A:llakin (menivät puomilla erittäin hienosti ja vauhdilla). Vesper on tosi hyvin kärryillä, mitä "pinta" tarkoittaa ja pysähtyminen oikeaan paikkaan meni joka toistolla oikein. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että vaikka pidän kontakteilla vielä kauan, juoksee V kontaktille täysillä eikä ala himmaamaan tai ennakoimaan. Radan keskellä A meni muuten hyvin, mutta Vesper meni musta liian lujaa sen: tuli niin kovalla vauhdilla, että hyppäsi harjan yli suoraan 2 on 2 offiin. :/ Ei voi olla hyväksi selälle ja muulle kropalle tuollainen touhu, toivottavasti ei ota tavakseen tehdä tuollaista. Katsotaan miten tekee jatkossa ja mietitään sitten, pitääkö asialle tehdä jotain vai oliko eilinen vain hetkellinen päähänpisto.

Illalla näimme vielä Rustin pihalla ja voi että, kun koirilla oli hauskat leikit! Ei uskoisi, että ikäeroa on reilu kaksi vuotta, samalla tavalla molemmat pyörivät selällään ja huiskivat etutassuilla toisiaan! Tosi kiva, että Vesperillä on tuollainen ystävä, muiden koirien kanssa Vesper kun ei leiki oikein nimeksikään.

Mutta tässä kaikki tältä erää. Same bat channel ja same bat time taas pian! Nyt lähdemme Jaakon kanssa kuuntelemaan RSO:n konserttia (pitäähän sitä Helsingissä asumisen etuja alkaa hyödyntää pikku hiljaa, kolme vuottahan täällä vasta on asuttu..).

Päivitystä

2010-08-10T17:26:00.004+03:00

Olemme juuri matkalla Maarianhaminasta Turun kautta Helsinkiin (olimme Ahvenanmaalla parin päivän "kesälomalla", johon mahtui lisurin lisäksi myös hauskaa hengailua kavereiden kanssa). Kun puffetissa itsensä ähkyyn syöminen ei kiinnosta ja Tax freekään ei innosta hamstraamaan kaljaa, on oiva tapa viettää laivamatka netissä ja päivitellä blogia. :D Olen jo pitkään pohtinut oman sivun tekemistä Brunolle, koska hän on kuitenkin koiraharrastukseni (vai pitäisikö puhua elämäntavasta, nyt kun ammattikin liittyy kiinteästi koiriin) innoittaja ja alkulähde. :) Koska tämä blogi on muuttunut puhtaasta treeniblogista enemmänkin kuulumisten kertomiseksi, oli aika nyt kypsä. Sivut-palkista löytyy nyt siis esittelysivu arvon herra Pumpellekin, var så god!

SPA1

2010-08-08T12:23:00.005+03:00

Taipumuskokeessa

2010-08-08T08:05:00.006+03:00

Olimme eilen spanieleiden taipumuskokeessa Rengossa, tuomarina Liisa Pajala. Kokeen järjesti Cockerspanielit Ry:n Etelä-Hämeen alajaosto, joten paikalla olleista 20:sta koirasta varmaan 15 oli cockereita, loput sprinkkuja ja olipa yksi fieldikin. Niin, ja yksi perro. :) Jaakon kanssa naurettiin kotona ennen kokeeseen lähtöä, että spanieleiden taipumuskoe sopii kyllä Vesperille hyvin, hän kun ei oikein ikinä ole tiedostanut tiettyjä perroihin yhdistettäviä ominaisuuksia kuten pidättyväisyys. :D Koe kesti 12 tuntia ja hellettä oli aamusta alkaen lähes 30 astetta. Kuulemma joidenkin koirien suoritus tästä kärsi, osa oli esim. hakumetsässä käynyt vain makaamaan viestittäen omistajalle, että hae kuule ite. Mullakin meinasi turnauskestävyys loppua siinä yhdentoista ja puolen tunnin kohdalla, mutta Vesper näytti siltä, että tehdäänkö vielä toinen kierros. Koko koe meni juuri niin, kuin Vesperiltä voi olettaa, hän teki siis omantasoisensa suorituksen ja siihen olin tyytyväinen. Kokeessa kävi ilmi, että moni oli koiransa kanssa treenannut koetta varten, meillä kyseessä oli aito taipumuskoe ilman minkäänlaisia esivalmisteluja. Tässä tuomarin ja minun kommentit osa-alueittain.

1. Sosiaalinen käyttäytyminen - hyväksytty
"Ystävällinen, kontaktivalms, valpas koira".
Etukäteen mietin, että miten Vesperin sosiaalisuus mahdetaan tulkita, kun verrokkina on lähemmäs 20 cockeria, jotka tunkevat jokaisen vastaantulijan syliin. Vesperin kanssa olemme treenanneet paljon sitä, että vieraiden syliin ei hypitä ja keskittyminen pidetään mussa, jos ympärillä on vieraita ihmisiä. Niinpä luoksepäästävyydessä tuomarin pyytäessä Vesperiä luokseen V kyllä meni iloisesti, mutta istui selin tuomariin ja tuijotti mua. :) Siinä se oli sitten kuin tatti rapsuteltavana siihen asti, kunnes tuomari siirtyi seuraavan koirakon luokse.

2. Haku ja laukaus - hyväksytty
"Haku alkuun laajaa kirmailua, välillä ruohoa syöden. Laukausta säpsähtää. Loppua kohden haku alkaa täsmentyä."
Tämä osuus oli se, josta ajattelin kokeen jäävän kiinni jos jostain. Vesperille ei ole ikinä opetettu mitään irtoamiskäskyä, agilityssäkin se irtoaa, jos ei erikseen käsketä pysymään lähellä. En myöskään viitsinyt opettaa mitään tätä varten, vaan ajattelin katsoa, mitä tapahtuu. Haulikolla ampumista hieman pohdiskelin etukäteen, koska Vesper ei ole ikinä kuullut ampumista (lukuun ottamatta noin nelikuisena kuuli piskuisen starttipistoolin 100 m:n päästä). No, päästin Vesperin vapaaksi ja tuohan lähti kirmaamaan noin 20 m:n etäisyydellä niin kuin lenkillä nyt kuuluu :). Kävelin hitaasti perässä ja V puuhaili kuin aamulenkillä aina: juoksenteli, tuli katsomaan minua, maistoi muutamaa ruohonkortta ja jatkoi taas menoa. Ilmeisesti alueella oli kuitenkin ihan oikeasti riistan jälkiä, koska syvemmällä metsässä V alkoi nuuskimaan metsää tarkemmin ja kulki selvästi hajujen perässä, kuitenkin aina välillä vilkuillen, että tulen perässä. Laukaus ammuttiin, kun V oli noin 20 metrin etäisyydellä minusta (ja ampujasta). Laukaus keskeytti haistelun pariksi sekunniksi ja häntä laski tapista ehkä 90 astetta, kunnes nousi uudelleen pystyyn ja haistelu jatkui. Oikein hienosti minusta reagoi laukaukseen ottaen huomioon, että se oli Vesperin elämän ensimmäinen pamaus enkä minä voinut rohkaista koiraa mitenkään.

3. Jäljestys - hyväksytty
"Maavainulla jälkitarkasti kanille, joka kiinnostaa ja se tutkitaan huolella."
Jälki vedettiin siis kanilla ja juuri ennen kuin lähdimme jäljelle. Kaniahan Vesper ei ole ikinä jäljestänyt eikä muutenkaan päässyt haistelemaan. Tuomari kehotti minua viemään koiran alkumakaukselle valjaista kiinni pitämällä ja käskemällä sitä jäljelle. Alun 10 metriä (avomerkattua) olisi pitänyt olla lyhyt liina ja pitää koira jäljen päällä estäen sitä "haahuilemasta". Minä päätin tehdä kuitenkin niin kuin aina teemme jäljestyksessä: vien lyhyehkössä liinassa koiran jäljen alkuun ja sen jälkeen jättäydyn liinan päähän. En ole ikinä sanonut mitään, koska en ole opettanut mitään käskyä jäljelle. Vesper yhdistää jälkivaljaat jo todella hyvin maavainuiseen työskentelyyn ja työskentelee niin hyvällä motivaatiolla jäljellä, etten halua mennä sinne väliin törkkimään ja häiritsemään. Jäljestys on kuitenkin laji, jossa Vesper tietää meistä kahdesta mihin ollaan menossa. ;) Jälki kuljettiin siis tavallista kävelyvauhtia alusta loppuun. V teki tarkkaa työtä ja kulman meni "nuollen". Yhtään hukkaa ei tehnyt, vaan homma toimi oikein hyvin. Kaato olikin sitten supermielenkiintoinen: sitä piti nuuhkia, tökkiä ja yrittipä Vesper ottaa sen mukaansakin. Pyynnöstäni kuitenkin irrotti ja tämä osuus oli siten suoritettu.

4. Vesityö - hyväksytty
"Vauhdilla veteen, Vesper tuo riistapukin rantahiekalle."
Tuomarin kommentit kuvaavat loistavasti Vesperin suoritusta! Pidin pannasta kiinni, kun heitin riistapukin veteen ja heti kun irrotin, sinkosi musta-valkoinen isolla loikalla veteen. Toi pukin jalkoihini ja meinasi lähteä uudelle uintikierrokselle. Pyysin kuitenkin luokse, laitoin hihnaan ja niin oli koko koe paketissa (tottelevaisuutta arvioitiin koko kokeen ajan).

5. Tottelevaisuus - hyväksytty
"Tottelee ensimmäisestä käskystä."

6. Yhteistyö ja yleisvaikutelma
"Yhteistyö toimii erinomaisesti. Mukava työpari."

Näissäkin tuomarin kommentit ovat kuvaavia. Oli hauska katsoa ja verrata Vesperin toimintaa cockereihin! Olen aina pitänyt Vesperiä melko itsenäisenä, ja onhan se sitä tavallaan: tekee kaukanakin hommia, eikä tarvitse minua mitenkään tuekseen ikinä. Kuitenkin V pitää koko ajan huolta, että olen mukana, esim. vilkaisemalla sivusilmällä aina välillä minua. En tiedä, kuinka paljon on koulutuksen tulosta, mutta kyllä perro (ainakin tässä tapauksessa) taitaa olla hiukan herkempi ohjaajalle: Vesper luki pieniä vinkkejäni tarkasti ja jokaiseen vihjeeseen se reagoi heti (esim. haussa olin sanomassa, että tuletko luokse, niin koira oli sekunnissa istumassa edessäni). Cockereita ei olisi omistajien sanomiset voinut vähempää kiinnostaa, ne vain heiluttelivat häntäänsä ja puuhailivat omiaan. Koulutuksella on varmasti merkitystäkin, mutta kyllä kai se rotukin jotain vaikuttaa: kokeen kaikki cockerit toimivat aivan samoin.

Kokonaisuutena koe oli siis hyväksytty, koska jokainen osa-alue oli hyväksytty. Vesper sai hauskan diplomin ja hienon ruusukkeen sekä tietenkin paljon pusuja ja halauksia meiltä! Kotona annoimme vielä broilerin siiven pakkasesta ja sitten kaaduimme kaikki kolme sänkyyn (tai siis V koppaansa) nukkumaan. :) Lisään vielä kuvan Vespusta ruusukkeineen, kunhan hän herää. :)

Rustin ensitapaaminen

2010-07-12T07:57:00.004+03:00

Eilen illalla näimme siis ensimmäistä kertaa pikkuisen Rustin (gööttipentu, ikää 10 viikkoa). Pentua kiinnosti Vespu hieman, mutta Vesperillä oli ihan omat jutut mielessä: kepit, kepit ja kepit. :) Kun Vesper katsoikin pentuun päin, häippäsi pikku-tyyppi kiljuen karkuun. :D No, pari viikkoa kun menee, voi karkuunjuoksija olla hieman jalkavampi ja väriltään musta-valkoinen.. Sisällä V hieman murrasi pennun tullessa ihan lähelle, mutta kai aikuisella on oikeus pitää pentua etäällä, jos ei kerran leikkiminen kiinnosta. Mitään murisemista enempää en Vesperin usko tekevän, koska se ei ole edes tappeluihin jouduttuaan käynyt ikinä kiinni kehenkään (vaikka Vesperiä itseään on purtu muutaman kerran niissä tilanteissa). Enpä ole paljoa ajatellut, mutta Vesper on kyllä aika pidättyväinen tavallaan koirien kanssa: sitä ei juuri leikit toisten kanssa kiinnosta ja alun nuuskimisen jälkeen sitä ei voisi seura vähempää kiinnostaa. Toisaalta hyvin helppo koira harrastusten puolesta ja lenkeillähän tuota voi pitää vapaana melkein missä vaan ja koirien ohitukset onnistuvat vapaana ongelmitta (V tulee seuraamaan oma-aloitteisesti). Vielä kun tuo oppisi pidättyväiseksi ihmisten suhteen! :D

Tässä vielä muutama kuva Rustista (ja yhdessä näkyy Vespukin taustalla..):

MEJÄ-kurssi ja muita päivityksiä

2010-07-11T20:28:00.003+03:00

Viime päivityksen jälkeen emme ole puuhailleet mitään erityistä, ohjelmassa on ollut vain uintia, tokoa ja lenkkeilyä. Olemme käyneet melkein joka ilta Rajasaaressa uittamassa Vespu. Tai siis Vespu on käynyt uimassa, ei sitä mitään uittaa tarvitse. ;) Vesi ja uiminen taitaa kyllä olla Vesperin mielestä elämän parhaimpia juttuja. :) Tokoa olemme treenanneet yhteistreeneissä tiistaisin ja kotona iltaruokaa ennen. Seuraaminen on edistynyt hirmuisesti, Vespu tekee jo noin 10 metrin pätkiä ilman välipalkkaa ja käännöksissäkin osaa käyttää takaosaa kivasti. Kontakti pysyy myös jo ihan hyvin ja Vesperillä on tosi hyvä into yhdessä tekemiseen ("panostaa" seuraamiseen eikä tee sitä vain koska pyydän). Liikkeestä maahanmeno on myös hiontaa vaille valmis. Liikkeestä seisominen taas on kyllä jotenkin ihan retuperällä, vinkkejä se opettamiseen otetaan vastaan! :)

Eilen olimme Lurun ja Zian Sannan järjestämällä MEJÄ-kurssilla Kaisa Hilskan opissa. Vesper on siis kerran elämässään aiemmin tehnyt verijäljen. Tuolloin jäljellä oli pituutta noin 150 metriä ja jäljellä oli kaksi makausta (jotka olivat samalla 90° kulmia). Koska tuo jälki onnistui (ihmeen) hyvin, tehtiin Vespulle eilen noin 200 metrin jälki, jossa oli yksi kulma ja yksi makaus. Minulla ei ollut mitään odotuksia jäljen suhteen, mutta jos olisi ollut, niin Vespa olisi varmaan ylittänyt ne. :D Vein V:n jäljen alkumakaukselle ja siitä hää sitten lähti nenä maassa kävelemään minusta mitään välittämättä. En tajunnut heti antaa liinaa, vaikka koira kulki juuri jäljen päällä. Liina kiristyi siis alussa aika paljon, joten Vespu kääntyi katsomaan mua hämmentyneenä. Kun sain itseni kartalle ja liinan löysäksi, jatkui jäljestys ja Vespu kulki aivan jäljen päällä ensin kulman hienosti ja makauksellekin pysähtyi oma-aloitteisesti nuuskimaan tarkemmin. Makauksella oli ilmeisesti tallella muutama sinne jätetty namikin, jotka V söi (paikalliset supit ja ketut olivat kohteliaasti jättäneet muutaman murun ahkeralle kurssilaiselle). Loppusuoralla tuli hukka, kun Lurun jälki meni reilun metrin päässä Vespun jäljestä (hah, oma vikani: olin itse tekemässä Luruselle jälkeä ja niiden väliin piti jättää 20 askeleen väli). No, hyvää harjoitusta tämäkin oli ja lopulta V löysi takaisin omalle jäljelle, tosin jouduin avustamaan. Loppupätkä menikin sitten hyvin ja V nappasi kaatona olleen peuran jalan innoissaan suuhunsa. Kaisan mukaan Vespalla olisi hyvät lahjat lajiin ja seuraavaksi voisi tehdä taas pidemmän, noin 400-500 metrin jäljen. Minä en tiedä MEJÄn säännöistä juuri mitään enkä ole ikinä ajatellut, että me siinä ainakaan kilpailisimme, mutta toisaalta laji on kyllä hauska ja on itsellekin palkitsevaa nähdä, kun koira saa tehdä "omaa juttuaan" ja olla vastuussa meidän yhteisestä tekemisestä - muissa meidän lajeissahan koira tekee minun pyytämiä "temppuja", mutta MEJÄssä minä vain peesaan ja koira vie. Tällä viikolla voisin kyllä käydä ostamassa verta ja tehdä Keskuspuistoon jonkun jäljen. Päästään ainakin tekemään harhatyöskentelyä, sillä Keskarissa riittää kani- ja ihmisjälkiä (ainakin). Jännää! :) Iso kiitos vielä Sannalle järjestelyistä, oli huippukivaa nähdä!

Tänään illalla Vespulla onkin vielä treffit: Heidin pikku-Rusti on vihdoin saapunut ja koirat tapaavat nyt ensimmäistä kertaa. Otan kameran mukaan ja lisäilen sitten kuvia myöhemmin.

Lisurikiireitä ja kuvia

2010-06-21T20:18:00.007+03:00

Niin vaan päivityksen venyvät.. Tällä kertaa tekosyynä ovat keskimäärin 12-tuntiset työpäivät, jotka pitävät huolen siitä, että blogi-intoa on ollut hyvin rajallisesti. Tänään tein kuitenkin normaalin kahdeksan tunnin työpäivän ja johan riittää energiaa vaikka mihin! :) Alkuillasta Vespun velikulta Casso kävi kerittävänä ja nyt kuron hieman päivitysjonoa kiinni.
Työkiireistä huolimatta olemme ihan kivasti ehtineet treenata Vespan kanssa. Erityisesti tokossa ollaan edistytty viime aikoina, lähinnä ehkä, koska V:stä on tullut viime viikkojen aikana aivan käsittämättömän ahne. Ennen ruoasta viis veisannut teini tuijottaa kiinteästi silmiin pienenkin lihapullanmurun toivossa. Olemme muutaman kerran käyneet treenaamassa Partasen lauman kanssa Munkassa, ja huipusti on mennyt. Ollaan myös treenituokioissa saatu tosi hyödyllistä palautetta, on ihan huippua treenata kerrankin niin, että joku sanoo, mitä tekee väärin tai mihin pitää kiinnittää huomiota. Viime kerralla Jaakko oli videokameran kanssa mukana, katsotaan jos saan aikaiseksi siirtää videon nettiinkin. :)
Aksan puolella on mennyt hiukan heikommin treenien suhteen. Monet treenit on jäänyt välistä pitkien labrapäivien takia, mutta viime keskiviikkona pääsimme taas mukaan. Tauko ei näemmä ole Vespalle tehnyt huonoa, hää on nimittäin ilmeisesti kerrannut yksinään kontaktien teoriaa ja suorittaa nykyään puomilla ja A:lla nopeat ja itsenäiset kontaktit. Pentuajoista on ilmeisesti nokkiminen jäänyt niin tiukasti mieleen, että V nykyäänkin nokkii kontaktilla, vaikkei sitä olla harjoiteltu sitten edellistalven vai milloinkas me siellä Jaakolla ja Janitalla taas käytiinkään.. ;) Aksastakin olisi yksi videopätkä, kunhan vaan saan aikaiseksi siirtää nettiin.
Tässä vielä lopuksi muutamia toko-kuvia Munkan reissuilta:

Agitreenit - we made it! + Nuuskiokuvat

2010-05-27T16:02:00.005+03:00

Päästiin kuin päästiinkin mukaan eilisiin agitreeneihin, jee! :) Oli ihan huippua päästä taas tekemään rataa porukalla! Vespan jalka oli jo sunnuntaina niin hyvässä kunnossa, ettei tassusidettä tarvittu, eikä ontumista ole ollut perjantain jälkeen, joten uskalsimme lähteä treeneihin. Ratana oli Jaakko Suoknuutin treenipätkä, joka oli taidettu suunnitella poikkarin treenaamiseen. Teimme radan kinkkisimpiä kohtia ensin osissa ja lopuksi koko rataa. Ratapätkää treenatessa radalla oli samaan aikaan kaksi koiraa ja V kesti hienosti häiriön. Mua aina jotenkin kauhistuttaa noi samaan aikaan radalla suihkimiset, ilmeisesti jäänyt traumoja Vesperin pentuajan agilitytreeneistä, joissa kuusi (!) pentua teki samaan aikaan puolikkaalla Purinan kentällä treeniä. Voi arvata mihin se johti: koirat sinkoili ihan mihin sattuu. En kyllä enää ikinä suostuisi sellaiseen, etenkään pennun kanssa! Onneksi Vesper on nykyään niin syttynyt itse agilityyn, ettei katsellutkaan edessä viilettävää koiraa, vaan keskittyi hienosti omaan tekemiseen ja mun ohjaukseen. Voin siis minäkin päästää irti tästä traumasta pikku hiljaa. :)
Radalla oli muuten ensimmäistä kertaa keskellä A. Kontaktitreenit on menneet viime aikoina niin hyvin, että uskalsin kokeilla, miten homma toimii radalla. Ja hienostihan se toimi! :) Kävin palkkaamassa kontaktilla namilla ja kunnon odottelun jälkeen lähdimme vasta jatkamaan rataa. Muutenkin meno tuntui tosi kivalta ja onnistuttiin jopa leijeröimään hyppysuora putken takaa, jee! Rimat olivat muuten 55-60 cm, ei mitään ongelmaa ja hyppytekniikkakin pysyi kuosissa oikein hyvin.
Ensi kerralla voisin ottaa videokameran mukaan, niin putoaisi taas maan pinnalle, kun näkisi omaa tahimista. :D

Täällä on Heidin ottamia kuvia Nuuksion reissusta.

Väliaikakuulumisia

2010-05-22T08:49:00.004+03:00

Vespu voi jo paremmin. :) Huulten turvotus laski jo saman päivän aikana lähes kokonaan, ja seuraavana aamuna tilanne oli täysin normaali. Perjantaihin mennessä koko koira oli noussut täyteen sormenpäänkokoisia paukamia, jotka Vesper oli raapinut auki. Patit näyttävät hyttysenpuremilta, ja Nuuksiossahan oli ihan älyttömästi hyttysiä! Itsekin sain monta puremaa tosi lyhyessä ajassa. Nyt kuitenkin tilanne on siis rauhoittunut pattienkin osalta, eivät kutise enää (tai V ei ainakaan raavi) ja nahassa näkyy vain pieniä rupia. Ensi kerralla täytyy varmaan laittaa Offia!
Anturakin on alkanut parantua hyvin: nirhauman reunat ovat alkaneet tasoittua ja Vespu ei onnu ulkona juuri yhtään (sisällä ei ole ontunut ollenkaan). Käytämme ulkona kuitenkin pientä sukkaa tai kevyttä sidettä, ettei terävät kivet sun muut satu anturaan.
Mutta näillä mennään nyt tovi, ainakin ensi viikon agilityt jäävät väliin tuon tassun takia. Meillä on kyllä ollut niin epäonnea aksaryhmän kanssa: kesäkautta on kohta mennyt 2 kk ja me ollaan päästy mukaan KERRAN. :/ No, toivotaan, että tämän episodin jälkeen olisi parempi onni matkassa..

Vastoinkäymisiä

2010-05-20T11:26:00.005+03:00

Tänään aamulla herättyäni pistin unenpöpperössä Vespulle pannan kaulaan ja lähdimme aamulenkille. Hississä koiraa kunnolla katsoessani ihmettelin, miksi sen kuono näyttää niin hassulta. Ulkona sitten pysähdyin palpoimaan naamaa ja molemmat ylähuulet olivat aivan turvoksissa ja pinkeät. Painelin kuonoa sitten melko voimakkaasti, koska ainakin kaikki tapaamani kyynpuremakoirat aristavat turvotuskohtia voimakkaasti. Vespu ei kuitenkaan sanonut mitään ja tuohan melko herkästi reagoi kipuun, joten ajattelin, että voimme ehkä tehdä turvallisesti pienen aamukävelyn. Kyynpuremakoiraahan ei saa liikuttaa senttiäkään mihinkään (myrkky leviää paremmin liikkeessä, kun verenkierto tehostuu), vaan ne on kannettava välittömästi autoon ja hoitoon.
Lähtiessämme liikkeelle Vespu alkoi lisäksi ontua vasenta etujalkaa. Taivuttelin ja painelin koko jalan läpi - ei aristuksia. Kämmenanturasta löysin pienen, 0,5x0,5 cm alueen, josta oli uloin anturan kerros nirhautunut pois. Antura ei siis ollut mitenkään vereslihalla, mutta painettaessa V vinkaisi, eli nirhama on todennäköisin ontuman syy. Tiedä sitten, onko antura nirhautunut Nuuksiossa kalliolla kaahatessa tai jo päivällä kontakteilla jarrutettaessa.. :/ Ainakaan koira ei ontunut eilen yhtään!
Teimme ihan pienen lenkin ja kotona heti pesin V:n, jos naaman turpoaminen johtuisi jostain allergisesta reaktiosta. Meillä on tänä kesänä ollut ensimmäistä kertaa Scalibor-panta, ja Vesper on alusta asti rapsutellut kaulan ihoa. Tarkastin Pharmaca Fennica Veterinariasta Scaliborin raportoituja haittavaikutuksia, mutta turvotus ei niihin kuulunut. Enkä kyllä itsekään pidä sitä oikein todennäköisenä. Eilen Nuuksiossa oli aivan käsittämättömän paljon hyttysiä, joten ehkä ne ovat pistäneen kuonoon ja siitä olisi tullut reaktio? Tiedä häntä. Pesun (ja Scaliborin poiston) jälkeen naama on alkanut jo laskea. Henki on koko ajan kulkenut normaalisti, sillä turvotus näyttäisi olevan vain ylähuulissa. Näillä näkymin emme varmaan lähde hakemaan kortisonipiikkiä eläinlääkäristä, mutta seuraillaan tilannetta. Mulla on läsnäolovelvoitettua koulua tänään, mutta onneksi Vespu pääsee päivähoitoon Heidin luo, mistä sitten Jaakko hakee V:n kotiin töistä tullessaan. Koulureissulla käyn myös apteekissa ostamassa kevyitä sidetarpeita tassua varten, ettei sora satu anturaan ulkona. Vespa on ihan reipas oma itsensä, onneksi, mutta kurjaa tällainen on silti. Toivottavasti tulisi pian kuntoon!

Täältä löytyy muutama kuva Nuuksiosta.

Pyörällä Purinalle

2010-05-19T13:28:00.003+03:00

Mulla on tänään kokonaan koti-päivä, joten lähdimme aamulla heti kasin jälkeen pyörällä Purinalle. Tuolloin oli vielä ihanan leppoisa ilma, ei mitenkään liian kuuma. Pyöräiltiin toki myös ihan hiljaa, niin että Vesper pysyy kevyellä ravilla koko ajan. V on kyllä ihan paras pyöräilykaveri: häntä pystyssä tikkaa vieressä ja tosi nätisti pysyy vierellä vaikka tulisi koiria tai lenkkeilijöitä vastaan. Meiltä on Purinalle just sopiva matka (ehkä 3 km), että saa vedettyä hyvät alkulämpät ja jäähkät.
Pitääkin muuten laittaa kuva mun pyörästä, jos joskus saan aikaiseksi. Jaakko osti mulle synttärilahjaksi 70-luvun Jopon. :) Se on kyllä ihan huippupyörä koiran kanssa menoon (ja muutenkin), koska ajoasento on niin pysty, että pystyy hyvin seurailemaan koiran tekemisiä. Ollaan myös nähty eilen ja tänään ihania vanhempia pappoja Keskarissa, jotka on tulleet juttelemaan Vespusta. Eilen yksi pyörällä kysyi onko V saksanseisoja ja aikansa pyöräiltyään meidän vieressä kysyi, että pysähdytäänkö hetkeksi juttelemaan. Yleensä en päästä Vespua kenenkään vieraan luo, mutta nyt annoin mennä, kun setä oli niin symppis. Huomasi kyllä heti hänen käytöksestään, että on koiraihmisiä. :) Sitten tänään kotimatkalla toinen vanhempi setä oli hiihtämässä Keskarissa itsetekemillään rullasuksilla ja jäi samoin hiihtämään meidän viereen hetkeksi ja kyseli V:n rotua. Hauskaa, kun Helsingissäkin on puheliaita ihmisiä. Ja erityisen hienoa on se, että molemmat nämä kysyivät lupaa silitellä! Se on aina harmi Vespun kaltaisen koiran kanssa, jos tullaan kysymättä silittämään. Varsinkin nyt, kun Vestu on niin hyvin jo oppinut, ettei kaikkien vieraiden syliin saa mennä. :)
No, sitten itse treeniin. Teimme pikkuisia radanpätkiä, jotka loppuivat aina puomiin tai A:han, kontaktin jälkeen oli ruokapalkka kupissa. Ensimmäisellä kerralla meni laukalla koko puomin todella kovaa ja pysähtyi puoli senttiä puomin alastulon jälkeen. :/ No, muilla kerroilla pysähtyi hyvin. Erityisesti A on nopea, puomilla tuppaa helposti ravaamaan alastulon. Uskoisin kuitenkin, että puomikin nopeutuu, kun päästään tekemään enemmän ja koira saa varmuutta. Pienen tauon jälkeen otimme keppejä radan keskellä ja V meni suoraan 2-väliin, vaikka ei ollut edes avokulma. Laitoin verkon sitten alkuun ja saimme onnistuneet kepit 90° avokulmasta (jäin noin viiden metrin päähän taakse) ja suoraan aidalta tullessa. Taas pienen tauon jälkeen (hallissa oli melko kuuma, joten piti pitää koiralla juottotaukoja) teimme pentukeinua. Hyvin näytti muistavan, mutta meinasi hypätä sivulta alastulolle eikä "kiivetä" heti alusta. Mietin hetken miten tehdään ja päädyin sitten kokeilemaan oikealla keinulla, koska pentukeinu on niin hirveän matala, että ohitus johtui ehkä siitä. Oikealla keinulla ei ongelmia sitten ollutkaan ja kovemmasta pamauksestakin V vaan innostui lisää. Lisää palkkaa hakiessani V rämäytteli pentukeinua huvikseen puolelta toiselle. :) Vespu on kyllä sellainen rämäpää, että keinusta tulee varmaan sen lempieste: mitä enemmän meteliä, sitä parempi. :D
Ihan lopuksi otimme melko suoraa luukutusta lentävällä lelupalkalla, tarkoituksena irtoamisen vahvistaminen ja super-mielialan takaaminen. :) Teimme mm. hyppysuoraa, jonka päässä oli mutkaputki. Leijeröin hyppysuoran toisen, suoran putken takaa noin 10 metrin etäisyydeltä ja V haki hienosti hypyt ja putken oikean pään. Jäi ihan huippufiilis! :)
Tänään illalla olemme menossa vielä Heidin, Annan, Jaakon ja tietty Vespan kanssa Nuuksioon nauttimaan kesän tulosta. Kenties Vespu pääsee heittämään talviturkinkin. :) Kamera otetaan reissuun mukaan, toivottavasti tulisi hyviä otoksia, että voisi tännekin laittaa kuvia taas pitkästä aikaa. :) Nyt palaan kuitenkin hetkeksi lisensiaatin tutkielmani pariin (tämän kesän projekti), että voi sitten illalla nauttia auringosta ja hyvästä seurasta hyvillä mielin.

Kesäloma!

2010-05-18T15:20:00.003+03:00

Ah, loma! Eilen oli kevään laajin tentti ja nyt tuntuu kyllä hyvältä, kun elämän keskipiste ei enää ihan koko ajan ole patologian kirja (joka muuten opiskelukaverini punnituksen mukaan painoi n. 5kg!). Teknisesti loma ei ole kyllä alkanut vielä, koska perjantaina on vielä reseptiopin tentti. Se on kuitenkin ihan pikkuruinen puristus patologian lopputenttiin nähden, joten olen ihan lomafiiliksissä jo. :)
Eilinen ilta meni tentin jäljiltä vielä palautuessa, mutta tänään kävimme Purinalla ottamassa kontakteja. Olemme juoksutauolla tehneet paljon kontaktitreeniä kotona ja se näkyi hallilla. Teimme kokonaista puomia ja A:ta, ruokapalkka odotti edessä. Vapautin naksulla ruoalle. Vesper pysähtyi joka kerran, mutta 2/15 kerrasta jäi etutassut puomin alastulolle. Tästä vihjesanalla kyllä korjasi, eli näyttäisi tajunneen käskyn merkityksen. Teimme jopa pientä rataa, joka päättyi aina kontaktiesteeseen. Nyt vain jatketaan tämän vahvistamista, niin ollaan kisakunnossa pian! :)
Kevään aikana ollaan palauteltu tokon treenausta mieleen taas ja tehty muutaman kerran viikossa kunnon treenit ulkona. Paikkamakuun teimme ensimmäisen kerran ulkona täysimittaisena (välillä suullisesti kehuen) viime viikolla. Katse taisi muutaman kerran kääntyä minusta yllä kalkattaviin variksiin, mutta huomautuksesta korjasi hyvin. Luoksetulon stoppia olemme tehneet myös roskista kiertämällä ulkona ja heittämällä palloa taakse. Vespu oppi oikeastaan heti tekemään "lukkojarrutuksen" ja myöskin jäämään paikoilleen käden heilautuksella. :) Myös liikkeestä maahanmenoa ja seuraamista olemme harjoitelleet, mutta vähemmän. Olen kuitenkin NIIN tyytyväinen, kun Vespu kestää todella hyvin häiriötä ulkona! Tekee oikeastaan paremmin ulkona kuin sisällä, koska ulkona on kuitenkin täpäkämpi.
Kevään suurin juttu on ehkä kuitenkin hihnakävely. Jo alkukevään postauksessa taisin kirjoittaa, että homma on alkanut toimia paremmin, mutta nyt asia tuntuu oikeasti olevan pysyvästi hyvällä mallilla. Opetin Piiran reissun jälkeen V:n kävelemään mun selän takana, koska sen on niin vaikea välillä hillitä itseään kulkemaan kunnolla, jos esim. edellä menee joku ihana koira. Selän takana ei voi vetää ja samalla hankalat tilanteet saa nollattua eikä tarvitse lähteä "juupas-eipäs"-linjalle remmikäytöksen kanssa. Nyt 99% lenkeistä sujuu oikeastaan yhtään koiran kulkua korjaamatta ja kapeallakin tiellä vastaantulevat koirat pystytään ohittamaan katsekontaktissa ilman että leikkiin kutsuminen vie korvat. Me ollaankin tehty ihan hirmuisesti remmilenkkejä nyt Keskuspuistossa ja molemmissa remmin päissä meno on ihanan rentoa. On ihanaa kulkea kesäisessä Keskarissa, kun remmi pysyy koko ajan löysällä, vaikka parasta on tietenkin se, ettei enää tarvitse olla huolissaan siitä, että Vespu rikkoo itsensä vetämällä hihnassa. :) On myös tosi palkitsevaa nähdä, että kaikesta yrittämisestä on oikeasti ollut apua. Piira sanoi myös keväällä, että hän uskoo keskittymisen paranevan yleisestikin, jos saadaan remmikäytös paranemaan. Ja niinhän se tosiaan näyttäisi olevan. Ihana Vespu ja ihana kesä! :)

Pikaäitienpäiväterveiset

2010-05-09T16:12:00.005+03:00

Hyvää äiskänpäivää Äiti ja Frida!
Viime aikoina on ollut aivan uskomattoman kiireistä opiskelujen kanssa, joten blogi on jäänyt ihan paitsioon. Onneksi Vespu kaikessa lapsineroudessaan äkkäsi ajoittaa juoksunsa juuri samaan aikaan opiskelukiireiden kanssa, niin ei harmita treenausajan puute niin pahasti. :) HAUn ohjatuissa agitreeneissä ehdimme käydä vain kerran ennen juoksuja, meni oikein hyvin. :) Kotona ollaan jatkettu kontaktitreeniä, tehty keppikujaa ja lenkkeilty superpaljon. Opiskelukiireet jatkuvat vielä kaksi viikkoa, sen jälkeen lupaan päivittää kuulumisia hiukan monisanaisemmin. Nyt palaan kuitenkin diskospondyliitin ja muiden patologian ihmeiden pariin!
P.S. Kuvassa Vespu ja Casso, joka muuten kävi meillä muutama viikko sitten kirjaimellisesti heittämässä talviturkkinsa. ;) Kaverukset on kuvassa noin 10-viikkoisia.

Avokulmaa jes!

2010-04-12T19:05:00.005+03:00

Olimme viettämässä keväistä iltapäivää Purinalla kera Kaisan ja Hikan, tuloksena hyvät treenit ja paremmat avokulmat. :) Yllä on päivän treeni. Valitettavasti minulla ei ole mitään rataohjelmaa eivätkä piirroksen epäonnistuneet mittasuhteet tee oikeuksia geometrisille kyvyilleni, mutta ehkä siitä jotain selvää saa, jos joskus haluan palata treeniin. :)
Kokeilin ensin ottaa Vesperin vastaan 2-hypyn takaa ja tehdä jonkun pakkovalssin tapaisen 3:lle, mutta koira venyi ja pahasti joka suorituskerralla. Olisipa ollut videokamera, olisi nähnyt mitä itse mähkin tuossa tilanteessa ja miten olisi voinut ohjata paremmin. Kaisan tehdessä rataa mulle tuli mieleen kokeilla backlappia 3:lle ja se toimi tosi hyvin V:llä. Vesper on aika hulluna keppeihin ja irtosi niille kivasti 4- ja 5-hyppyjen takaakin, eli ongelmia ei tullut, vaikka jäin vähän jälkeen backlapissa. Kepit ohjasin vasemmalta puolelta, tai oikeastaan seurasin vasenta puolta V:n perässä. ;) Ensimmäisellä kerralla tuli tokavikasta välistä pois, muilla teki hyvin. Laitoin keppien alkuun yhden verkon, mutta neiti päättikin, ettei hällä ole mitään avokulmaongelmaa ja haki kauniisti oikean välin joka kerralla (vaikka vauhtiakin oli aika hirveästi, kun oli kaahannut 3:lta asti täysiä kepeille). Putki-hässäkkä ei toiminut vasemmalta ohjaten, koska Vesper lähti aina toistamiseen putkeen, kun ei osannut tulla sylkkärillä putken oikealta puolelta pois mun mennessä vasemmalta. Parhaiten (vaan ei hyvin) onnistui, kun tulin kepeissä oikealta ja vein putkeen vasemmalla kädellä, otin vastaan persjätöllä ja oikealla kädellä putken oikealta puolelta. Homma ei mennyt kuitenkaan hyvin, koska tämä olisi edellyttänyt rohkeaa päällejuoksua keppien lopussa ja sitä en uskaltanut koittaa. Ylipäätään häiriötreeniä keppien loppuun pitäisi tehdä enemmän.
Treenistä jäi niin hyvä fiilis! Treeniseuran ja taitavan Vespan lisäksi annan itselleni propsit siitä, että tajusin pilkkoa melko haastavan treenin mölli-koiralleni ensin osiin, ennen kuin menimme koko ratana. Lopussa selvittiin jo nollalla, hih! :) Kiitos Kaisa ja Hikka taas treeniseurasta, ootte huippu(treeni)kavereita! :) Nyt on kotona melko uneliasta porukkaa, olimme näet Purinalla pyörällä. Poljin niin hitaasti, että V ravasi matkan ja taas tuo oli niin onnessaan. V jaksoi kotiin asti tosi hyvin, vaikka eihän sitä matkaa Purinalle nyt loppujen lopuksi hirveästi meiltä ole, ehkä 4-5 km. Kesäkuumalla tätä ei tietenkään voi harrastaa, mutta nyt ainakin oli oikein hauskaa ja samalla koira sai hyvät lämpät ja jäähkät. Huomenna sitten uimaan, jee! :)

Kevät!

2010-04-11T14:03:00.003+03:00

Mistä tietää, että kevät on tullut? Siitä, että irtokepit saa iskettyä sulaan maahan! :) Olimme siis takapihalla ottamassa hieman keppitreeniä, teemana vauhti ja tekniikka. Laitoin kuusi keppiä 10 cm leveäksi kujaksi ja lähettelin Vesperiä eri kulmista. Tekniikka oli ihan super joka kerralla, ui etutassuilla ja vauhti oli huima. Sekkaria ei valitettavasti ollut mukana eikä videokameraakaan, sillä kameran laturia ei ole löytynyt ja akkuhan tyhjeni viime Purina-harkoissa. Toivottavasti laturi löytyy Turusta, sillä täällä sitä ei ole näkynyt etsinnöistä huolimatta. Lähiviikoiksi otamme tavoitteeksi tehdä kolme kertaa viikossa parin minuutin keppitreenit kapenevalla kujalla eli siis tarkoituksena saada hyvä tekniikka toimimaan suorillakin kepeillä. Kepeillä kokeilimme myös avokulman lähetyksiä, mutta ne menivät yhtä huonosti kuin ennenkin. Vinkkejä? Suljettuun kulmaan Vesper osaa mennä todella hyvin kaukaakin, mutta avoissa kiitää aina suoraan tokaan väliin.
Pieniä aksan kontakti- ja tokotreenejä lukuun ottamatta viime päivät olemme ottaneet aika rennosti keskittyen lähinnä lihashuoltoon. Venyttelyjä olen pyrkinyt tekemään joka päivä ja edellispäivänä kävimme pitkästä aikaa pyöräilemässä. Pyöräilin ihan hiljaa, sellaista vauhtia, että Vesper ravasi koko ajan eikä nostanut laukkaa. Puolessa välissä lenkkiä vaihdoin koiran toiselle puolelle pyörää, ettei tule toispuoleista treeniä. Vespulla näytti olevan hauskaa, hää oli häntä ihan pystyssä ja super-ryhdikkäänä. :) Periaatteessa voisimme alkaa pyöräilemään Purinallekin aina, koska meiltä on kuitenkin vain muutama kilsa sinne. Ja samalla saisi hyvän alkulämpän tehtyä. Ehkä kokeilemme jo keskiviikkona, jos ilmat sallii.
Keskiviikkona alkaa tosiaan HAU:n agilityryhmä. Hiukan jännittää jo, mahtaako muut olla hirmuisen taitavampia, kun me ollaan treenattu vaan keskenään aina. Toisaalta on hirmu hyvä nähdä, miltä V:n meno näyttää muihin verrattuna, jos vaikka kisoihin uskaltaisi mennä pikku hiljaa (hyppärille). Kovasti meitä on jo painostettu kisaamaan (terkkuja Kaisalle ;)), mutta mutta..

Pääsiäisretki Kaarinassa

2010-04-02T19:54:00.012+03:00

Osallistuimme tänään päivällä Varsinaisten vesikoirien pääsiäisretkelle Kaarinassa. Mukana reissussa olivat perrot Rasta, Fari, Lilli, Iines, Clintan ja Kekku omistajineen. Oli hauska nähdä uusia perroja ja ihmisiä, harmi kun meillä oli sen verran kiire sovitulle pääsiäispäivälliselle ettemme ehtineet jäädä kovin pitkäksi aikaa nuotiolle. Toivottavasti näemme taas pian uudelleen! Täällä on muutama kuva reissusta.
Loppuviikosta kävimme Purinalla toisenkin kerran ottamassa hiukan kontakti-, keinu- ja keppitreeniä. Kamera oli taas mukana, mutta tällä kertaa rajoittavaksi tekijäksi muodostui akun riittävyys. Kepit jäivät taas pois videolta, huoh! Keinu ja puomi sujuivat entisellä tavalla, mutta videoita en nyt jaksa päivittää, kun teimme pitkälti samaa treeniä kuin edellisissä videoissa. Lupaan, että ne kepit vielä joskus tulevat videolle. :) Viikolla teimme myös 2 min paikkamakuun (seisoin paikallani, kehuin 15s välein. Palkaksi sai a/d:n yllätyksenä, teimme siis ensimmäisen kerran paikkamakuun ilman näkyvää palkkaa. oli super!) Aloitimme myös liikkeestä seisomista heittelemällä lelua tötsän kiertojen yhteydessä, tämäkin toimi oikein hyvin. Jatkamme treenejä. :)
Nyt jatkamme pääsiäisen viettoa Turussa kyläilyjen ja herkuttelun merkeissä. Hauskaa pääsiäistä kaikille kavereille! :)

blogin päivitystä

2010-03-30T15:16:00.003+03:00

Lisäsin "infosivun" Vesperistä, kun Blogspotiinkin saa nykyään laitettua erillisiä sivuja. Löytyy siis tuosta yläpalkista. Siellä on myös linkit Picasan valokuva-albumiin sekä Vimeon videolinkki. Pahoittelut muuten eilisten videoiden hitaasta päivittymisestä, nyt molempien pitäisi näkyä linkkien takana. :) Oman sivun voisi tehdä myös tavoitteille ja tuloksille..

Agilityä + muuta

2010-03-29T18:02:00.003+03:00

Argh, missä on se mun tilaama kaunis kevät?! Helsingissä sataa lunta ja aurinkoa ei ole näkynyt taas hetkeen. Hesarissa oli vähän aikaa sitten juttu, jossa kerrottiin, että Helsingin alueen lumenkaatopaikoille on kertynyt niin paksu lumi-/jääkerros, ettei se todennäköisesti ehdi sulaa täysin ennen seuraavaa talvea. Welcome to Siberia!
No, me ei V:n kanssa olla sokerista, vaan suunnattiin inhottavasta ilmasta huolimatta Purinalle, tarkoituksena siirtää kotona hyvään alkuun saadut kontaktitreenit oikeille esteille, aloittaa hiukan keinua (lopultakin!) ja jatkaa pujottelutekniikkatreenejä. Kamerakin oli mukana, joten treeneistä on pikku pätkät linkkien takana alla. Piskuinen muistikortti tosin täyttyi jo keinutreenin alkumetreillä, joten kepit jäivät kokonaan pois videolta. Onneksi Jaakko löysi kotoa heti suuremman muistikortin, joten jatkossa on ehkä luvassa kokonaisvaltaisempia videopätkiä treeneistä. :)

PUOMI
Koska kotona treenit ovat sujuneet niin hyvin, kokeilimme nyt pöytään nojaavalla puomin alastulolla kontaktin toimivuutta. Ensimmäisellä kerralla muistutin, mitä "oota"-sana tarkoittaa (tarkoittaa ainoastaan mene 2on2off-asentoon ja pysy vapautukseen asti. "Oota" ei muuten johdu odota-sanasta vaan ota, eli ei ole tarkoitus, että tuo himmaisi jotenkin alastulolla. Vihjesanaa miettiessä halusin jonkun aivan erilaisen ja muista käskyistä poikkeavan sanan, ja "ota" oli hyvä. Käytännössä se kuitenkin piteni "oota"-muotoon.) Treeni onnistui todella hyvin ja videollakin Vesper hakee aika kivasti itse paikkaa, vaikka jään hiukan taakse. Pieni vauhdin lisäyskään ei tuottanut ongelmia. Kivaa tässä tavassa on myös se, että koira ei ole remmissä, joten säätämistä on vähemmän. Ainakin huhtikuun loppuun voisimme jatkaa näin, lisäten VÄHITELLEN vauhtia ilman, että suoritus kärsii. Tarkoituksena siis saada koiralle kristallinkirkkaaksi, mitä kontaktilla tehdään ja mitä "oota" tarkoittaa. Lelupalkkaan siirryn hallilla, kun se alkaa toimia kotona lähes täydellisesti (nyt vielä unohtuu takajalkojen sijainti välillä eli koira pysähtyy kontaktina toimivan kirjan eteen lelun kuumottaessa eteen liikaa).
Puomivideo

KEINU
Purinalta löytyi hauska pentukeinu, jolla teimme alkeisharjoitteita hiukan. Ohjasin Vesperin aluksi kädellä keinun päähän ja palkkasin muuten kuten puomilla. Pamaukset eivät näyttäneet häiritsevän (päin vastoin! videollakin meinää toisella kerralla puskea väkisin mun ohi keinulle) ja kontaktikin onnistui oikein hyvin. Ensi kerralla voidaan tehdä sama treeni vaikeuttamatta sen enempää, jotta varmuus pysyy ja koira tottuu laudan keinahtamiseen.
Keinuvideo

KEPIT
Harmi, kun nämä eivät tulleet videolle! Olisi ollut todella hyödyllistä nähdä missä mennään ja mitata videolta kepittelyaikoja. Aluksi annoin mennä kepit itsenäisesti, jotta näen miten menee ja sitten vedätin kädellä. Vesper menee kepeille innoissaan ja näyttää tykkäävän esteestä, mutta muilla esteillä nähtävä raivo on poissa (tosin tulee esiin vedättäessä). Ehkä alkaa paranemaan, kun teemme lyhyitä keppitreenejä korkeassa vireessä? (Tekniikka paranee ja keppeihin yhdistyy korkean viretilan mielleyhtymä?). Ihan hyväthän ne ovat noinkin kun ovat, innoissaan tuo pujottelee (ja karkaa kepeille :D), mutta tiedän, että V pystyisi parempaankin.

Lopuksi teimme vielä hiukan hyppyjä takaakiertona (tekniikka, joka on jäänyt aivan liian vähälle) sekä putkia ja hyppyjä sisältävää suorahkoa rataa huippufiiliksen sinetöimiseksi. :) Oli kyllä ihana olla pitkästä aikaa treenaamassa, Pikku-mustallakin oli leveä hymy naamalla koko treenin ajan. :)

Lyhyesti voisin loppuun laittaa vielä päivitystä muista jutuista: kahden vuoden piinkovan taistelun "Vestu vetää hihnassa" versus "Maria haluaa, että hihna on löysällä" jälkeen voitto alkaa kallistua vahvasti jälkimmäiselle! Väsytysvoiton salaisuus on oivallus siitä, että edes Vesper ei voi vetää hihnassa, jos se kulkee mun selän takana! Muutamalla oikea-aikaisella namilla ja parilla tiukalla "ei":llä Vesper oppi kulkemaan selkäni takana. Tänään näin jopa näyteikkunan peilikuvasta, että V ravasi rauhallisesti selkäni takana. :) Toivon niin, että tässä olisi lopultakin ratkaisu siihen ainaiseen vääntöön, itsesyytöksiin, lahjomisiin ja kaikkeen muuhun kuraan liittyen remmilenkkeilyn aiheuttamaan ajoittaiseen ketutukseen. Ainakin nyt viikon tämä on toiminut oikein hyvin ja neiti V on vapaaksi päästettynäkin rauhallisempi, kun ei pääse kiihtymään hihnassa tempoessaan (onko joku nähnyt ennen musta-valkoista perroa Keskarissa RAVAAMASSA vapaana? Ei varmaan, mutta laukkaavan on varmasti). Ha!

Lomakuulumisia

2010-03-20T00:02:00.004+02:00

Hih, mitä muuta opiskelija voi tehdä perjantai-iltana, kuin istua kotona verkkareissa ja päivittää blogia? ;) Loma alkaa lähennellä loppuaan ja maanantaina olisi aika palata kouluun, joten kirjataanpas ylös loman tapahtumat:

LIHASHUOLTO, REMMIKÄVELY, RAUHOITTUMINEN
Olen pyrkinyt joka päivä tekemään jotain lihashuoltojuttuja: venyttelyjä kevyiden lenkkien jälkeen, tasapainoharjoituksia, peruuttamista tms. Remmikävelyn edistymisestä en osaa oikein sanoa mitään: Vesper vetää kyllä edelleen, mutta vaikuttaa jotenkin rauhallisemmalta. Vinkuminen on vähentynyt selkeästi eikä V piippaa juuri koskaan eteisessä mun pukiessa ja hississäkin paljon vähemmän. Ravia ollaan päästy menemään todella huonosti, koska ulkona on tajuttoman liukasta (juuri lensin 10 cm syvään kuralätäkköön naamalleni iltalenkillä..), eli en ole uskaltanut itse mennä reippaammin. Olemme sitten kävellyt hitaammin, jotta V ei menisi peitsille.
Rauhoittumista olemme harjoitelleet myös ja siinäkin on onneksi tullut onnistumisia. Sisällä Vesper rauhoittuu aloilleen heti kun kosketan sitä rinnasta (on varmaan ehdollistunut näin, koska rauhoittumisharjoituksissa silittelen usein sen rintakehää pitkin vedoin) vaikka se olisi kovimman iltahepulin vallassa. :) Myös kerrostalomme aulassa rauhoittuminen onnistuu samoin, eli kelien parantuessa voidaan siirtää harjoitukset myös ulos. Olen Vesperin kohdalla miettinyt monesti, onko se hiukan ylivilkas tms, mutta ilmeisesti piippaaminen on ollut ainakin osittain opetuksen puutetta? Onhan Vesper innokas ja aina valmis kaikkeen, mutta ei sillä minusta ikinä keitä yli ja ulkonakin vinkuminen kuulostaa ainakin minusta enemmän sellaiselta marisemiselta, että "hei haloo nyt jotain toimintaa" kuin että V sekoaisi ja poukkoilisi joka paikkaan. Ja totuuden nimissä on kyllä tunnustettava, että minkäänlaisia rauhoittumisharjoituksia tuon kanssa ei ole ikinä tätä ennen tehty ja piippauksestakin on varmasti saanut "palkkansa", kun en ole jaksanut varmistaa, ettei tuo saavuta piippaamisella mitään kivaa. Hyvä minä. :)

AGILITY
Purinalla emme ole lomalla viitsineet käydä, koska ajattelin, että V kiihtyy siellä aika paljon, mikä ei ehkä ole nyt hyvä, kun keskitymme zen-olotilan etsimiseen. :) Olen kuitenkin alkanut lunastaa lupaustani paremmista kontakteista ja niinpä V on seisoskellut takajaloilla anatomian kirjani päällä. :) Aloitimme ihan namilla vedättämisellä menemistä oikealle paikalle, yhdistin asentoon vihjesanan "oota" ja vapautus tietenkin ainoastaan luvan kanssa. Muutaman toiston jälkeen siirryin kävelemään Vesperin rinnalla kirjaa kohti ja V jäi hienosti paikoilleen minun kävellessä ohi. Seuraavaksi siirryin juoksemaan, jäämään taakse ja palkkaamaan lelulla namien sijaan. Erinomaista edistymistä on tullut, kaiken lisäksi Vesper muistaa nenäkosketuksen ja nokkii oma-aloitteisesti aina "kontaktilla" vaikken sitä ole vaatinut. Vesper vaikuttaisi todella tajunneen mihin sen pitää mennä ja miten, kiitos kerrankin ennalta suunnitellun harjoituksen, treenin pilkkomisen osiin ja riittävän vähien toistojen. Yritämme pysyä tällä tiellä ja lisätä häiriötä hiljalleen.

TOKO
Olemme lähinnä temppuilleet loman aikana, mutta ehkä nekin voi kirjata toko-otsakkeen alle, koska olemme tehneet peruutuksia, perusasennon sivuttaissiirtymiä sun muita tokoa tukevia harjoitteita. Takapään hallinta on parantunut kivasti. :)
Tänään teimme ihan oikeitakin tokojuttuja: paikkamakuuta kotona ja ensimmäistä kertaa aulassa, sujuivat todella hyvin. Kotona teimme kolme paikkamakuuta ruokakuppipalkalla, seisoin ruoan laittamista lukuun ottamatta koko ajan paikallani ja kehuin 15s välein. Vesper ei mennyt kertaakaan lonkalle ja tapitti minua koko ajan. Kestoa oli 30 s, 2 min ja 3 min. Aulassa oli samaan aikaan kaksi tyttöä pelaamassa biljardia, oikein hyvää häiriötä siis. :) Pyysin V:n perusasentoon ja siitä maahan. Koira oli aluksi hieman ihmeissään, että "mitä, täälläkö", mutta tuttu käsky ja rutiinit ilmeisesti saivat sen tajuamaan että "kyllä, täällä". :) Aulassakaan ei mennyt lonkalle ja tuijotti minua koko ajan, vaikka tytöt vieressä heiluivat biljardikeppiensä kanssa ja pallot kilisivät pöydällä, jee! Vapautin viereltä ehkä 30 s kohdalla, koska halusin varman onnistumisen uudessa häiriössä. Tästä tuli niin hyvä fiilis!
Illalla vielä muistelimme hiukan noutoa eli kapulan pitoa ja loppuasentoa. Molemmat onnistuivat oikein hyvin ja tauko näytti tehneen oikein hyvää. Kapula pysyi tasaisesti suussa ja Vesper suorastaan hyökkää kapulan luo saadakseen sen äkkiä suuhunsa. :) Lisäksi se ei meinaa päästää irti käskystäkään, vaan istuu vain onnellisesti kapula suussa, vaikka olen jo vapauttanut sen ja tarjoan namia. Aloin yhdistää "pidä"-vihjesanaa kapulan pitämiseen, mikä näytti alun hapuilun jälkeen avautuvan. Seuraavaksi keskitymme varmaan kapulan luovutukseen, sillä nyt Vesper helposti tiputti kapulan suusta kun koskin kapulaan. Luovutusasentoon tuo tulee aivan täydellisesti (tulee eteen), kenties koska V:n kanssa on tehty paljon eteen istumisia niin se on kai sitten niin vahvana mielessä, että onnistuu kapula suussakin. Kertaakaan ote ei lipsunut eikä Vesper pureksinut kapulaa.

Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut treenipäivä ja ihana loma ollut neiti Pilkun kanssa. Treeni-intoa on taas kivasti kasaantunut ja kevätkin tulee(han?) pian, jee! Hauskaa viikonloppua kaikille tyypeille! :)

Frantsi + Piira

2010-03-09T12:10:00.004+02:00

Päivitykset ovat taas hieman laahanneet tenttiin luvun takia. Viime perjantaina tentin jälkeen mulla alkoi kahden viikon loma (osa tekee nyt harjoitteluja, jotka mä tein osaksi joululomalla) ja seuraava luento on vasta pääsiäisen jälkeen - luksusta! Tulimme Vesperin kanssa Turkuun lomailemaan, kun alkutalvella ei ole liiemmin ehtinyt täällä käymään opiskelukiireiden takia. Päivät ovatkin kuluneet pitkälti koirahommissa: jo pelkästään kahden koiran lenkkeilyttäminen (erikseen) kolmesti päivässä vie aika suuren osan ajasta. Mutta ei ole valittamista, kevätauringossa on hauska lenkkeillä ja Bruno-papparaisen kanssakin on ihana viettää aikaa pitkästä aikaa. Mutta sitten päivittämättömiin tapahtumiin:
Viikko sitten lauantaina olimme Nina Frantsin agilitykoulutuksessa Sporttikoirahallilla. Teimme pientä radanpätkää, johon sai hyvin tehtyä takaaleikkauksia, viskileikkauksia, valsseja, twistejä ja pakkovalsseja. Treeni oli aika simppeli ja sisälsi lähinnä perusjuttuja. Treenin tärkein anti oli lähinnä tajuta, että Vesper ei (edelleenkään!) osaa kontakteja oikein nimeksikään - huoh! Vieraalla puomilla tuli suoraan läpi ja kun pyysin takaisin kontaktille, sähläsi jaloissani ja oli ihan kysymysmerkkinä. Eipä tarvitse paljoa kisoista unelmoida.. Jonkinlaista ryhtiliikettä täytyy saada nyt kontaktien opetteluun, on naurettavaa, että olemme säätäneet tämän asian kanssa jo ainakin vuoden ilman minkäänlaista edistymistä. Lupaan paneutua tähän asiaan ja kehitellä jonkun kontaktihärpäkkeen kotiin, jotta saamme treenattua kotonakin paremmin. Ratapiirros on Helsingissä paperilla, skannaan ja liitän sen tähän kunhan taas menen kotiin.
Eilen kävimme Leena Piiran vastaanotolla. Ennen käyntiä veikkailin, että Vesperillä olisi sellainen hihnassa vetäjän ja yleisen riehujan kombo: lantio vinossa ja lannerangassa lukkoja. Näillä selvänäkijän kyvyillä pitäisi varmasti alkaa lottoamaan, koska juuri samainen diagnoosihan sieltä Piiralta tuli - tosin höystettynä vielä yhdellä bonus-lukolla kaularangassa. Lukot saatiin kaikki onneksi auki. Piiran mielestä Vesperin luusto ja lihakset ovat terveet ja hyväkuntoiset, mutta koira pitäisi saada käyttämään niitä oikein. Kotiin saimme seuraavanlaisia ohjeita:
- Hihnakävely kuntoon, päällä aina valjaat (tätä olemmekin tehneet, mutta jatketaan harjoituksia)
- lenkeillä ravia, ei haistelua, riehumista tai laukkaamista
- ei pallon tai keppien heittelyä
- peruuttamisen harjoittelua, aktivoi kuulemma takapäätä hyvin
- Nutrolin senior -öljyä, sisältää EPAa, joka muuten (kerrankin) tutkitusti edesauttaa nivelten terveyttä
- lenkkien jälkeen venytyksiä kaulaan: kuono kyynärpäihin, etutassujen väliin ja ylös, toistoja 3-5
Varsin kuivat ja tylsät olot siis tiedossa Vesperillä. Kaikki kiva on kiellettyä ja V pyytääkin yhteydenottoja eläinsuojeluviranomaisiin. ;) No, oikeasti nämä ovat todella hyviä vinkkejä ja ehdottomasti yritän parhaani mukaan estää uuden jumiutumisen. Piira oli myös sitä mieltä, että tällainen rauhallisemman elämän opettelu tekisi henkisestikin hyvää Vesperin tapaiselle vilkkaalle koiralle ja olen kyllä niin samaa mieltä! Harmittaa, kun en ole alusta alkaen osannut opettaa Vesperille rauhoittumista ja viretilan säätelyä. Pääosa harrastuksistammekin on kiihdyttäviä, mikä ei välttämättä ole ollenkaan hyvä asia. Toisaalta tällöin arkielämä pitäisi olla sitä suuremmalla syyllä rauhallista ja rentoa, jotta koiralle jää aikaa palautua treeneistä.
Eilen illalla ja tänään aamulla lenkeillä oli tavoitteena pitää Vesper ravilla koko lenkin ja huolehtia siitä, ettei hihna kiristy. Jouduin kävelemään normaalia reippaammin, mutta se nyt tekee ihan hyvää minullekin. Vesper pysyi ravilla oikein hyvin alun ihmettelyn jälkeen ja vetämistäkään ei esiintynyt oikeastaan yhtään, koska Vesper ei nähtävästi osaa vetää ravissa. Kaulaa venyttelimme molempien lenkkien jälkeen ja yöksi laitoin V:lle BOT-loimen. Seuraava käynti Piiralle varataan jonnekin kesän korville, jotta nähdään pysyykö V uusilla eväillä paremmin kunnossa.

Paikkamakuuta ja kaukoja

2010-02-26T15:36:00.005+02:00

Vesikoirafoorumilta saatujen vinkkien (kiitos Partasen emäntä!) avulla paikkamakuu on alkanut edistymään hienosti! Kestoa ollaan päästy lisäämään jopa kolmeen minuuttiin ilman ongelmia. Onneksi puutuin piippaamiseen heti, ettei Vesper päässyt oppimaan sitä "osaksi liikettä". Vesperillä on kuitenkin hiukan harmittava tapa kellahtaa lonkalle pidemmissä paikkamakuissa, joten tänään treenasimme sitä. Sfinksinä olo saattaa ehkä kehittää jotain selän pieniä lihaksia ja tasapainoa (?), eli senkin puolesta harjoitus on hyvää "jumppaa".
Kauniimpaa paikkamakuuta lähdimme treenaamaan niin, että teimme ensin pelkkiä maahanmenoja ja vain suorana olemisesta sai palkan, lonkalle menosta totesin "oho" ja pienen tauon jälkeen kokeilimme uudelleen. Pian koira ymmärsi, että lonkalle menosta ei palkkaa tipu. Pienen tauon jälkeen sitten pyysin Vesperin perusasentoon ja siitä maahan. Tein treenin muuten normaaliin tapaan kuin ennenkin (eli tein omia hommia välissä, palasin koiran eteen seisomaan parin metrin päähän, kehuin koiraa jne (tein tätä liikuskelua siis muutaman kerran). Lopulta vapautin ruokakupille, missä odottikin sellaista herkkua, että nirso-V:kin oli vesi kielellä. Muutaman kerran jouduin toteamaan "oho" ja keskeyttämään harjoituksen palkatta, mutta hyvin alkoi koira ymmärtämään treenattavan asian. Pisimmillään onnistunut suoritus kesti minuutin, koska halusin varmistaa, että onnistuneitakin suorituksia tulee, kun asia oli tavallaan uusi. Jatkossa lähdetään pidentämään aikaa.
Kaukoja aloittelimme hiukan myös. Luin Mujusen kirjasta ennen harjoituksen tekemistä, mitä siellä sanotaan kaukoista, ja jotenkin miellän tuon Mujusen takajalat paikallaan -tekniikan paremmaksi ja selkeämmäksi kuin Riitan neuvoman sekatekniikan. Minusta ainakin tuntuu, että sekatekniikassa tulisi helpommin seilaamista, kun koiran ei tarvitse pitää jalkoja täsmälleen samalla paikalla. Lisäksi minusta olisi mielenkiintoista nähdä, osaanko opettaa Mujusen tavalla liikkeen. Hyvää takajalat paikallaan -tekniikassa on myös se, että se olisi oikein hyvää takapään treeniä ja motoriikkaharjoitusta Vesperille. :)
Itse harjoitus oli pitkälti valmistelevaa sorttia. Teimme liikkeitä maahan-seiso ja seiso-maahan niin, että istuin Vesperin edessä ja namilla ohjasin koiraa laskeutumaan paikoiltaan maahan ja nousemaan maasta ylös. Vesper hiukan steppasi jaloillaan, osaksi koska V meni lonkalle välillä ja sieltähän ei nousta suorin jaloin seisomaan. Paikkamakuussa tehdyt tekniikkatreenit poistivat ainakin väliaikaisesti steppaamisen, katsotaan miten toimii jatkossa. Ajattelin, että seisomasta maahan voisi opettaa "kumarruksen" kautta, koska näin Vesperille tuntui olevan helpompaa pitää tassut paikoillaan. Treeneissä saimme hyviä onnistumisia, mutta ne olivat selvästi suurimmaksi osaksi tuuria. Jatkamme hissukseen harjoittelua, että steppaamisesta ei tulisi missään vaiheessa kiinteää tapaa.

Lisäys: keskiviikon untireissulta kuvia voi käydä katsomassa täällä (kuvaajana Sonja Jernström). Vesperillä oli k i v a a! ;)

Korrien tokokoulutus + muuta

2010-02-24T11:51:00.004+02:00

Eilen olimme K9:n organisoimassa Korrien tokokoulutuksessa. Meidän ryhmää veti Riitta. Koirakoita oli neljä ja aikaa puolitoista tuntia. Jokainen koirakko sai muutamiin haluamiinsa liikkeisiin opastusta, eli treenasimme kukin peräjälkeen. Minä kysyin neuvoja seuraamisen pidentämiseen, liikkeestä seisomiseen ja kaukoihin (lähinnä seisomisen huonoon tekniikkaan). Seuraamisen osalta saimme myös tekniikkaa koskevia neuvoja, lähinnä kontaktin parantamiseen ja takapään käyttöön. Tässä muistilista eri liikkeisiin:

Seuraaminen:
- minun pitää muistaa seistä selkä suorana!
- (nami)palkkaa pitää tulla perusasennoista ja liikkeestä (nyt olen sortunut palkkaamaan lähinnä perusasennosta - jaa miksikö matkaa ei olla saatu pidennettyä?)
- takapään käyttöä treenataan imuttamalla pieniä "voltteja" vastapäivään sekä minivoltilla hieman käsiavusteisesti
- loppupalkaksi useampi nami tai lelu, joka annetaan, kun liike on loppunut ja koira vapautettu. Jo kentällä kokeiltuna auttoi paljon kontaktin ylläpitämiseen.

Liikkeestä seisominen:
- opetetaan narupallolla tai muulla lentävällä lelulla (Riitta suositteli tätä, koska näin saalisviettisellä koiralla näin saa kuulemma näyttävimmän stopin)
- minä peruutan rauhallisesti, lelu käsissä vartalon edessä
- koiraa pyydetään tulemaan kohti (ei siis mitään luoksetuloa, vaan ihan vapaasti lähestymään)
- lelu heitetään koiran taakse ja SAMALLA sanotaan käsky
- vähitellen siirrytään antamaan käsky hieman ennen lelun heittämistä ja pikku hiljaa vaaditaan hetken seisominen ennen lelua
- omaa rintamasuuntaa muutetaan vähitellen menosuunnan mukaiseksi, jolloin saadaan liikkeestä seisominen opetettua
(tällä tavoin siis opetetaan samalla liikkeestä seisominen ja luoksetulon pysäytys)

Kaukot:
- tehdään erikseen tekniikkatreeniä ja liiketreeniä
- tekniikkatreeni: istu-maahan ja maahan-istu toimivat niin hyvin, että tässä vaiheessa ei tarvitse keskittyä siihen. Istu-seiso ja seiso-istu ovat huonoja, joten niitä aletaan harjoitella seuraavasti: koira seinän viereen istumaan, laitetaan namikäsi koiran rinnan kohdalle ja autetaan mahan alta koira seisomaan -> palkka. Namikäden nosto -> koira istuu -> alusta uudelleen. Tätä ei tehty ulkona eilen ollenkaan, katsotaan miten lähtee sujumaan.
- liiketreeniä tehdään ensin koiran edessä lähellä, välimatkaa vähitellen lisäten (tekniikan oltava luonnollisesti kunnossa ensin!)

Yleisesti saimme vinkkejä myös vihjesanojen käyttöön ja opettamiseen. Minähän en ole käyttänyt tällaisia ollenkaan, koska en niistä mitään ole tiennyt. :) Alamme harjoitella näitäkin.
Pidin treeneistä todella paljon! Korrit olivat todella koiralähtöisiä ja positiivisesti koiriaan kouluttavia sekä kannustivat ja kehuivat ohjaajia paljon. :) Parhaiten heidän asennettaan kuvasi ehkä Pekan kommentti, kun eräs opiskelukaverini oli kysynyt, olisikohan hänen realistista joskus kisata alossa tai avossa pikkuruisen villiksensä kanssa. Pekka oli tähän vastannut, että kyllä siitä on vaikka tottelevaisuusvalioksi. Juuri näin. :) Minäkin olen sortunut ajattelemaan, että EVL on vain superkoirakoille eikä ikinä meidän tavoitettavissa. Korrit kuitenkin lähtivät siitä, että EVL-liikkeet ovat "perustreeniä" ja muut luokat siinä välissä pieniä etappeja. Pääasia olisi siis kisata EVL:ssä eikä kisata niin, että pääsee EVL:ään. No, en tietenkään ajattele, että EVL tai TVA olisi mikään läpihuutojuttu (päin vastoin), mutta ajan ja hyvien vinkkien avulla ei se nyt mitään utopiaakaan ole. Seon sitten eri asia, riittääkö meillä ikinä aika ja muut resurssit. :) Eilinen muutti myös hieman käsitystäni tokosta pilkunviilaus- ja hiukan tylsänä lajina: treenien ei todellakaan tarvitse olla aina sitä samaa hinkkaamista, vaan uusiakin ideoita voisi välillä kokeilla. ;) Pääsisipä useammin tällaisiin koulutuksiin!

Alkuviikko ollaan muutenkin vietetty koiramaisissa puuhissa: sunnuntain uintikeikka siirtyi maanantaille. Kuten arvelinkin, Vesper oli ihan hulluna veteen ja ui allasta päästä päähän ilmankin lelua. Aluksi veteen menoa piti miettiä kaksi sekuntia, mutta kannustuksella teki kenguruloikan veteen. Kuivana veteen menemistä pitäisi ehkä harjoitella, jos joskus käymme esim. taippareissa.
Vesper ui koko puolituntisen innokkaasti ja olisi suihkustakin vielä karannut altaaseen. Autossa tulikin sitten uni, joskin bussissa V virkistyi uudelleen ja kotona ei olisi enää uskonut, että me missään ollaan käytykään.
Tänään illalla V pääsee sitten uudelleen uimaan, kun K9 tekee vierailun koirakylpylään.

Tällä viikolla ollaan istuttu harrastusten takia myös bussissa ahkerasti, ja voin onneksi todeta, että bussissa olo näyttäisi parantuneen taas hieman, jee! Vuoden alusta olen tehnyt systemaattisesti niin, että Vesper saa tulla vasta luvan kanssa bussiin, ohjaan sen kuskin takana olevalle paikalle ja annan käskyn istua jalkatilassa. Aikaisemmin olen pitänyt Vesperiä sylissä sun muuta, kun se on remmi kireällä kiskonut keskiovia kohti. Istu-käskyn antaminen on ilmeisesti tuonut vastuun Vesperille itselleen: se istuu omasta halustaan, kukaan ei pidä sitä paikallaan. Aluksi typerä käsky hieman söi, ja ärtymys ilmaistiin vinkumalla, mutta nyt tuo näyttäisi pikku hiljaa tajuavan, että muuta vaihtoehtoa ei ole.
Kun pääsimme tähän vaiheeseen, että Vesper istuu paikoillaan, mutta vinkuu, siirryimme harjoittelemaan hiljaa olemista. Hyväksi olen havainnut ottaa bussimatkalle täytetty Kongi mukaan, jota Vesper saa tyhjentää istuessaan paikallaan ja ainakin toivottavasti samalla hiukan rauhoittuu. Kongi on tullut tyhjäksi tähän mennessä joka kerta kesken bussimatkaa, mutta loppu aikakin on mennyt suht hiljaisesti, kun olen pitkin vedoin silitellyt koiraa päästä ja rintakehästä. Ulos lähdettäessä otan koiran aina syliin, koska sivuovista meneminen on pahin ärsyke kuumua: Vesperhän on pentuna jäänyt kahdesti bussin ovien väliin, kun kuski on "hieman" kiireisenä sulkenut ne kesken kaiken, kerran jopa lähti ajamaan niin, että minä olin ulkona ja koira sisällä. Näistä tapauksista johtuukin varmaan Vesperin levoton suhtautuminen bussiin, joskin hieman outoa on se, että huonoa bussikäytöstä ilmenee vain silloin, kun olemme menossa pois kotoa - kotiin tullessa koira usein nukkuu tai istuu hiljaa jaloissa.
Edelleenkään bussissa ei istuta täysin hiljaa, mutta edistyminen viime vuoden bussissa kiljumiseen on huima. Pitkä matka on vielä siihen, että voin koiraan koko ajan keskittymättä matkata sen kanssa bussissa, mutta pikku hiljaa toivottavasti edistymme sitä kohti.

Viikon tapahtumat

2010-02-21T10:49:00.003+02:00

Viime sunnuntaina vietimme ystävien kanssa ystävänpäiväbrunssin, joka venyikin sitten päivälliseksi, illalliseksi ja yöpalaksi. :) Kuvassa Vesper hengailee toisen suosikkitätinsä, Annan, jaloissa.
Brunssi sai jatkoa torstaina, kun vietimme samalla kokoonpanolla Vesperin 2v-synttäreitä. Anna ja Heidi ovat kyllä Vesperin (ja meidän) lemppareita, kiva kun pääsitte tulemaan! :) Torstaina sattui muutakin iloista: Vesperin sisko Ulpu (Tulimaan Oprah) pyöräytti kahdeksan ihanaa pikku-perroa, joita voi käydä ihailemassa täällä. Vesperistä tuli siis 2-vuotiaana täti, joskaan tätimäistä käyttäytymistä ei ole vielä havaittu: meno on yhtä riehakasta kuin ennenkin.
Eilen ohjelmanumerossa oli lenkki Nuuksiossa Vesperin bestiksen, perro Napen (Ferdores Heebies Jeebies) kanssa. Hyvänä aikomuksena oli ottaa muutamia lumikuvia kaveruksista, mutta kova pakkanen ja myrskytuuli estivät aikeet. Lenkki oli kyllä todella hauska ja Vesperkin nukkui kerällä koko illan.
Treenien puolesta viikko on ollut lähinnä hiljaiseloa. Pitkien koulupäivien takia emme päässeet kertaakaan Purinalle ja kotonakin otimme vain paikkamakuuta (kolme minuuttia sfinksinä!) ja asennonvaihtoleikkiä (istu-seiso-maahan). Maanantaina kävimme sentään juoksemassa: 45 min peruskuntolenkki, Vesper veti melkein koko lenkin. Tänään illalla olemme vielä menossa Kaisan ja Hikan sekä Jatan ja Alman kanssa Hyvinkäälle uimaan. Toivottavasti saan Vesperin pois altaasta uimasession jälkeen. :)

Hyvää synttäriä! :)

2010-02-18T12:56:00.004+02:00

Onnea Tulimaan O-pentueelle 2-vuotissynttärinä! :)

Onni on samanhenkinen ystävä!

2010-02-14T10:36:00.008+02:00

Hyvää ystävänpäivää!

Agilityä, canicrossia ja tokoa

2010-02-13T08:30:00.007+02:00

Tällä kertaa onkin paljon päivitettävää! Blogi on taas ollut pienessä päivityspaitsiossa mun tenttiin lukemisen takia, mutta nyt tentin jälkeen on taas sopiva väli saada blogikin ajan tasalle.

Aloitetaan agilitystä: olimme eilen Purinalla tarkoituksena harjoitella kontakteja ja keppien avokulmaa. Kontakteja tehtiin edelleen koira valjaissa ja hyppy alastulolle pöydältä, ei siis koko estettä. Lelu odotti edessä. Ei tullut kertaakaan läpi, pystyin hyvin jäämään taakse ja irtoamaan jo sivuttaissuunnassakin niin paljon, kuin remmi antoi myöten. Tein myös ohijuoksuja (vielä melko matalalla tempolla), jotka Vesper kesti hyvin. Kaikki toistot onnistuivat, joten seuraavaksi vaikeutetaan treeniä hiukan enemmän: lisätään etäisyyttä mun ja Vesperin välille ja tehdään koko alastuloa esim. pöydän päältä. Tässä kohdin alkaisi apuohjaaja tulla tarpeeseen, kun etäisyydeksi ei riitä enää remmin pituus.
Kepeillä harjoittelimme itsenäistä jatkamista, vaikka minä irtoan sivulle tai jään keppien taakse. Lelu odotti edessä aluksi, jolloin V pujotteli minusta välittämättä eikä muuten iskenyt räsyyn kiinni ennen keppien loppumista. :) Nämä toimivat siis hyvin. Viimeisenä teimme 90 ° :een avokulmia, jotka jostain syystä ovat Vesperille todella vaikeita. Vesper menee aina 2-väliin, ei koskaan 1- tai 3-väliin. No, lähdimme ihan pieneltä etäisyydeltä (noin metristä) hakemaan onnistumisia ja niitä tulikin. Ehkä puolentoista metrin kohdalla alkoikin sitten 2-väliin sinkoaminen, huoh. Ensi kerralla voisin laittaa verkon ihan vain ensimmäiseen väliin, että saisimme enemmän onnistumisia. Jos jotain positiivista lähtee tästä keppitreenistä hakemaan, niin Vesper on kyllä todella sitkeä ja kestää hyvin painetta: epäonnistumisia tuli liikaakin putkeen, mutta tuo oli vaan joka kerta yrittämässä uudelleen. Lieneekö sitten Brunolta opittua sisupussimaisuutta, koska perroissa kuitenkin aika paljon näkee niitäkin, jotka helposti menettävät mielenkiinnon, jos kaikki ei sujukaan heti..

Sitten tokoja: muistelimme tällä viikolla pitkästä aikaa noutoa. Olemme alkuvuoden aikana harjoitelleet metallilusikan pitämistä suussa ja sen nostamista maasta, koska olen ajatellut, että jos tuon oppii, niin eiköhän se kapulakin sitten onnistu. Muutenkin nouto on varmaan ihan hyvä opettaa ensin jollain ihan muulla esineellä kuin varsinaisella noutokapulalla, ainakin jos ohjaaja ei välttämättä tiedä mitä tekee (eli kuten mä). Kun nosto ja pito metallilusikalla alkoi toimia, siirryimme maanantaina kapulaan. Naksuttelin kapulan nostosta ja pidosta, mitkä sujuivat oikein hyvin. Vesperillä on joku outo tapa pitää kapulasta kiinni: vaikka naksautan ja annan namin, se ei halua irrottaa, vaan yrittää syödä namin kapula suussa. :D No, hyvä vain, että tykkää kapulan pitämisestä. Maanantaina sitten jossakin mielenhäiriössä pyysin Vesperiä istumaan (normaalisti se seisoo nostaessaan kapulan maasta) ja tuo vain pyllähti kapula suussa istumaan. Ennenhän Vesper on jotenkin ilmeisesti luullut, että jos on jotain suussa, pitää ensin irrottaa ja vasta sitten totella muita käskyjä. :D Seuraavaksi naksuttelin istumisesta kapula suussa, ja koska se sujui todella hyvin, pyysin kerran koiraa sivulle kapulan kanssa. Ja tulihan se! Nyt liike alkaa siis jo muistuttaa noutamista, vaikka paljon treenia tarvitaan vielä mm. luovutustilanteen selkiyttämiseen. Edistyminen tuntui kuitenkin todella hyvältä, kun olemme vuoden säheltäneet noudon kanssa (erittäin epäsäännöllisesti kylläkin) oikeastaan ilman etenemistä. Silloin aluksihan teimme Salme Mujusen ohjeiden mukaan, mutta ns. pakkonouto ei kyllä Vesperille sopinut: vaikka se ihan mielellään tulikin treenituokioihin, oli korvat hiukan takana kapulaa pidettäessä. Naksuttelulla olen saanut Vesperin innon paremmin mukaan ja kuten yllä jo kirjoitin, Vesper näyttää rakastavan kapulaa! Olemme alkuviikolla ottaneet noutotreenejä muutamia kertoja maanantain jälkeenkin, ja homma on toiminut yhtä hyvin. Haluan kuitenkin treenata tätä pienissä erissä, ettei koira ainakaan menetä intoaan.
Toinen treenattava asia on ollut paikkamakuu, joka myöskin on ollut vähän sellainen paikalla junnaava liike. Perusasennosta maahanmeno toimii oikein hyvin, mutta paikallaoloaikaa emme ole saaneet lisättyä. Tähän sain kuitenkin Vesikoirafoorumilta hyviä vinkkejä, joiden avulla Vesper onkin maannut patsassfinksinä 1-2 min olohuoneessa. :) Jatkamme treenejä tämänkin suhteen, kirjoittelen sitten erikseen treenikuulumisia, kun edistymme enemmän.

Sitten vielä canicross: Juoksukurssin alusta lähtien olemme treenanneet kolmesti viikossa noin 45 minuutin lenkeillä. Vauhtia on ollut ehkä 8 km/h, eli hölkkää olemme menneet. Vesperille laji tuntuu mieluisalta: kerrankin saa vetää! ;) Ihan koko matkaa Vesper ei vielä vedä, mutta melkein. Jossain kohdin olisi tarkoitus tehdä hiukan lyhyempiä matkoja kovemmalla sykkeellä ja tarkoituksena, että koira vetää koko matkan. Nyt kuitenkin vähän aikaa vielä treenailemme peruskuntoa.
Canicross taitaa olla Vesperille kyllä todella raskas laji: ihmettelin miksi se näyttää laihtuvan, vaikka ruokaa on ihan samalla lailla kuin ennenkin. Sitten tajusin, että koiran energian kulutus on ehkä hiukan muuttunut, jos se normilenkkien lisäksi on alkanut tehdä 3x45 min lenkkiä viikossa vetäen melkein koko matkan. Vaihdoin ruoan sitten energiapitoisempaan ja lisäsin määrää kolmanneksella. Enää ei ole kyljet lommolla ja reidet ja tricepsit tuntuvat paksummilta (todennäköisesti mun kuvittelua, tuskin lihakset näin nopeasti kasvaisivat). Kuitenkin tosi kiva laji varsinkin muiden lajien tukena: saa päästellä höyryjä eikä hirveästi tarvitse opetella lajia varten mitään. Plus niitä edessä hulmuavia dumbo-korvia katsellessa jaksaa itsekin pistää tossua toisen eteen ihan eri tavalla kuin yksin juostessa. :)

P.S. Silmäkuuri loppui keskiviikkona ja silmät näyttäisi parantuneen. Toivotaan, ettei vaiva uusiudu!

Näyttelypäivitystä

2010-02-07T14:55:00.004+02:00

Tänään siivousvimman lomassa löysin laatikon pohjalta Vesperin näyttelyarvostelun viime vuoden puolelta. Muistaakseni lupasin joskus joulukuun alussa (ennen näyttelyä) päivitellä sitten reissun jälkeen tulokset sun muut, mutta ilmeisesti homma unohtui kaikessa joulukuun tohinassa (lähdin suoraan Tampereen näyttelystä Turkuun harjoitteluun). No, tässä se nyt kuitenkin on:

Tampere ryhmänäyttely 6.12.2009, tuomarina Merja Järnstedt
"Hyväntyyppinen, sopusuhtainen nuori narttu, jolla hyvä pää. Kaula voisi olla lihaksikkaampi, selkä tiiviimpi. Riittävä luusto. Hieman villava turkki. Hieman jyrkkä lantio. Tasapainoiset liikkeet, mutta selkä painuu liikkeessä. Miellyttävä luonne."
Tulos: NUO H

Tämä on kyllä niin täydellinen kuvaus Vesperistä, että! Olin todella tyytyväinen arvioon (siis siihen, kuinka totuudenmukainen se oli) ja tuomarin työhönsä paneutumiseen. Toivoisin, että iän kanssa Vesper saisi hieman lisää lihaksia, juuri esimerkiksi niska hällä on melkoisen kapea. Ja selkään tiivistymistä toivoisi tietenkin jo muidenkin harrastusten takia. Turkistakin olen aivan samaa mieltä, olen huomannut, että Vesperillä on hiukan puuvillamainen turkki verrattuna moneen muuhun perroon. Olisi jännä päästä hipelöimään muitakin valkoisia perroja, Vesperillä kun on mustat alueet kuten muillakin perroilla, mutta valkoinen on pehmeämpää. Onneksi turkki menee kuitenkin rastoille eikä esimerkiksi takkuunnu.

Laitan vielä Vesperin ensimmäisen näyttelyarvion tähän, jos vaikka joskus haluan palata katsomaan, mitä teini-V:stä on sanottu:

Turku KV 24.1.2009, tuomarina Sergio Gual Fournier
"Tyypillinen narttu. Hieman kevyt rakenteeltaan jne. Mittasuhteet huomioon ottaen oikean tyyppinen. Erinomainen luonne. Liikkeet hyvät. Haluaisin hieman enemmän pituutta (runkoon)."
Tulos: JUN H

Tasaista arviota siis. :) Katsotaan, jos joskus vielä vien aikuistuneemman V:n näytille.. ;)

Ai niin, silmäpäivitystä: Maanantaina silmä rähmi runsaasti, ehkä osittain antibioottien aiheuttaman bakteeridebriksen takia. Tiistaista lähtien silmä on kuitenkin ollut lähes normaali, ehkä ihan hitusen punainen. Vesper ei ole räpytellyt silmää maanantain jälkeen, eli ei todennäköisesti ole kipeä enää - hyvä! Kuuri jatkuu keskiviikkoon, sitten päästään taas treenaamaan. Vesper on kyllä ehkä maailman kiltein potilas: tulee pyydettäessä ottamaan silmiinsä tippoja ja pitää silmän itse auki, ettei mene ohi. Hassu. :)

Erilainen maanantai

2010-02-01T12:54:00.006+02:00

Tänään piti mennä Purinalle treenaamaan. Treenireissu jäi kuitenkin väliin, kun aamupalaa syödessäni Vesper tuli jalkoihini kiehnäämään ja hinkkaamaan kuonoaan etutassuillaan. Päätin katsoa, mikä siellä kuonossa nyt on, kun noin täytyy rapsuttaa - ja vuolaa: oikea silmä keltaisen rähmän peitossa, silmänympärys kostunut eritteestä, silmä punainen ja koira räpyttelee silmäluomia. Jäi aamupuurot lautaselle, kun lähdin varaamaan aikaa eläinlääkäriin.
Onneksi saimme ajan välittömästi. Lääkäri tarkisti, ettei silmässä ollut haavoja tai naarmuja ja sanoi epäilevänsä vilkkuluomen tulehdusta. Silmä puudutettiin ja lääkäri nosti vilkkuluomea ylös. Oikean silmän vilkkuluomi oli alapuoleltaan rakkulainen, paksuuntunut ja punainen. "Tervekin" silmä tarkastettiin, koska vaiva on yleensä kummassakin silmässä. Ja olihan siellä vasemmassakin vilkkuluomessa punoitusta, tosin ei onneksi niin pahaa. Kotiintuomisiksi saimme Maxitrol-tippoja, joita nyt sitten tiputellaan seuraavat kymmenen päivää.
Rakkulainen vilkkuluomen tulehdus on yleinen nuorilla koirilla, joilla silmän immuniteetti ei ole ihan valmis vielä ja jotka remuavat ulkona kaikenmaailman pöpöjen seassa paljon silmien terveyttä ajattelematta. Sopii siis meidän Vesperiin paremmin kuin hyvin. Sikäli vaiva on harmillinen, että se uusii helposti ja menee lopullisesti ohi vasta, kun koira vanhenee. Vesperillähän todettiin lievä makroblepharon syksyllä virallisessa silmätarkastuksessa, ja tuolloin lääkäri varoitteli, että liian suuri luomirako saattaa altistaa silmätulehduksille. Tämän päivän lääkäri kuitenkin sanoi, että rakkulainen vilkkuluomen tulehdus harvoin liittyy makroblepharoniin. Tavallaan järkevääkin, koska Vesperillähän on nyt tulehtuneena vilkkuluomen silmää vasten oleva puoli, johon lievästi liian suuri luomirako ei (kai?) vaikuta. No, jäädään seuraamaan tilannetta. Täytyy nyt vaan toivoa kovasti, että tämä jäisi yhteen kertaan ja että V rakentaisi immuunijärjestelmänsä pian valmiiksi..
Treenit jäivät siis tältä päivältä väliin. Sinänsähän tuo ei ole tarttuva vaiva, koska liittyy Vesperin omaan epäkypsään immuniteettiin, mutta ajattelin nyt kuitenkin pitää Vesperin poissa Purinalta lääkekuurin ajan. Mä niin toivoisin, että Vesper tulisi pian kuntoon, harmittaa treenien ja ennen kaikkea koiran kannalta tällaiset jutut.. :( Onneksi V itse on ihan oma reipas itsensä! Taitaa omistajaa painaa asia enemmän (kuten aina)..

Treenit Purinalla

2010-01-30T18:27:00.004+02:00

Vapaan lauantain kunniaksi sovimme Kaisan ja Hikan kanssa treenit Purinalle. Kaisa oli löytänyt Jaakolta jonkun radan, jota kokeilimme. Radan rakentamisen jälkeen otimme lämpäksi muutaman kerran kontakteja A:lla (Vesper valjaissa ja lelu odottamassa edessä). Ensin otettiin A:n sivulta kontaktille menoja ja lopuksi koko estettä. Ehkä noin kymmenestä toistosta yksi epäonnistui, muuten Vesper toimi oikein säpäkästi ja näytti tietävän mitä tekee - hyvä! Sain hyvin jättäydyttyä taakse ja homma toimi silti oikein hyvin. Käytän nyt "mene" sanaa kontaktille menemiseksi, Vesper vaikuttaisi tajunneen käskyn merkityksen. Oikein hyvää edistymistä siis kontakteilla! :)
Kontaktit olivatkin sitten suunnilleen ainoa asia, mikä onnistui. Olisi pitänyt tajuta pätkiä rataa enemmän ja pohjustaa vaikeita kohtia. Tässä rata:

Jätin V:n 1-hypyn taakse ja menin ottamaan vastaan suunnilleen 3-hypyn paikkeille. Haki 2-renkaan todella hyvin, ilman auttamista. Kepeille meno onnistui hyvin, kun sanoin jo ennen 3-hyppyä "kepit". Yritin jäädä 5-hypyn taakse vastaanottamaan koiraa, mutta V ei kestänyt häiriötä, vaan jätti kepit kesken. Liekö seurausta lelulla vedättämisestä vai mistä, mutta kepit takkusivat todella paljon: Vesper lopetti pujottelun lähes joka kerta ennen viimeistä väliä, vaikka olisin ollut vierelläkin. No, hypyt kasille asti sujuivat pääpiirteittäin hyvin. 8-hypylle yritin oikealta takaakiertoa, mutta V yritti hypätä esteen väärään suuntaan muutaman kerran. "Takaa" käsky pitäisi varmaan opettaa.. 11-kepeille haki ensimmäisellä kerralla hyvin, mutta muilla tunki kakkosväliin. Kepeiltä yritin sylkkärin tapaisella virityksellä heittää koiruuden putkeen, mutta ei hää tahtonut irrota millään. Lopulta onnistui. Loppu rata olikin juoksua (haki taas hyvin renkaan!) ja kontakti A:lla oli todella makea!
Summa summarun: PALJON treeniä kepeille. Radan jälkeen teimmekin puolikkailla kepeillä treeniä pujottelun itsenäistämiseksi. Laitoin keppien päähän lelun ja lähetin hypyn takaa kepeille, itse jäin siis hypyn taakse seisomaan. Näytti heti paranevan, näitä siis lisää.
Jatkossa keppien kanssa voisi tehdä seuraavaa: muutama toisto tekniikkaa lelulla vedättäen, itsenäisyyden lisäämistä niin, että lelu odottaa keppien lopussa (minun pitää irrota myös sivuttaissuunnassa!) ja avokulmalähetyksiä (apuna vaikka ohjurit alussa). Maanantaina mennään varmaan seuraavan kerran, kun on "itsenäistä opiskelua" koko päivä. ;) Huomennakin tosin käyn itse hoodeilla, sillä olen myymässä kahvia ja pullaa HAUn tokokisoissa. Hauskaa viikonloppua kaikille, me suunnataan nyt tekemään laskiaispullia! :)

Treenipäivitystä

2010-01-26T16:39:00.004+02:00

Hrr, ulkona on NIIN kylmä! On kyllä kiva, että tänä vuonna on ollut kunnon talvi ja esimerkiksi tassujenpesurumbaa ei ole tarvinnut pyörittää, mut silti.. Pakkanen vois jo alkaa hellittää! Tänään olimme Purinalla ottamassa muutaman kerran kontakteja ja keppejä, V:llä takki päällä koko ajan. Mittasin "vapaana" kepittelyajan: oli 4s (tosin voi olla mitä vaan välillä 3-5 s, mittaustapaa ei voi kehua tarkaksi). Lelulla hetsattuna tykittää kyllä menemään tosi kovaa ja tänään näytti treenin viimeisessä avustamattomassa kepityksessä jo menevän uudella tekniikalla, jes! :)
Kontakteja tehtiin hihnassa kuten viimeksikin. Sain jättäydyttyä jo puolentoista metrin päähän taakse. Aluksi ei laskenut etutassuja maahan, mutta muilla kerroilla muisti oikean paikan. Parista kymmenestä toistosta epäonnistui ( = koira ei odottanut vapautusta) kaksi. Kivasti meni siis ollakseen vasta toinen kerta, kun tätä treeniä tehdään. :)

Seuraavaksi päästäänkin Purinalle vasta ensi viikolla. Siihen asti pitänee jatkaa metallinoutoa, liikkeestä maahanmenoa ja muita olohuonetokoja. ;)

Agia ja canicrossia

2010-01-21T10:52:00.007+02:00

Timon treenien jälkeen kävimme heti tiistaina treenaamassa kontakteja ja keppejä uusien neuvojen turvin. Kepit menevät varmaan kolme kertaa niin nopeasti kuin aikaisemmin! Vesper painuu ihan matalaksi ja on kolmessa välissä samaan aikaan. Mitään hyppimistä ei myöskään ilmene, vaan koira enemmänkin "ui" puolelta toiselle. Hyvin on koira myös pysynyt väleissä, eikä iske leluun kiinni ennen keppien loppumista. Tätä harjoitetta jatketaan siis! Joka treenin päätteeksi voisi antaa koiran pujotella itsenäisesti ja katsoa alkaako tekniikkatreeni vaikuttaa normaaliinkin suoritukseen - toivottavasti! Ajattelin myös, että sekkarilla voisi mitata nykyisen keppeihin menevän ajan ja verrata sitä sitten myöhempiin aikoihin.
Kontaktien osalta tajusin, että olemme todellisuudessa melkein nollatasolla. Huoh. Edelleenkin oikea paikka on hakusessa, lupaa poistua kontaktilta Vesper kyllä odotti treenissä hyvin (tosin radalla silloin tällöin ampunut suoraan eteen päin, jos en ole näköpiirissä). Laiton nyt siis Vesperin kylmästi valjaisiin, pöydän puomin alastulon viereen ja naksuttelin 2 on 2 off:sta, minkä jälkeen vapautus edessä odottavalle lelulle. Taisi yrittää kerran varastaa lelulle, onneksi oli valjaissa. Muutoin tarjosi maahanmenoa, kontaktilla seisomista (ei siis etutassuja maahan) ja onneksi myös sitä toivottua toimintoa. Tein ehkä kymmenen toistoa molemmilta puolilta ja selvästi alkoi ymmärtää hakeutua kontaktille itsenäisesti. Treenejä jatketaan siis, kyllä me vielä joskus nää opitaan..
Eilen oltiin canicrossaamassa pitkästä aikaa! Ilmottauduimme Jaakon kanssa Hyden juoksukurssille tarkoituksena saada hiukan treenivinkkejä ja jotain järkeistystä muutenkin treenaamiseen. Eilen illalla oli sitten ensimmäinen tapaaminen kurssilaisten kanssa (tosin ilman vetäjää vielä) ja porukka vaikutti niin innostuneelta, että itsellekin tuli heti hirveä into päästä kirmaamaan. Vesperin kanssa teimmekin kotiin tultuamme noin puolen tunnin juoksulenkin Pikku-Huopalahden ympäri. Jaakko latasi iPhoneen jonkun ohjelman, joka määrittää kulloisenkin sijainnin mukaan lenkin pituuden ja juoksunopeuden. Lenkin jälkeen pikku happihyppelymme numeerisiksi tiedoiksi tuli matkan pituuden osalta 3,6 km ja nopeudeksi 8,7 km/h. Varsin mukavaa ja rentoa hölkkää siis näin talvitauon jälkeen. :) Vesperillä ei riittänyt voimat koko lenkin vetämiseen, vaan ehkä puolen välin jälkeen perro alkoi laukata löysällä hihnalla. Molemmat kuitenkin taisimme nauttia. :)
Loppuviikosta oli tarkoitus mennä uudelleen Purinalle ottamaan hiukan kontakti- ja keppitreeniä, mutta mulla taitaa taas olla alkava flunssa! En kestä, just olin ennen joulua yli kuukauden sen keuhkoputkentulehduksen kourissa. :/ Onneksi toistaiseksi on vaan kurkku kipeä, tosin tuon eilisen (joskin pienen) hölkkälenkin jälkeen olo tuntuu tänään huomattavasti huonommalta. Ei siis auta muu kuin unohtaa poltteleva treeni-into ja yrittää parannella itseäni taas kuntoon..

Timon treenit 180110

2010-01-18T20:02:00.007+02:00

Meillä on pehmeä lasku koulun alkuun ( päivät alkavat aikaisintaan klo 12.30 niinä päivinä, kun edes koulua on), joten päätimme Kaisan ja Hikan kanssa olla reippaita ja treenata Timon opissa maanantaiaamuna kello 9! Hiukan kirpasi nousta lämpimän untuvapeiton alta kellon soidessa, mutta kyllä kannatti: treenit olivat todella hyödylliset ja sain monta hyvää vinkkiä omiin treeneihin. Tässä päivän rata:

Ensi alkuun 4-kepeille meno tuntui ihan mahdottomalta! Olin ihan varma, että mustavalkoinen sinkoaa putkeen ikionnellisena piittaamatta mun tekemisistä. Pitäisikö alkaa kenties luottaa koiraan jossain kohtaa?
2-hypylle tein pakkovalssin puolikkaan (onko sille joku hienompi nimi?), kepeille vein vetäen, puolenvaihto takaaleikkauksella V:n pujotellessa. A:ta ennen valssasin, 7-hypyllä heitin taakse ja otin itseäni päin vastaan (joku hiukan hienompi nimi tällekin?!). 12-putkelle asti menin sisäkaarteen puolella, 13-hypylle tein sylkkärin k a u k a a. 15- hypyltä 16-putkeen valssi, 17-kepit Haukku haki itsenäisesti minun jäädessä loppupäähän odottamaan viimeiselle esteelle (A) ohjaamista.
Erityistä ilonaihetta treenissä oli V:n hieno keppien haku: kovastakin vauhdista neitonen sinkoaa oikeaan väliin apuja kyselemättä. :) Risuja tuli sitten asiasta, jonka itsekin kyllä tiedän: roikun liikaa koirassa, pitäisi uskaltaa antaa sen suorittaa itsenäisemmin ja ohjata kauempaa. Jotenkin minun pitäisi uskoa jo, että Vesper ei ole enää se häiriöherkkä pentu, joka se oli vuosi sitten keväällä. V on jo vajaan vuoden tehnyt töitä keskittyneesti ja todella kulkee pienestäkin vinkistä minne sitä ohjaan. Vesper ansaitsisi siis kaiken luottamuksen. Helppoahan se on sanoa, mutta radalla huomaa olevansa toistuvasti myöhässä, kun varmistelee kohdissa, joissa se ei olisi todellakaan tarpeen. Ja nyt kun aloitin itseni läksytyksen, voin todeta myös, että se ainainen putkiin sinkoamisen pelko (josta on todiste tämänkin kirjoituksen alussa) joutaisi jo romukoppaan; en edes muista koska V olisi viimeksi suorittanut esteitä omassa kivuusjärjestyksessään (tai sitten kaikki esteet ovat yhtä kivoja).
Sitten niihin vinkkeihin joita saimme: kepittelyyn tarvitaan ehdottomasti parempaa tekniikkaa ja nopeutta, tämän olen tiedostanut jo pitkään, mutta omat eväät asian parantamiseen taisivat loppua viime toukokuussa. ;) Timo vinkkasi, että lelun vetäminen matalalla V:n nenän alla keppeilyssä auttaisi koiraa madaltamaan pujotteluprofiilia ja kenties muutenkin parantamaan tekniikkaa. Tätä jo hiukan kokeilimmekin ratatreenin jälkeen ja oikein hyvin näytti toimivan. Tätä tehdään siis jatkossakin.
Kontakteista Timo huomautti myös, että Vesper tekee niitä niin kuin minun kanssa yhdessä: se ei hae touchia, vaan alastulolla katselee mua. Ongelmaksi tämä muuttuu, kun etäisyyttä on paljon tai jään taakse: koira ihmettelee missä olen ja pomppaa alas ennen lupaa. Tähän saimme ohjeeksi treenata kontakteille itsenäisyyttä niin, että minä häivytän itseni pois koko kontaktien suorittamisesta. Homma menee näin:
- Kontaktin viereen laitetaan pöytä, jolta koira saa hypittyä kontaktille (koko estettä turha mennä tässä vaiheessa)
- minä jään seisomaan hieman taakse (etäisyyttä kasvatetaan varmuuden lisäännyttyä)
- esteen jälkeen odottaa lelu tai namikuppi
- koira menee kontaktille, josta klikkerillä merkkaus (siis oikeasta toiminnosta)
- klikkeri toimii myös vapauttavana merkkinä, eli koira saa lähteä lelun/namikipon luo
- koko harjoituksen aikana alkukäskyä lukuun ottamatta minä olen h i l j a a (ja paikoillani), varsinkin palkatessa, jotta koira ei odota minulta mitään vahvistetta toiminnalleen. Palkka tulee vain ja ainoastaan edestä, ei ohjaajalta. Klikkerinkin on tarkoitus toimia mekaanisena palkkaajana, eli edes kehua ei saa itse.
Tätä kokeilemme kunhan hallille taas pääsemme.

Kaiken kaikkiaan oli todella hyödylliset treenit kaikin puolin, kerrassaan mainio aloitus agivuodelle! :) Kiitos siis Kaisa ja Hikka treeniseurasta, mennäänhän pian uudelleen!? :)

P.S. Bussimatkustaminen onnistui tänään lähes täydellisessä hiljaisuudessa, jes! Vielä sen saavutamme, kunhan jaksamme harjoitella ahkerasti. :)

Täällä taas!

2010-01-17T13:26:00.009+02:00

Huh, melkoinen blogitauko takana! Ohjelmaa on ollut riittävästi sitten viimeisen blogikirjoituksen: tarkastuseläinlääkäriharjoittelua Paimiossa, Nurmossa ja Lounais-Suomen aluehallintovirastossa, joulunvietto Turussa, laskuloma Levillä kavereiden kanssa, kandityön palautus... Perjantaina oli kyllä fiilikset korkealla, kun reilun kuukauden reissaamisen jälkeen pääsi kotiin. :) Vesper oli pääsääntöisesti minulla mukana, vain Nurmon ja L-S AVI:n reissut tein yksinäni. Treeni-ideoita ja -motivaatiota on kerääntynyt taas kivasti, ja viikonlopun aikana olemme jo ehtineet aloittaa metallinoudon alkeisharjoitukset.
Moni on blogissaan tehnyt yhteenvetoa viime vuodesta ja kirjannut ylös tavoitteita ensi vuodelle. Meidän osalta voin todeta, että kevään ja kesän treeneihin olen ihan tyytyväinen, pääsimme kohtuullisesti eteenpäin tokossa ja agilityssä. Syksy puolestaan meni pitkälti lyttyyn harrastusten osalta: agihallille pääsimme vain muutaman kerran. Eikä laiha saldo ole ihme, kun kertaa syksyn muut tapahtumat: V kuukauden juoksutauolla ja toisen mokoman kennelyskän takia sivussa sekä minun kandityörupeama, joka yhdistettynä normaaleihin koulu- ja työkuvioihin oli viedä mehut minusta kokonaan. ;) MUTTA kokonaisuutena katsottuna viime vuosi oli oikein hyvä meille: yhteistyö sujuu NIIN paljon paremmin kuin vuosi sitten (mm. se leikkiminen!), ollaan pidetty yhdessä hauskaa ja hulluteltu ja nautittu yhdessäolosta. Toivottavasti tämäkin vuosi tuo paljon hauskoja kokemuksia ja kenties jo niitä virallisiakin tuloksia. ;)

Loppuun hauska kuva Pikku-Vesperistä. Kuka muu odottaa jo kevättä? :)

Jouni Oreniuksen treeneissä

2009-12-02T19:42:00.004+02:00

Ennakkotiedoista poiketen emme siis olleetkaan eilen Juha Oreniuksen treeneissä, vaan paikalla oli veljensä Jouni. En ole koskaan ennen ollut Jounin treeneissä, mutta eilisen kerran perusteella voisimme ehdottomasti mennä toistekin! Ratana oli 25 estettä käsittävä setti, jossa oli mukavassa suhteessa pyöritystä ja suoria pätkiä. Rataan tutustuessa meinasi iskeä epätoivo, mutta oman vuoron koittaessa seuraavaa estettä ei tarvinnut enää arpoa ja suunnitellut ohjauskuviotkin toteutuivat yhtä lukuun ottamatta (aliarvioin Vesperin nopeuden.. ). Teimme ensimmäistä kertaa radalla sokkarin (?), jota emme ole siis edes "kuivalla maalla" harjoitelleet ikinä. Paniikkiratkaisuksi toimi yllättävän hyvin, ja Jounikin tokaisi vain, että ei olisi itse ikinä uskaltanut käyttää kyseistä ratkaisua radan siinä kohtaa, mutta että näytti toimivan hyvin eli samaan malliin ensi kerrallakin..! :) Kokeilin sokkaria radalla toiseenkin kohtaan, ja toimihan se. Tämä taitaa lukeutua niihin juttuihin, että jotkut ohjausvalinnat sopivat joillekin koirille ja toiset ei?
Radalla oli mukana myös kontaktiesteistä A ja puomi. Purinallahan kontaktit ovat toimineet todella hyvin, mutta Oreniuksen hallilla "touch" oli kaukainen muisto vain. Eihän tuo mitään kontaktivirheitä tehnyt, mutta itsenäisesti pysähtyminen kesken radan on V:n mielestä sen verran turhaa, että 70% kontakteista oli läpijuoksuja. Erikseen otetut kontaktitreenit sujuivat yhtä hyvin kuin kotihallillakin, ja Vesper näytti hiukan siltä, että "no tietty tän osaan hei". Huoh. Lisää siis treeniä ja mieluiten tietysti vierailla esteillä. Kun vain keksisi missä niillä vierailla esteillä pääsisi temppuilemaan.
Treenin jälkeen kävimme vielä jäähdyttelylenkillä kotona, pestiin koko otus ja venyttelin huolella kyljet, niskan ja jalat. Hieroin kevyesti myös kylkiä, joissa tuntui selkeästi aristusta. :( Ollaan tulevat kaksi viikkoa Turussa harjoitteluni merkeissä, eli voisin yrittää varata joltain turkulaiselta koirahierojalta aikaa ensi viikoksi.
Ai niin, sunnuntainahan meillä on tosiaan se näyttelykin tiedossa. Maanantaina tuli numerolappu ja kehäohjelma, jonka mukaan perroja on mukana menossa 23 kpl! Vesperin luokassa neitosia on neljä, hauska nähdä iso lauma perroja taasen! :)

Julkalender

2009-12-01T15:04:00.006+02:00

Joulukuu on täällä! Jaakko oli käynyt eilen töiden jälkeen Stockalla ostamassa Vesperille joulukalenterin. Kaikki koirien kalenterit olivat valitettavasti jo loppuneet, joten Vesper sai KISSOJEN joulukalenterin! Kissanmintulla maustetut maitonapit kiinnostavat V:tä kovasti, toivotaan siis ettei tuo muutu kokonaan Mirri-Vestuksi joulukuun aikana. :)

Ravia - hop!

2009-11-27T12:10:00.002+02:00

Pikku hiljaa alamme palaamaan normaaliin arkeen. Vesperin "kennelyskä" osoittautuikin vain päivän-parin kröhäksi (selvitti kurkkuaan noina päivinä ehkä kahdesti päivässä), nyt ei ole viikkoon röhissyt ollenkaan. Liekö ollut kennelyskää ollenkaan, tai sitten välittömästi aloitettu täyslepo antoi luonnolle aikaa parantaa omansa. :) Eilen olimmekin sitten ensimmäisellä reippaammalla lenkillä, sairausloman aikana ollaan tehty pelkkiä köpöttelyreissuja (á 10 min).
Eilen tuli myös Vesiposti, jossa oli erinomainen kirjoitus Leena Piiran pitämästä luennosta. Artikkelista sai taas paljon ajateltavaa siihen, miten koiraa pitäisi liikuttaa ja huoltaa mm. jumien ennaltaehkäisemiseksi. Vesperin peitsaaminen hitaassa vauhdissa on aina hieman mietityttänyt minua, ja artikkeli vain vahvisti käsitystäni siitä, että tuolla voi hyvinkin olla esimerkiksi lannerangan alueella jotain ongelmaa. Selkähän on kuvattu terveeksi elokuussa, mutta röntgenkuvissa ei pienet lukot ja jumit näy. Varasinkin Piiralta tarkistusajan Vesperille, tosin sain sen vasta maaliskuulle. Siihen asti pitää tehdä lihashuoltoa kotikonstein niin hyvin kuin osaamme: ravilenkkejä (Vesper on jo kahden kerran perusteella siirtynyt lähes kokonaan peitsaamisesta pois, kun pidämme vauhdin sopivana ja kehun ravaamisesta), venyttelyä päivittäin ja kevyttä hierontaa sikäli kun omat taitoni riittävät. Ja siis selvennykseksi vielä, ettei tuo mikään rampa todellakaan ole, on vain mielenkiintoista opetella huoltamaan koiran lihaksistoa paremmin. Ettei Vesper kokisi samaa kalkkeutunutta nekroosia lihaksissaan kuin mitä minulla on omissa hartioissani. ;)
Harrastuspuolella on ymmärrettävästi ollut hiljaista, alkuviikosta teimme liikkeestä seisomista sisällä muutaman toiston. Pikku hiljaa alkaa lamppu syttyä, jatketaan harjoituksia siis. :) Ensi viikon tiistaina meillä on muuten Juha Oreniuksen treenit Agilityakatemiassa, mielenkiintoista!

Sairastupailu jatkuu

2009-11-19T20:20:00.006+02:00

Olisin niin toivonut, että me oltais siirrytty keräämään aktiivisuuspisteitä Vesperin kanssa harrastuskentiltä sairastuvan sijasta, mutta kuinkas taas kävikään! Omaa keuhkoputkentulehduksen nykytilaa en viitsi sen enempää ruotia, kuin että yskä se on ja pysyy, vaikka antibioottikuuri loppui jo maanantaina. Itseähän voi rauhassa kiusata harrastuskentillä pikkuvaivaisenakin, mutta koiran kanssa pidän nollatoleranssia. Niinpä olemme ainakin parin viikon tauolla kaikesta, sillä Vesperillä on ilmeisesti lievä/alkava kennelyskä. :( V alkoi tuhista oudosti tiistaina, ja keskiviikkona Jaakko kuuli pientä yskimistä/kakomista (itse olin koulussa ja töissä illalla). Tänään aamuyöllä kuulin sitten minäkin yskintää, joten ilmoitin Kaisalle, että huomiset treenit jäävät meidän osalta väliin. :(
Onneksi Vesper yskähtelee vain muutaman kerran päivässä eikä sekään ole mitään pahan kuuloista. Kuitenkin selvästi normaalista poikkeavaa, joten Pikku-Musta saa lepäillä kotona ja teemme vain minimilenkit. Ja onhan se muutenkin hyvä jäädä yhteistreeneistä hetkeksi pois, ettei ainakaan tartuta muita.

Agilityä Purinalla ja mittaus

2009-11-14T19:06:00.007+02:00

Ylitänpä oikein itseni ja kirjaan saman tien aksatreenien tunnelmat ylös. :) Eli olimme tänään iltapäivällä Purinalla Hikan ja Kaisan kanssa. Olin katsonut netistä yhden 1-luokan hyppärin, mitä teimme "kisanomaisesti"; siis tarkoituksena päästä koko rata kerralla maaliin asti, mieluiten tietty nollalla. :) Rata oli melkoisen suoraa luukutusta, oikeastaan vain kepeille vienti vaati tarkempaa pohdintaa. Toisaalta tuollaisten suoraviivaisten ratojen tekeminen välillä on ihan hyväkin, jotta myös irtoaminen vahvistuu. Ensimmäisessä toistossa huomasikin, että olemme enemmän tehneet kolmosluokan pyöritysratoja (tai siis niiden pätkiä): Vesper oli hippasen liikaa kiinni mussa eikä tarpeeksi hyvin uskaltanut hakea edessä seuraavana olevaa estettä. Tämä kuitenkin parantui toistojen myötä, eikä siis alussakaan ollut paha. Tältä radalta erityisesti treenattaviin asioihin nousi keppien aloitus: olemme kyllä tehneet muuten erilaisia vientejä ja etäisyyksiä, mutta täysin on unohtunut harjoitella myös lähes suoraan kepeille tulo kovasta vauhdista. ;) Vesper meni kyllä hyvin ensimmäiseen väliin, mutta väärältä puolelta! Eipä ole näinkään käynyt ennen, tähän siis reippaasti treeniä lisää.
Ennen radalle menemistä muistelimme hiukan kontaktien menemistä puomilla ja A:lla. Laitoin ensimmäisiksi kahdeksi kerraksi markkerin, jolle pinkoi hyvin ja pysähtyi varmasti. Tämän jälkeen otin markkerin pois, homma toimi edelleen oikein hyvin. Pysähdyksiin Vesper on saanut paljon varmuutta lisää. Tässä on varmasti auttaneet sadat tai tuhannet toistot, joita ollaan tehty niin kotona olohuoneessa kuin Purinalla ja muilla aksahalleilla. Tällä kertaa Vesper pysyi laukalla pari kertaa koko puomin, aiemmin on yleensä alastulon tullut (nopealla) ravilla. Tähän on varmasti auttanut paitsi kontaktin selkeytyminen myös teinikoiran kehittynyt kehonhallinta: nuorempana Vesper kompuroi muutaman kerran juuri alastulolla. Kontaktit alkavat olla oikein kivalla mallilla siis! :) Seuraavaksi voisikin varmaan alkaa harjoitella keinua. Olen viivytellyt keinun kanssa hieman, koska haluan, että puomi sujuu ongelmitta ennen kuin sekoitan V:n pään keinulla. :) Pamautuksia ja keinun loppuosaan juoksemisia (siis niin, ettei keinu heilahda ollenkaan) olemme kyllä tehneet, eikä niissä ole toistaiseksi ilmennyt mitään ongelmia.
Loppu ilta taitaakin vierähtää Annan kanssa leffoja katsellen, Jaakko kun lähti mökkeilemään teekkarikavereidensa kanssa, niin pitäähän meidän Vesperin kanssa viettää tyttöjeniltaa, kun kerrankin on mahdollisuus. Tarkoitus olisi myös tehdä palauttava hieronta ja venyttely Pörrölle. On sitten vetreänä huomisessa mittauksessa! ;)
edit: Tulimme juuri mittauksesta, ja selvä maksihan tuo oli. Ei kuitenkaan ihan 48 cm ollut, vaan 45 cm. Kuitenkin siis selkeästi yli 43 cm, eli ihan oikeaan luokkaan meni. Nyt sitten vain treenaamaan pikku hiljaa maksihyppyjä! :)

Hierontakurssilla

2009-11-14T13:19:00.004+02:00

K9 järjesti edellispäivänä koirahierontakurssin, jonne osallistuimme Vesperin kanssa. Opettajana toimi koirahieroja Miina Aalto (ks. koirahieroja-aalto.fi), joka tuntui varsin pätevältä. Aluksi kävimme läpi hieman teoriaa: mitä hieronnalla tavoitellaan, milloin ei saa hieroa ja minkälaisia hierontaotteita on. Teoria oli osittain vanhan kertausta, mutta myös uusia mielenkiintoisia asioita tuli esille. Teoriaosuuden jälkeen harjoittelimme otteita ja venytyksiä omilla koirillamme Miinan näyttäessä mallia omalla russelillaan. Ensin tunnusteltiin koira kokonaan läpi mahdollisten jumien ja muiden löytymiseksi. Samalla tarkistettiin myös yleisesti, että koira on hierontakunnossa (eli esim. ei suurentuneita imusolmukkeita indikoimassa mahdollisia tulehduksia).
Alkutsekkauksen jälkeen koiraa siveltiin pitkillä vedoilla pääasiassa myötäkarvaan (heh, tämä ei ongelma perrolla), jotta lihakset saataisiin hieman lämpenemään. Sivelyvaiheessa Vesper kellahti jo makuulle nautiskelemaan! Sivelyssä omien käsien tuli lämmetä kunnolla, jotta voi varmistua siitä, että koiran lihaksetkin ovat valmiita hierontaan. Vesper näyttelyturkissaan olikin melkoinen lämpöpatteri jalkojani vasten, joten itsellekin tuli melkoisen kuuma!
Kun lihakset oli lämmitetty, siirryttiin varsinaiseen hierontaan. Kämmenet laitettiin päällekkäin ja käsiä kuljetettiin lihaksien syiden mukaan pitkittäis- ja poikittaissuuntaan. Tässä tarkoituksena oli saada paineenvaihteluiden kautta lihasten soluvälit suurenemaan ja samalla lievittämään kireyttä. Menetelmä taisi olla melko "kevyt", mikä oli hyvä, ettei tottumattomana runno koiraa kipeämmäksi. Ainakin Vesper tuntui vain nauttivan hieronnasta, eikä esim. nostellut päätään levottomasti saati vinkaissut. Päin vastoin oikeastaan: hengitys oli hidasta ja tasaista, ja taisipa V muutaman kerran huokaista oikein syvään. :) Toisaalta minä kyllä hieroinkin melkoisen varovaisesti, kun ei tuota kokemusta tällä saralla ole oikein nimeksikään! ;)
Hieronnan jälkeen venyteltiin etu- ja takajalat eteen, taakse ja sivulle. Tekniikka oli tuttua hevosten kanssa touhuamisesta, mutta hyvä se oli kuitenkin kerrata ja selkiyttää vielä. Harjoittelimme myös pään venytyksiä, eli syötimme nameja niin, että koiran kuono kurkottaa kylkiä ja toisaalta vatsaa kohti (jälkimmäisessä siis pää menee etujalkojen välistä).
Lopuksi Miina kävi vielä kaikkien koirat läpi antaen samalla meille vinkkejä, mihin kenenkin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Vesperillä on Miinan mukaan melkoisen kireänä koko selkä, eli vähintään kerran viikossa olisi hyvä keskittyä siihen hieronnassa. Viimeisten kylkiluiden kohdalta Miina sai esiin myös pientä aristusta. Jotain tämän suuntaista osasin kyllä odottaakin, sillä Vesperhän edelleen kiskoo remmissä (joskin PALJON vähemmän kuin ennen), leikkii rajusti lelujensa kanssa ja metsälenkeillä kaahottaa kauheaa vauhtia tehden välillä melkoisia surmanloikkia. :S
Kurssin jälkeen vaihdoin Vesperille valjaat ja olemme tietenkin jatkaneet hihnassakävelyharjoituksia. Miina korosti myös paljon metsässä kulkemisen tärkeyttä lihasten ja tasapainon kannalta, joten olenkin yrittänyt sisällyttää myös sitä ulkoilutyyppiä entistä enemmän Vesperin arkeen. Eilen kokeilimme metsässä kirmailun jälkeen (toki koiran palauduttua) kevyttä palauttavaa hierontaa: sivelyä ja kevyitä venyttelyjä. Sujui ihan hyvin ja Vesper tuntui nauttivan. Lisäksi täytyy sanoa, että hieronta on oivaa rauhoittumista myös itselleni kiireisen koulupäivän jälkeen, eli kaikin puolin sopivaa ottaa vaikka osaksi jokailtaista puuhailua. :)

Sekalaista selittelyä

2009-11-09T21:10:00.004+02:00

Huoh.. Vähän alkaa jo kyllästyttää vastoinkäymiset agin suhteen. Juuri, kun koulussa alkoi hiukan helpottaa ja Vesperin juoksut mennä ohi, niin enko saanutkin keuhkoputkentulehduksen! Eipä ole tätäkään riemua koettu ennen, tosin näemmä en ole jäänyt paljosta paitsi. :/ Tänään piti vääntäytyä ihan lääkärille asti, kun ei enää henki suostunut kulkea ja opiskelukaverikin huomautti, että "aika reipas yskä sulla". No, nyt on antibiootit ja stydit yskänlääkkeet hyllyssä, joten eiköhän tästä vielä riemu repeä.
Viime viikkoisten huipputokotreenien jälkeen ei olla ihmeempiä puuhailtu koulutuksen merkeissä, lähinnä vaan vietetty laatuaikaa kera hauskojen lelujen. Viikonloppuna tuli pestyäkin turrikka, kun alkoi Helsingin talvi näkyä ikävänä harmaana värinä MustaVALKOISEN turkissa. Turkista tuli niin hieno kirkkaine värineen ja huippuine rastoineen, että ilmoitin lyhyessä mielenhäiriössä V:n Tampereen ryhmänäyttelyyn 6. joulukuuta. Jälkeenpäin tajusin, että näyttelyilmoituksessa luki paikkana Tampereen ratsastuskeskus. Toivon vaan, ettei se ole mikään pakkasrajan alapuolella keikkuva maneesi, jossa hevostyttö-V napsii pollenmunkkeja kesken kehäkettuilun.. Viime kerran perusteella ei tosin muutenkaan tarvitse paljoa sukseeta odottaa, mutta käydään nyt näyttämässä neitoa, kun omaan silmään näyttää niin hyvältä. :) Kalenteriin on muutenkin ilmestynyt nyt kivasti menoja Vesperin kanssa, erityisesti torstain koirahierontakurssia odotetaan innoissamme. Ensi viikoksi sovitut aksatreenit polttelevat myös kovasti, peukut pystyyn, että tulen terveeksi! Menoista tuleekin sitten omat bloggauksensa jos ja kun aikaa ja intoa riittää.

P.S. Hammaspäivitystä: päivittäistä harjausta on jatkettu urheasti, ja Vesper antaa tosi kiltisti harjata hampaat (ei ollenkaan samaa jääräpäistä harjan pureskelua kuin herra B:llä). Tänään apteekista mukaan tarttui tosin uusi tahna, sillä edellinen todettiin täysin hyödyttömäksi. Edesmennyt tahna oli jotain tavallisesta kaupasta ostettua kananmakuista töhnää, jonka ainoa positiivinen vaikutus taisi olla hyvä maku V:n mielestä. Viikko sitten Turussa kokeilimme Virbacin entsymaattista tahnaa Brunon kotilääkäripakkauksesta, ja vaikutuksen huomasi heti: paha haju hengityksestä meni heti pois ja pysyi melkein useamman päivän. Edellisellä tahnalla plakki ei tuntunut irtoavan ollenkaan, nyt seurataan mitä Virbac saa aikaan.

Vesikoiratokossa

2009-11-05T20:04:00.003+02:00

Tulimme juuri kotiin Myllypuron väestönsuojasta, jossa pidettiin vesikoiratokot. Mietin hiukan etukäteen, miten syvällä maan alla oleva, kaikuva halli vaikuttaa Vesperiin. Nämä pohdinnat osoittautuivat kuitenkin täysin turhiksi, koira oli kuin kotona. :) Olemme juoksujen aikana ja jo hiukan ennen niiden alkua panostaneet paljon kontaktiin ja häiriön sietoon, mikä olisi tietenkin pitänyt tehdä jo pentuna, mutta mutta. Aloitimme ihan perus katsekontaktilla ulkona ja häiriössä, pidensimme kestoa ja lopulta aloimme tekemään normaaleja liikkeitä ulkona. Hirmuisen nopeasti tuo tajusi, mistä on kyse. Syy on siis (taas kerran) ollut hihnan toisessa päässä, kun en ole tajunnut opettaa asiaa jo pentuna, vaan suoraan hypännyt tokoliikkeisiin. Onneksi Mustavalkoinen paikkailee mun virheitä ja oppii nopeasti uusille tavoille. :)
Varsinaisissa treeneissä teimme luoksetuloa, seuraamista, seisomista liikkeestä ja runsaasti leikkimistä. Seuraaminen on edistynyt tosi hyvin! Paikka ja kontakti ovat hyvät ja kestoakin olen vähitellen päässyt kasvattamaan. Vesper on ihan intona seuraamisesta, se oikeen pomppaa perusasentoon ja silmät kiiluen odottaa "seuraa"-käskyä. Luoksetuloa tehtiin ensin hiukan muistutellen eli lähempää loppuasentoon. Koska tämä toimi todella hyvin, lisäsin matkaa noin kymmeneen metriin asteittain. Toimi hyvin muuten, mutta ihan suurimmalla etäisyydellä tuli hieman vinoon, sekoitti ehkä vähän perusasentoon. Liikkeestä seisomista harjoittelemme vasta ihan perustasolla, eli seuruutan namilla, sanon "top" ja käsiavusteisesti pysäytän koiruuden. Palkka tulee heti, kun tassut jää paikoilleen sekä muutaman kerran paikallaan seisomisesta. Ihan hyvin on alkanut raksuttaa V:n nupissa, eli eiköhän tämäkin etene pikku hiljaa. :) Alussa, välissä ja lopussa leikittiin kahden lelun leikkiä sekä taistelua, jossa muuten kuultiin murinaa ja lelu palautettiin salamana takaisin mulle uutta matsia varten!
Kaiken kaikkiaan ihan mahtitreenit! Kaikki, mitä ollaan erikoisesti harjoiteltu ja mihin ollaan panostettu (kontakti, häiriönsieto, seuraaminen, leikkiminen) toimi todella hyvin. Olen sanonut tämän niin monesti ennenkin, mutta sanonpa taas: kunhan tuo pörrö tietää, mitä siltä odotetaan, niin se kyllä tekee. Kunhan minä aina tajuaisin, miten saada Vesper tajuamaan.. ;)

Hesburgeria, hampaiden pesua ja housuttomuus!

2009-10-25T20:59:00.006+02:00

Juoksut alkavat olla ohi, jes! :) Maanantaina peruin pöksypakon V:ltä ja olihan tuo riemuissaan! Todettakoon kuitenkin, että V tottui parin päivän angstaamisen jälkeen housuihinsa jopa siinäkin määrin, että normaalit sisätokoilut onnistuivat puhumattakaan Kongin perässä kirmaamisesta - hyvä V!
Vesperillä on muutenkin ollut viikko yhtä juhlaa, sillä Jaakko on tenttiviikon takia ollut paljon kotona ja tyypit kävivätkin yksissä tuumin perjantaina Hesburgerin drive in:ssä hakemassa sapuskaa, kun minun perjantai-iltapäivän obduktio vain venyi ja venyi. Myyjä oli ihastunut Jaakon sympaattiseen nakkikioskikaveriin ja laittanut V:lle mukaan omat pikku-ranskalaiset! :D Ja kyllä, pipo oli sen verran löysällä minullakin syysloman alun huumassa, että Pikku-Musta söi perunansa kokonaan itse! Tässä todistusaineistoa:

No, pipo se alkoi kiristyä taas syysloman kuluessa kokonaan kouluhommiin ja ranskalaisten syönnin jälkeen arkeen astui mukaan uusi terveellinen tapa V:n kohdalle: hampaiden pesu. Hävettää tunnustaa, mutta Vesperin puolitoistavuotisen elämän aikana tämä taisi olla toinen tai kolmas kerta, kun huolehdin tästä ihan perusjuttuihin kuuluvasta toimenpiteestä. Nyt on kuitenkin hammasharja hyllyssä kylppärissä ja tuubi vieressä, josko saisi hieman useammin toimeksi.

Muutoin ovat lähipäivät kuluneet opiskelujutuissa. Treenattu ei olla pientä tokoilua, temppuilua ja keppikulmien hiontaa lukuun ottamatta, mutta sitäkin enemmän ollaan pidetty hauskaa yhdessä, mm. Zooplussasta tilaamieni huippuhauskojen (ja muuten halpojen) lelujen kanssa leikkiessä. Aimo harppaus ollaan myös edetty hihnassa kulkemisessa, tuossa meidän ainaisessa murheenkryynissä ja helmasynnissä. Treeni-intoa on kyllä juoksutauon aikana kertynyt taas ylimäärin, joten ehkä hieman vakava-aiheisempia postauksia on luvassa... :)

Housut!

2009-10-09T16:01:00.003+03:00

Yllä olevasta kuvasta välittyy melko hyvin Vesperin tämän viikot tunnelmat: ahdistaa. Juoksut sinällään eivät neiti Veen elämää sekoita, vauhti pysyy yhtä vilkkaana kuin muutenkin. Lievää masentuneisuutta on kuitenkin ollut havaittavissa, sillä juoksut tarkoittavat juoksuhousuihin sonnustautumista ja pukeutuminenhan on aina ollut luonnonlapsi-V:lle tabu: kaulapanta on tarpeeksi vähäistä pukeutumista - kaikki muu on liikaa! Kun ottaa huomioon, kuinka ällöttävää valjaiden pukeminen on (vaikka niiden kanssa pääsee aina joko jäljestämään tai canicrossaamaan), voitte vain arvailla kuinka k a u h e a a on pistää ällöt pöksyt jalkaan! Vesperin kannalta valitettavasti en kuitenkaan ala luututa lattioita yötä päivää ja pesemään niitä kahta mattoa, jotka V:n "askartelujen" jälkeen on vielä jäljellä, vaan neidin pöksyt ovat ja pysyvät jalassa. Loppuviikkoa kohden on kuluttamaton tarmo ilmeisesti päässyt patoutumaan niin pahasti, että V on alkanut kokeilemaan leikkimistä Kongin kanssa housuista huolimatta. Kestäväthän nämä juoksut vielä muutaman viikon, joten kuka ties tällä vauhdilla saatamme saavuttaa täyden normaaliuden ennen kuin pöksyt muuttuvat taas tarpeettomiksi..?

Paljoakaan emme ole treenanneet tämän viikon aikana, tosin ulkona (ilman housuja! t. Vesper) olemme tietysti tehneet kontakti- ja keskittymisharjoituksia sekä hiukan jotain muita pikkujuttuja. Ehkä tällainen lähes-totaalitauko tekee välillä hyvää koirallekin, annetaan asioiden hautua nupissa välillä. :)
Vaikka Vesperin kanssa olemmekin pikkutauolla koiraharrastuksista, on minulla viikonloppu täynnä koira-aiheista ohjelmaa kunnon kenneltytön tyyliin. Osallistun nimittäin Helsingin seudun kennelpiirin järjestämälle kasvattajan peruskurssille, joka pidetään huomenna ja sunnuntaina. Ja ei, meille ei ole tulossa pentuja lähiaikoina. Osallistun kurssille puhtaasti ammatillisesta mielenkiinnosta.. ;) Ehkä kirjoitan kurssista jotain tännekin, jos oikein inspiroidun!

Agilityä pitkästä aikaa!

2009-10-04T15:42:00.007+03:00

Olimme eilen lähes kuukauden tauon jälkeen aksaamassa Purinalla. Koulussa on pitänyt kauheaa kiirettä koko alkusyksyn, joten treenailut ovat jääneet lähinnä kotitokoiluksi ja -aksaksi. Olohuoneessa onkin sitten nähty nenäkosketustreenejä lähes joka ilta, ja ahkeruus näkyikin ihanasti hallilla! Teimme erästä netistä löytämääni möllirataa, jossa oli ihan kivasti myös miettimistä vaativia kohtia eikä pelkkää luukutusta. Radalla oli kontaktiesteistä A ja voi millä raivolla Vestu sen menikään! Viime aikoina V on hiukan himmaillut A:n alastulolla, mutta nyt tyttö tuli täysillä alas nokkimaan maata - h i e n o a ! Muutenkin Vesperillä oli hyvä into tekemiseen (tosin eihän tuota koskaan voi varsinaisesti innottomuudesta syyttää..) ja mikä parasta koira teki myös todella tarkasti.
Alkuradan hyppykuvioihin kokeilin erilaisia ohjausvaihtoehtoja. Oli kiva huomata, että jaakotus, takaaleikkaus, valssaus, takaakierrot sun muut pakkovalssaukset toimivat melkoisen tasavahvasti kaikki! Monipuolinen perroni. :) Enenevässä määrin käytetty lelupalkkaus on myös varmasti parantanut radanlukutaitoa ja esteiden itsenäistä suorittamista. Treenit olivat kyllä niin onnistuneet, aivan ihana palkinto raskaan kouluviikon jälkeen! Pisteenä iin päälle Vesper kaahasi lelu suussaan joka kerran mun luo taistelemaan ja oli aivan raivona jatkamassa "kamppailua" joka kerta uudelleen. Koska tätä Vesperin "haluan leikkiä vain Marian kanssa"-kautta on jatkunut jo kesästä, uskallan pikku hiljaa sanoa ääneen, että ollaan onnistuttu rakentamaan palkkaus jo kiitettävälle tasolle. Näillä fiiliksillä jaksaakin taas niitä treenaamisen suvantovaiheita, kun edistymistä ei tunnu tulevan millään ilveellä. :)
Tokon puolella olemme treenanneet paljon perusasennon varmuutta palkkaamalla vain täysin oikeat ja parhaat suoritukset. Teemana on ollut myös sfinksinä pysyminen paikkamakuussa ja noutokapulan pito, jossa olemmekin edistyneet yli omien odotusteni. Siitä noudosta pitäisi kyllä joskus kirjoittaa ihan oma bloggauksensa, kun vaan joskus olisi ylimääräistä aikaa. :/ Häiriötreenejä ulkona teemme jokaisella lenkillä ja katseenharhailu onkin vähentynyt. Tällä saralla hommaa kyllä vielä riittää, mutta sitkeästi jatkamme treenausta.

Vesper muuten aloitti tänään kolmannet juoksunsa, aika tarkkaan kuusi kuukautta sitten olivat edelliset. Juoksut tietävät taas taukoa ryhmätreeneihin tokossa ja Purinalle porttikieltoa kuukaudeksi, mutta onneksi kuukauden päästä munkin opiskeluhommat pitäisivät olla vähemmän aikaavieviä. :) Blogipäivityksissä saattaa muutenkin olla seuraavina viikkoina pääroolissa treenien sijasta valokuvaus, meille nimittäin saapui perjantaina "uusi perheenjäsen": Canon EOS 450D. :)

Tokoa ja terveystutkimuksia

2009-09-20T17:10:00.004+03:00

Torstaina olimme taas vesikoiratokossa. Viikon aikana olemme tehneet paljon kontakti- ja häiriötreeniä, ja minusta se näkyi tällä kertaa: Vesper pystyi paremmin keskittymään minuun ja tutut liikkeet onnistuivat lähes yhtä hyvin kuin kotona. Jatketaan siis samalla tavalla. :) Otin lyhyesti vain perusasentoa, pieniä seuraamispätkiä ruoalla välipalkaten, pari luoksetuloa lyhyeltä matkalta sekä noin 30s paikkamakuuta. Luoksetuloja ollaan tehty viime aikoina todella vähän, ja Vesper tulikin pari kertaa aluksi sivulle "tänne"-käskyn kuultuaan. Teimme muutamia muistuttelutreenejä ihan metrin-parin päästä ja homma alkoikin toimimaan sen jälkeen. Pitää ottaa normitreeneihin luoksetulo taas paremmin mukaan. Paikkamakuussa Vesper on alkanut menemään lonkalleen, täytyy alkaa sitäkin erikseen harjoittelemaan.
Kotitreeneissä olemme panostaneet seuraamisen harjoitteluun. Eilen aamulla teimme kotipihalla ensimmäistä kertaa lelupalkalla pieniä seuraamispätkiä, sujuivat todella hyvin! Vesper ei edes vaipunut mihinkään lelutranssiin, vaan piti hyvin kontaktia, oli suorassa ja vasta vapautuksesta ampaisi lelulle. Leikkiminen on muuten edelleen sujunut hyvin, mutta haluan vahvistaa lelun palautusta vielä.
Lauantaina ohjelmaamme kuuluikin tokon jälkeen viralliset silmä- ja polvitutkimukset Apexissa Sari Jalomäen tarkassa syynissä. Vesperille diagnosoitiin lievä makroblepharon, eli luomirako on hieman liian suuri. En ole tällaista itse huomannut, eikä kuulemma vaikuta millään tavalla koiran normaali elämään. Jos vaiva olisi pahempi, silmät voisivat esim. rähmiä, kun tuuli vihmoo silmiin enemmän. Nyt, kun diagnoosi on, voi ehkä huomata, että kyllä tuolla varmaan hiukan normaalia enemmän näkyy valkuaista, varsinkin jos katse on tiukasti ääriasennossa. Muutoin Sari kehui Vesperin silmiä ja sanoi, että silmän pohja on harvinaisen kaunis. No tiätty. :) Polvissa ei ollut mitään ongelmaa, olivat nollat. Enpä kyllä epäillytkään, mutta hyvä se oli silti varmistaa.

Viikonloppu on muuten mennyt tietokoneen ääressä aksan MM-kisoja katsellessa. Tänään pidimme ihan kisakatsomoakin, yhdistettiin tietokoneen kuva telkkariin. Todella hienoja suorituksia nähtiin kyllä vaikka kuinka! Ensi vuonna täytyy kyllä lähteä paikan päälle kisoja katsomaan! :)

Niin saapui syys

2009-09-13T13:10:00.004+03:00

Blogi on ollut loppukesän melkoisen hiljaa. Syynä ovat olleet minun kunnianhimoiset tavoitteeni valloittaa kuukaudessa koko maailma, olla samalla vielä täysipäiväisesti töissä sekä puuhailla mustavalkoisen kanssa ihan oikeassa elämässä. :) Nyt on kuitenkin yliopiston alku ja syksy tosiasioita, joten bloginkin pariin malttaa palata.
Tärkeimpänä tapahtumana loppukesältä mainittakoon Vesperin terveystutkimukset. Vesper kuvattiin nenusta töpön päähän 25.8. Apexissa, kuvaajana huippuortopedi Esa Eskelinen. Jaakko oli Esan kuvausapuna, minulla kun oli työvuoro tuolloin niin en viitsinyt mennä mukaan. Tosin eipä minua siellä paljon mihinkään olisi tarvittukaan: kyynärät lähtivät selvänä nollana, lonkat vasen A ja oikea A tai B, kuulemma rajatapaus ja riippuu mielipiteestä kumpi on. Selkäranka kuvattiin päästä töpöön lateraali- eli sivusuunnassa, sekin oli ihan priimaa. :) Huh, olin niin huojentunut ja iloinen tulokset kuultuani. Viralliset tulokset lausui sitten Kennelliiton puolesta Annie Liman, jonka mielestä kyynärät olivat nollat ja lonkat B:t. Hiukan yllätyin, koska luotan kyllä täysin Esan ammattitaitoon. Vaan ovatpa A:t tai B:t, ei sillä ole mitään käytännön merkitystä. Virallisten tulosten jälkeenkin annoin V:lle muutaman ylimääräisen pusun kiitokseksi hienojen koipien kasvattamisesta. ;) Ensi viikon lauantaina on vielä virallinen silmä- ja polvitutkimus, sitten on koko Foppa tutkittu. Toivottavasti niissäkään ei olisi mitään häikkää..
Vesperhän on nykyään jo kisaikäinen aksaankin, tosin dopingkarenssia noiden röntgenkuvien takia on vielä muutama päivä. Suunnitelma on kuitenkin käydä mittauttamassa Vesper vielä virallisesti tässä syksyn aikana ja hankkia kilpailukirja ennen kisoihin menemistä. Useampikin kokenut agilityihminen on nimittäin esittänyt suuria epäilyksiä siitä, ettei Vesperin keväinen mittaustulos (47,5 cm) voi pitää paikkaansa, koska V on kuulemma huomattavasti pienempi kuin heidän omat, noin 48 cm korkeat koiransa (bortsunsa). Eli haluan ennen virallisiin kisoihin menemistä tietää, mihin säkäluokkaan tuo nyt oikeasti kuuluu, koska esim. täyskorkeita maksihyppyjä emme ole tehneet siinä määrin, että voisin Äffän viedä maksiradalle vielä. Jos V nyt osoittautuu maksiksi, siirrän kisaamisen alkua varmaan lähemmäs kaksivuotissynttäreitä, on tuo kuitenkin niin keskenkasvuinen vaikka luusto olikin kunnossa röntgenissä. Ja minunhan pitää hankkia lisenssikin ensimmäistä kertaa elämässäni. :O Ihmeteltävää siis riittää täksi syksyksi.
Tokon saralla emme ole kyllä edistyneet kesän aikana toivotusti. Olemme junnanneet paikoillaan melko pahasti enkä ole tarpeeksi rohkeasti uskaltanut vaikeuttaa treenejä. Toivottavasti tähän saadaan nyt muutos, sillä pääsimme Vesikoirat ry:n kilpailemaan aikovien tokoryhmään, joka treenaa viikoittain. Alkusyksystä treenit ovat nurmikentällä, mikä on hyvää harjoitusta meille hiekkakentillä treenanneille. Talveksi pääsemme vielä sisätiloihin treenaamaan, luksusta! Olimme viime torstaina ensimmäistä kertaa treeneissä ja voi että miten ihanaa oli! Kouluttajaa meillä ei ollut tällä kertaa, mutta saimme hiukan tehtyä sivulletuloja, luoksetuloa ja seuraamisen alkeita häiriössä. Vesper häiriintyi hälinästä ja uudesta paikasta melkoisen paljon, mutta ehdottoman hyvä mieli jäi treenistä, koska leikkiessä V palautti lelua koko ajan minulle takaisin! JES! Tuntui niin mahtavalta, jossain on menty sentään eteenpäin. :) Nyt sitten treenataan kotona seuraamista ja häiriönkestävyyttä tutumpiin liikkeisiin.

Huh, tulipa pitkä postaus! Pitäisi varmaan kirjoitella hiukan useammin, niin ei kerralla tarvitsisi kirjoittaa romaania. :)

Kuvia Tulimaan leiriltä

2009-08-10T10:40:00.007+03:00

Viime viikko aksattiin ahkerasti, mutta en töiltäni ehtinyt ja jaksanut kirjata treenejä ylös. Treenattiin jaakotusta, keppejä ja kontakteja. Kepeille on saatu hyvää häiriön kestävyyttä ja pujottelu jatkuu hienosti vaikka miten yritän häiritä. :) Kontaktit edistyvät edelleen tasaista vauhtia, tarvitaan vaan niin paljon toistoja. Jaakotus alkaa sujua jo todella vauhdikkaasti, jes! Tokon puolelta olemme tehneet noutokapulan pitämistä, alkanut sujua oikein kivasti ja ote on uudella metodilla tosi napakka ja varma. Kirjoitan noudosta joskus ihan oman juttunsa, jos aikaa liikenee. :)
Koska kiire vaivaa jälleen, jää pidemmät jorinat nyt väliin. Tässä kuitenkin muutamia huippuotoksia Tulimaan leiriltä, kuvaajana Riikka Muotka, jolla on myös (c) näihin!

Ensimmäinen jälki kotona, kilpparikokeen tulos

2009-08-03T19:48:00.006+03:00

Eilen illalla teimme jo ensimmäisen oman jäljen, vielä ollessamme Turussa. Kävin kävelemässä reilu 50 askelta pitkän, kokonaan namitetun jäljen kosteaan kanervikkometsään. Jälki ylitti kahdesti polun ja oli loivasti kaartava, ei vielä kulmia. Jälki sai vanheta noin kaksi tuntia, minkä aikana ehti sataa ja ukkostaakin melkoisen rajusti. Jäljen ajon aikaan tuli muutama pisara alas.
Puin kotona Vesperille jälkivaljaat päälle ja lähdimme tallustelemaan rauhassa jäljen alun luo (matkaa kotiovelta ehkä 200m). Vesper suuntasi heti ulkona nenän maahan ja seuraili jälkiäni jäljelle. :) En tiedä onko mitenkään mahdollista että tuo olisi jo keksinyt valjaiden ja nenähommien yhteyttä, vai oliko tuo vain sattumaa. Jäljen alkuun päästyämme vielä tarkistin Vesperin mielentilan sadannen kerran: onhan se tarpeeksi rauhallinen - ja ihme kyllä, tavallisesti sinkoileva Pikku-Musta hengaili rennosti nuuskien vailla mitään kiihtymisen merkkejä. Niinpä lähdimme jäljelle.
Jäljestys oli koko matkan intensiivistä ja selkeästi V tiesi mitä olemme tekemässä. Namit jäivät melko pitkälti syömättä, tuttuun tapaan. Vauhti oli parempi kuin lauantaina, toisin sanoen en joutunut pidättämään hihnalla juurikaan. Pidin kuitenkin koiran lyhyellä, noin metrin hihnalla, jotta pystyin auttamaan, jos Vesper oli harhautumassa jäljeltä. Aika paljon sain passiivisesti auttaa eli en kertonut mitä tehdään vaan estin liiallisen harhautumisen jäljeltä. Polun ylitykset olivat taas vaikeita: Vesper yritti kovasti etsiä seuraavaa askelta polulta. Loppua kohden etenemisvarmuus parani. Tällä jäljellä muuten Vesper kesti kehumisen paljon paremmin, Kaisan luonahan se helposti kääntyi heti katsomaan että "ai mitäs sulla oli siellä kun tollee höpötät". Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen suoritukseen, onhan tuo (ja minä!) niin noviiseja näissä hommissa, että olen kyllä tyytyväinen, kun koira on oikeassa moodissa, työskentelee halukkaasti ja keskittyneesti ja yrittää parhaansa. Ja nämä kaikki kriteerit täyttyivät hienosti! Eihän tämä mitään "oikeaa" jäljestystä ole, mutta varsin kivaa puuhastelua. Lisäksi on lumoavaa nähdä, miten koira pystyy tekemään nenällään jotain noinkin hienoa, kuin seurata tiettyä jälkeä ilman sen suurempia kouluttamisia. Oikeastaan parempi motto tälle lajille taitaakin olla "pysy taka-alalla hiljaa ja anna koiran tehdä työnsä". :)

Tämä päivä onkin sitten mennyt pitkälti toipumisessa, ainakin minun osalta. Vesper olisi varmasti valmis hommiin vaikka heti, mutta tänään meillä on ohjelmassa vain Rimakauhua ja rakkautta -DVD:n katsomista ja kotitekoista pizzaa. Muutama noutokapulan pitäminen tehdään varmasti illan aikana sekä ehkä jotain muuta pikkutreeniä, mutta muutoin Vesper saa köllötellä tämän illan ansaitusti kainalossani. :)

Sitten lisää iloisia uutisia terveystulosrintamalta: Vesperin seerumista otettu TGA-näyte oli negatiivinen eli kilpirauhasvasta-aineita ei löytynyt normaalia enempää (jokaisella koirallahan niitä on matalia pitoisuuksia). Näin ollen Vesperillä ei pitäisi olla kohonnutta riskiä sairastua kilpirauhasenvajaatoimintaan, tosin sellaista en odottanutkaan Vesperin suvun perusteella. Ihanaa saada tulos kuitenkin kirjallisenakin. :)

Tulimaan perroleiri

2009-08-02T16:08:00.006+03:00

Huh mikä viikonloppu! Lauantai ja sunnuntai menivät kokonaan koiraharrastuksissa, sillä Vesperin kasvattaja Sini oli järjestänyt Rymättylään Kaisa Hilskan tilalle leirin perromaista harrastamista varten. Lauantaina oli meidän osalta ohjelmassa ihmisjälkeä ja sunnuntaina paimennusta. Kumpaakaan lajia emme ole ikinä edes kokeilleet, joten jännityksellä odotin paitsi Vesperin syttymistä lajeihin, myös vinkkejä lajien itsenäiseen harrastamiseen jatkossa (tosin paimennuksen osalta omatoiminen toteutus on melko hankalaa - vai mahtuisikohan kerrostalokaksioomme pieni lammaslauma?). Molempina päivinä oli ensin teoriaosuus, jolloin Kaisa kertoi perusjuttuja lajista sekä selvensi millaisia harjoitteita meidän oli tarkoitus päivemmällä tehdä.
Lauantain teoriaosuuden jälkeen painuimme maastoon tekemään pareittain helppoja, noin 50 askeleen loivasti kaartavia jälkiä. Lähes kaikki askelmat olivat namitettuja. Maasto oli sellaista korkeahkoa kanervikkoa, Vesperin jäljelle osui myös yhden polun ylitys, kulmia ja keppejä ei tietenkään ollut. Jälkien annettiin vanhentua reilu tunti ja sitten koirakko kerrallaan lähdettiin katsomaan miten sujuu. Vesperin ensimmäinen jälki oli hiukan mahalasku: en tajunnut laskea virettä tarpeeksi enkä liiemmin pitää jäljellä tarpeeksi hidasta vauhtia. Niinpä V kaahasi jäljen alun, vaikka ihan kivasti tajusi laittaa nenänsä alas - mehän emme koskaan ole tehneet yhtään minkäänlaisia nenänkäyttöharjoituksia. Ensimmäistä jälkeä ei ollut muutenkaan merkitty nauhoin, joten en osannut auttaa koiraa jäljelle ensimmäisen kaahauksen jälkeen. Kun jäljen tekijä tuli kertomaan missä jälki kulkee, osoittautui, että Vesper oli mennyt ihan oikeaan suuntaan, mutta koska me emme Kaisan kanssa tienneet minne jälki kulkee ja toisaalta emme luottaneet koiraan (apuahan se olisi joka tapauksessa tarvinnut), tuli jäljestä lähinnä pannukakku. :) Sovimme, että Sini käy tekemässä meille uuden jäljen, ja katsotaan sitten miten menee.
Toinen jälki ehti vanheta vain vajaan tunnin, koska kurssin aikataulu alkoi tulla vastaan. Toiselle jäljelle tajusin viedä Vesperin rauhassa. Jälki nousi oikein kivasti ja auttamista (siis liinan kiristämistä, ei muita apuja) tarvittiin ehkä kaksi kertaa. Nenä pysyi hienosti koko jäljen maassa, nameja syötiin ehkä kaksi jäljeltä - tuohan ei niin ruokakeskeinen olekaan, vaan ihmisen hajun seuraaminen oli parempi palkka. Olin todella tyytyväinen ja kipinä jälkien tekemiseen kotonakin syttyi. :) Jäljestys vaikuttaa oikein mukavalta harrastukselta vaikkei siinä ikinä kilpailisikaan: se on aivan erilainen harrastus esim agilityyn ja tokoon verrattuna, sillä koira työskentelee enemmän itsenäisesti ja tietysti saa käyttää valtavaa hajukapasiteettiaan kerrankin hyväksi.
Loppupäivästä teimme vielä pienen ilmaisutreenin seuraavasti: koiralle esiteltiin keppi, jota tökkäämällä sai naksun ja sen jälkeen maassa keppiä tökkimällä lisää naksuja. Vesperille tämä oli todella helppoa, koska sen kanssa on tehty niin monesti target-treeniä ja onhan tuo melkoisen keppisentrinen muutenkin. ;) Kaisan mukaan seuraava harjoitus olisikin sitten pienen hajukäytävän päähän viety keppi, jota koira käy ilmaisemassa. Tätäkin saadaan hyvin tehtyä kotona vaikka iltapuhteena..
Sunnuntain paimennuksia odotin innoissani, sillä en yhtään osannut arvata Vesperin suhtautumista lampaisiin, sehän ei ole niitä ikinä nähnyt. Myöskään mitään paimenkoirille "tavallisia" häiriökäyttäytymisiä Vesperillä ei ole koskaan ollut (esim. lenkkeilijöiden kiertäminen, autojen vaaniminen tms), joten en etukäteen uskonut V:llä olevan juuri kiinnostusta lampaisiin. Heti lampaiden lähelle päästyämme alkoi kuitenkin intensiivinen tuijottaminen. Pyöröaitauksessa tehty ensimmäinen treeni osoitti, että Vesperiä kiinnosti lampaat, se ei pelännyt niitä eikä luullut kavereikseen. ;) Teimme pieniä hallittavuustreenejä sekä koiralle alettiin jo toistella käskyjä kuten "oikea" ja "vasen".
Seuraava treeni tehtiinkin sitten isommassa aitauksessa, jossa oli puutarhatuoleista tehty portti. Lampaat oli tarkoitus ajaa portin läpi ja kuljettaa takaisin alas aidan viertä. Vesper suhtautui laumaan intensiivisesti tuijottaen ja remmi tiukalla suuntasimme lampaita kohti. Muutaman kerran lauma pysähtyi jäkittämään paikoilleen, mutta hienosti Vesperillä kesti kantti ja lampaat saatiin liikkeelle uudelleen. Toinen kierros mentiin pidemmässä liinassa niin, että Kaisa piti Vesperiä takana ja minä olin pullokepin kanssa johtamassa lampaita. Tässä harjoitteessa Vesperillä oli liikaa vauhtia, yritti ajaa lampaita kovaa takaisin mun luokse. Sinänsä ei mikään ihme, sillä tuohan ei ole tottunut toimimaan niin, että etäisyys meidän välillä pysyy pitkänä (esim. agilityssähän etäisyys muuttuu koko ajan). Myöskään tasapaino ei näin noviisilla varmasti ole sitä luokkaa, että koiralla riittäisi taidot säädellä omalla vauhdilla lampaiden vauhtia.
Viimeinen treeni tehtiin kahdestaan lampaita takaa ajaen, eli "paimenta" ei ollut edessä toisin kuin aiemmissa harjoitteissa. Tässä kohtaa Vesper alkoi jo hakea kaarta puolelta toiselle ja remmiä sai löysätä enemmän. Myös "oikea" ja "vasen" onnistui muutaman kerran, toki liinalla auttaen. Kerran lauma pysähtyi aidan viereen niin sinnikkäästi, että olimme molemmat tuijottamassa pässejä ja silti lauma ei liikkunut. Tässäkään kohtaa Vesper ei menettänyt luottamusta omiin kykyihinsä, vaan haukahti komentavasti muutaman kerran, jolloin saimme lampaat taas liikkeeseen. Olin melkoisen yllättynyt sen käytöksestä, sillä tuohan ei hauku juuri koskaan. Kaiken kaikkiaan oli oikein onnistunut kokeilu ja kyselimme hiukan treenimahdollisuuksia syksylle. Kaisankin mielestä Vesperillä selkeästi näyttäisi olevan taipumusta hommaan, joten eiköhän meitä näy myöhemminkin Rymättylässä.

Viikonloppu oli muutoinkin todella antoisa, paitsi mahtavien treenien myös kivojen ihmisten ja ihanien koirien vuoksi, kiitos siis kaikille! Omasta koirasta löytyi taas uusia puolia ja jotkut omat käsitykseni Vesperin luonteesta saivat vahvistusta edelleen. On tuo pikkuinen vaan sellainen lottovoitto, paras koira mulle. :)

Aksatreenit ja terveystuloksia

2009-07-29T23:58:00.006+03:00

Eilen kävimme tekemässä Purinalla pienet kontaktitreenit A:lla ja puomilla sekä jyrkkiä takaaleikkauksia kepeille, ensimmäistä kertaa. Kontaktit sujuivat todella hyvin! Kepit vetävät V:tä oikein kivasti, mutta jyrkkä leikkaus, oikeastaan puolen vaihto niin, että kiersin melkein keppien takaa toiselle puolelle oli vielä liikaa ja V tuli kesken pois kahdesti katsomaan, että mihkä mä nyt jäin. Onnistuneitakin suorituksia saatiin, joten ihan turha treeni ei ollut.
Tänään sitten treenattiin taas Kaisan ja Hikan kanssa Timon vanhaa rataa. Jaakotukseen V ei oikein lähde parhaalla mahdollisella tavalla, vaan himmaa liikaa vauhtia. Palkkasin pelkästään selän taakse hyppäämisestä, toivottavasti sillä tulisi vauhtia lisää. Kerran onnistuin myös tyrimään ulkokulman niin, että V tuli hypyn väärältä puolelta, mutta tässä kuulemma olin niin rintamasuunta väärään paikkaan kuin mahdollista. Muilla kerroilla onnistui hyvin.
Jatkoin taas lelupalkkausta musta pois päin, ja V ei enää viitsinyt pitää lelua vain omana aarteenaan. Mun pitäisi vaan oppia olemaan todella tarkkana, etten anna yhtään huomiota lelun kanssa juoksentelusta vaan ainoastaan mun luo tulosta. Ja oikein kivasti homma toimikin jo tänään, V kirmaa innoissaan lelun luo ja saa hömpötellä saaliinsa kanssa hetken. Kun huomiota ei sen enempää tule, palaa se lelun kanssa luokseni ja sylkee sen jonnekin jalkoihin ja sitten onkin valmis taas tekemään seuraavaa rataa. :)
Teimme myös pitkästä aikaa rengasta, joka joskus ammoisina aikoina jo sujui itsenäisesti tosi kivasti, kunnes aloin treenaamaan sitä ja sen jälkeen alkoikin välistä loikkiminen. :/ No, nyt teimme Jaakon kanssa kuitenkin rengastreeniä ja saimme pörröpäälle paljon onnistuneita suorituksia jo aika vaikeista kulmistakin, jes! Eilisen päivän vaikeat leikkaukset kepeillekin olivat yön aikana selkiytyneet V:lle ja ne onnistuivat tänään siis joka kerran, hienoa! Nyt Vesper saakin lomailla aksasta loppu viikon, viikonloppuna kun on sitten paljon hommaa niin pitää olla akut ladattuina.

Sitten niihin terveystuloksiin. Tänään oli töihin kantautunut ilouutisia Vetlabista: Vesperin kilpirauhasarvot olivat priimaa! Seerumista otetut T4 oli 27 nmol/l (17-53), TSH 0,15 ng/ml (<0,5) ja T4/TSH 180 (>30). TGA lähetettiinkin ulkomaille, joten sitä tulosta saadaan vielä odotella.

Viikonlopun harrastelut kera terveystutkimusten

2009-07-26T12:27:00.008+03:00

Viime viikonloppu oli tarkoitus omistaa kandityölleni, eli oma treenimotivaationi oli pilvissä! ;) Ei vaan, hyvin tuo on lähtenyt käyntiin, treenit ovat vain rytmittäneet kirjoittamista hyvin. :)
Lauantaina kävimme iltasella Purinalla tekemässä irtoamisharjoituksia ja kontakteja. Kontaktit aikuisten A:lla olivat todella hyvät, kun tein muutamia alastulotreenejä muistutukseksi ennen koko esteen menoa. Menee kivasti kontaktille myös, jos itse jään taakse. Kaiken kaikkiaan kontaktit sujuvat jo melko kivasti, joskin varmuutta tarvitaan vielä paljon lisää (esim. torstaina kävimme työkaverini kanssa Ojangossa treenaamassa ja vierailla esteillä ei homma toiminutkaan niin kuin kotikentällä).
Irtoamistreeniä teimme kolmen hypyn ja putken suoralla, lopussa odotti lelu. Tosi hienosti lähti eteen. Kerran tein ilman odottavaa leluakin pienen ratapätkän ohessa saman suoran ja hienosti haki eteenpäin. Olin muutenkin treeneihin tosi tyytyväinen. Illalla kävimme vielä tyhjässä Rajasaaressa uittamassa Vesperiä, ja voi että oli ihanaa! Kunnon vesikoira tuo on, pitäisi varmaan viedä taippareihin joskus. ;)
Lauantaina otimme hiukan tokoakin Purinalla, seuraamisen alkeita nimittäin. Olen tehnyt muutamia imutustreenejä kotona, mutta vire on ollut liian alhainen. Purinalla ennen aksaamaan pääsyä vire oli, kuten arvata saattaa, varsin kohdillaan ja saatiin useita huippusuorituksia! Sain Jaakon vielä naksuttelemaan oikeasta paikasta, varsinaista luksusta kun pystyi itse keskittymään koiraan täysillä!
Sunnuntaipäivä alkoikin sitten parhaalla mahdollisella tavalla Vesperin mielestä, saimme nimittäin Casso-veljen kylään. Sisaruksilta paini onnistui varsin sujuvasti taas. Cassolle reissu ei ollut aivan yhtä loistava, sillä poika joutui jättämään muhkean turkkinsa meille. Nyt taitaa C:nkin kesä olla hiukan coolimpi! Ensi viikolla nähdään sitten taas, kun on Tulimaan leiri Merimaskussa. Vesper pääsee harjoittelemaan ihmisjälkeä ja paimentamista, jännää.. :)
Loppu sunnuntai vietettiinkin sitten rauhallisissa merkeissä, vain muutamia noutokapulan pitoharjoituksia tehtiin sekä tietenkin leikittiin riemukkaasti yhdessä. :)
Tänäänkin on ollut lepopäivä, mitään treenejä ei olla tehty. Illalla kävimme Annan kanssa pidemmällä lenkillä, joten laitetaan se vaikka peruskunnon luomisen piikkiin - siihen malliin mustavalkoinen ainakin kirmasi.

Ai niin, otin tänään myös verinäytteen T4:ta, TSH:ta ja TGA:ta varten. Tulos tulee varmaan muutaman päivän kuluessa töihin, ilmoitan heti kun kuulen jotain. Terveystutkimuksia on tulossa nyt loppukesästä muutenkin, olen nimittäin varannut ajan meidän ortopedille lonkka-, kyynär-, polvi- ja selkätutkimuksia varten. Toivottavasti kaikki olisi kunnossa..

MM-karsinnat ja omat ohjaustreenit

2009-07-21T10:26:00.007+03:00

Lauantaina ja sunnuntaina saatiin taas kokea uskomattoman hienoja agilityelämyksiä: nopeita koiria, taitavia ohjaajia ja aivan huikeita suorituksia! Samalla sitä tietenkin itsekin innostui treenaamisesta vielä lisää ja sai ehkä jotain ideoitakin omiin tekemisiin. Tässä muuten kuvatodiste siitä, että olimme paikalla ;)

Eilen kävimme nopsasti Purinalla tekemässä hiukan kontaktiharjoituksia, kepeille lähettämistä avokulmasta sekä takaaleikkauksia. Kontaktit sujuvat tosi kivasti, kerran V tuli alussa mukaan läpijuoksussa, muuten jäi hienosti nokkimaan. En juossut aivan täysillä ohi, mutta kovaa kuitenkin. Nyt parannetaan vaan varmuutta, niin vauhdinkin voi sitten ottaa maksimiin (siis mun osalta, V:ltä se jo onnistuukin).
Kepeille lähtö suorasta kulmasta noin viidestä metristä ontui: V meni useasti 2-väliin. :/ Helpotin harjoitusta ja lähetin lähempää, jolloin pujotteli kivasti. Taisi vain olla liian iso harppaus, kun kulmakin oli vaikea. Pujotteluinto oli kiva, mutta nopeampikin voisi olla.
Takaaleikkauksia tein "radalla" hyppy-mutkaputki, ennen hyppyä ja hypyn takaa lähetys putkeen. Aluksi tosin palkkasin vain takaaleikkauksesta, eli lelu odotti aivan siivekkeen takana. Oikealta leikatessa toimi paremmin, vasen kaipaa lisää treeniä. Tarkoitus olisi nyt muutenkin palkata enemmän pois kädestä ja tehdä itsenäisyyttä lisääviä estevarmuustreenejä. Kun tuo kikkarapää vaan keksisi, että yhdessä leikkiminen on se juttu, eikä Mahtavan Saaliin kanssa yksinään viipottaminen.. :/ Vinkkejä otetaan vastaan!

Aksaviikko

2009-07-17T21:31:00.004+03:00

Blogissa on ollut hiljaista viime aikoina, mutta kerrankin siksi, että olemme treenanneet koneella istumisen sijaan. :) Saimme auton lainaan viime lauantaina ja ai että on yölliset aksat maistuneet Purinalla, kun saa suhata omassa rauhassa hallille ja kotiin. Olisi pitänyt kirjoittaa heti jokaisen treenin jälkeen, mutta katsotaan mitä vielä muistuu mieleen.

Kontaktien opetus on edennyt aimo harppauksen viikon aikana, puomi onnistuu jo kokonaisena täysillä laukaten ja pysähdys touchaamaan mun kovastakin ohijuoksusta huolimatta onnistuu hyvin. Eli ollaan lähellä kisakuntoista osaamista sen osalta, jee! Jännästi joku kerta vain Vesperillä välähti nupissa, että mitä siltä haluan, ja niin - se oli siinä. :) A:lla hiukan vielä himmaa alastulolla, koska este on niin jyrkkä, että ei oikein saa itseään pysäytettyä aina muuten. Lisää siis treeniä, kyse on ehkä nuoren koiran kehnosta kehonhallinnasta osittain?

Kepit on nykyään V:n lempparijuttu, niille kannattaa karatakin. ;) Lähetykset onnistuu hyvin, tosin kaukaa irtoaminen ihan yleisestikin vaatisi lisää treeniä. Hienosti V hakee myös eri kulmista kepit ja tosi vaikeistakin kohdista löytyy ykkösväli. Kepit eivät myöskään jää kesken vaikka liikun kauemmaskin poispäin. Plus kaiken huippuna eilen radalla olleet 12 keppiä intouttivat V:n pujottelemaan kera vispaavien etutassujen! Tarpeeksi kehuja? V vaan on niin hyvä!

Ohjaustreenejä olen pyrkinyt ottamaan joka treenikerralle ainakin hiukan, jotta niitäkin asioita tulisi tietoisesti harjoiteltua ja vauhdin hurma pysyisi. Parasta antia tämän osalta oli eiliset yhteistreenit Kaisan ja Hikan kanssa: Kaisa oli löytänyt meille jonkin vanhan ratapiirroksen netistä ja siinä sitä sitten twistattiin, jaakotettiin ja testailtiin muita kuvioita. Oli ihan älyttömän hauskaa ja hyödyllistä, kiitos treeniseurasta!

Nyt on menossa välipäivä agilitystä, sillä päivä on kulunut Turkuun reissaamiseen ja hiukan kaupungilla pyörimiseen. Illalla teimme hiukan tokoja parkkiksella: paikkamakuuta sekä seuraamisen alkeita. Oikein kivasti menivät molemmat, on tuo vaan niin ihana ja innokas haukku. <3>

P.S. Vaihdoin "yleisön toiveesta" kommentointiasetukset niin, että viestien jättö onnistuu nyt myös anonyyminä. ;)

Edistymistä kontakteilla!

2009-06-13T11:24:00.003+03:00

Olen todennut tämän monesti ennenkin, mutta sanonpa sen taas ääneen: oikealla metodilla Vesper oppii tosi nopeasti ja tekee täysillä. Niinpä kontakteilla ollaan edistytty huimasti, kun vihdoin sekä koiralle että erityisesti omistajalle on selvinnyt, mitkä palkkauskriteerit ovat. Myös ei-niin-ruokakeskeisen koiran the ultimate namien löytäminen on varmasti auttanut. :) Joka tapauksessa Purinan pikku-A:lla nähtiin torstaina hienoja toucheja ja vauhdikasta irtoamista kontaktille. Ja mikä parasta, himmailu oli täysin poissa! Nyt jatketaan vaan samaan malliin ja minun pitää muistaa, että vaatimustason on noustava niin hitaasti, ettei epävarmuutta ja siten himmailua tule jatkossakaan. Tällaisista takkuamisista selviämisestä tulee kyllä niin mahtava fiilis, taitaa olla koko harrastuksen suola!

Torstaina teimme kontaktien lisäksi vauhtikeppitreeniä ja lyhyttä radanpätkää. Radalla oli taas niitä kuuluisia ulkokulmia, mutta edelleen V suoriutui niistä 100%:n varmuudella. Olen siis todennäköisesti vaan sössinyt Niinun treeneissä ne. Täytyy tarkastaa videolta.

Olimme hallilla myös tiistaina, jolloin treenit olivat pitkälti torstain kaltaset. Silloin ei ollut vielä kontaktivalo syttynyt V:n saksanpähkinässä, mutta perustyötä tehtiin. Lisäksi keppeiltiin hiukan, mutta supersuorituksia ei nähty. Vähän ahdistaa tuo hitaus, joka tosin onneksi katoaa, kun vedättää keppien lopussa. Sitä siis lisää kera harvojen toistojen, että kepeille menosta tulisi maailman paras juttu. :) On se kyllä vaan niin ihanaa, kun pääsee tuonne Purinalle aina kun itselle sopii! :)

Aksaviikko

2009-06-07T16:58:00.003+03:00

Minulla alkoi kesätyöt maanantaina, joten blogipäivitykset ovat hieman laahanneet. Ihan kivasti olemme silti ehtineet treenata: aksaa keskiviikkona, perjantaina ja sunnuntaina. Keskiviikkona teimme Timon vanhaa rataa, sitä, jossa V karkasi putkelle aina. Ja niin tapahtui taas. :) Olisi heti ensimmäisen jyräyksen jälkeen pitänyt pilkkoa rata osiin, mutta tyhmästi junnasimme kolmeen otteeseen alun ennen kuin uskoin, että harjoitusta pitää helpottaa. Pilkkomisen jälkeen harjoitus lähtikin sujumaan hyvin ja lopuksi saimme tehtyä radan kokonaisena. Opetuksena siis: jos treeni on liian vaikea koiralle, pilko osiin. On turha hankkia useita epäonnistumisia. Estetekniikoista teimme kuutta suoraa verkotettua keppiä, joille lähdöt sujuivat hyvin, mutta pujottelu oli hiukan hidasta vielä. Muutama toisto tehtiin myös keinun pamauttelua, se sujui kivasti.

Perjantaina teemana oli kepit, joita oli kuusi suorana verkoilla. Kepeille menoa tehtiin hypyiltä ja putkesta ja keppien jälkeen oli vielä hyppy tai putki. Vesper pujotteli ensimmäisen kerran ihan matalana ja valtavalla vauhdilla, tähän olin siis aivan mielettömän tyytyväinen!! Putki taisi vetää keppien jälkeen ja muutenkin koira on varmasti kovemmassa vireessä, kun kepit on keskellä rataa. Hypyillä kokeilin myös välistävetoja ja muita pikkupyörityksiä, jotka sujuivat ihan kivasti. Rimat olivat nyt ensimmäistä kertaa 45cm:ssä, kerran jopa 55cm:ssä ja hyvin tuo loikki. Loppuun tehtiin hiukan rengasta, mikä ei sujunut ihan niin hyvin kuin olisin luullut. Siihen siis treeniä. Mutta kepeiltä jäi niin älyttömän mahtava fiilis, että! :)

Tänään olikin sitten Niinun treenit kera opiskelukaverini Kaisan ja hänen länderinsä Hikan. Niinu oli tehnyt meille kaksi rataa, joissa oli pyöristystä hypyillä ja putkilla - muita esteitä ei vielä otettu radalle. Kehuja tuli siitä, että Vesper seuraa ohjausta tosi tarkasti. Risut annan itse itselleni siitä, etten opi ratoja tarpeeksi nopeasti: radalla ei voi enää jäädä pohtimaan mikäköhän este tulisi seuraavaksi! Taidan itse joutua tekemään jotain muistiharjoituksia..

Mutta siis radat menivät koiran osalta kivasti ja keskittyminen yhteiseen tekemiseen oli saumatonta - tärkeä juttu meille. Omatoimitreeneihin voisi jatkossa sisällyttää ulkokulmien ohjauksen, sillä ne ontuivat tänään vähän. Hassua, mutta totta, myös putkien vetävyyttä saisi näköjään kasvattaa: hienohelma-V alkoi himmailla märkiin putkiin menemistä! On siinä meillä putkihullu vesikoira. ;) Treenien lopuksi kokeilimme vielä Kaisan pleksiohjureita kepeille ja hyvin V toimi niidenkin kanssa. Nyt vauhti ei ollut niin hyvä, mutta ehkä se johtui lievästä väsymyksestä. Hyvin pujotteli kuitenkin ja toimi eri kulmista. Lopuksi kyselimme vielä hiukan neuvoja kontakteille ja ehkäpä uutta ideaa tulikin.

Kaiken kaikkiaan tosi kiva aksaviikko! Jaakkokin oli mukana kuvaamassa Niinun treeneissä, joten katsotaan jos saisin liitettyä tännekin jonkun pätkän.

Kontaktipohdintaa ja kesähellettä

2009-06-01T19:21:00.004+03:00

Viime päivien helteet ovat pahoin torpedoineet meidän treenejä, sisälläkin kun alkaa olla jo niin kuuma, etten raaski paljoa koiraa rasittaa. Kaikki auringonpalvojat varmasti manaavat minut kun sanon näin, mutta odotan innolla loppuviikon sateita ja koleutta. ;)

Viime päivinä olen pohtinut meidän kontakteja oikein toden teolla. Vesper ei tunnu millään keksivän nenäkosketuksen paikkaa eikä siis irtoa yksinään juuri ollenkaan eteen kontaktille. Olen miettinyt vaikka ja mitä, myös menetelmän vaihtoa muuksi, kun tämä ei nyt tunnu aukeavan, ei sitten millään.. Täytyy vielä konsultoida muita ja pohtia asiaa ennen toiseen metodiin vaihtamista. Huoh, turhauttavaa, kun tiedän, että jos saisin V:n ymmärtämään mitä siltä haluan, se kyllä tekisi.

No, kepit sentään ovat edistyneet taas kivasti. Meillä on kuusi keppiä ehkä 30° kulmassa, eli aika suorina jo. V on alkanut pujotella enemmän etutassuilla puolelta toiselle, ei siis pompi enää ollenkaan. Vauhtia toivon edelleen lisää, vaikka sitä onkin kivasti tullut. Kädellä avustaminen motorisen taidon kehittymiseksi ei vielä ole osoittautunut tarpeelliseksi, kun koira on näköjään itsekin keksimässä miten nopeiten pujotella palkan luo. Ja hyvä näin, eipähän ole pelkoa, että tuo alkaisi roikkua liikaa minussa. :) Kulmat, lähetykset ja sylkkärit onnistuvat edelleen oikein hyvin.

Tokoja emme ole paljoa tehneet, muutama lyhyt paikkamakuu ulkona, jotka ovatkin sujuneet erinomaisesti. Seuraaminen pitäisi varmaan ottaa oikein tehotreeniin, kun perusasentokin saatiin sillä tavalla niin hyvään hanttiin. Kokeilunomaisesti olemme tehneet muutaman luoksetulon kokonaisena liikkeenä, ja ihme kyllä lähes olemattomasta treenauksesta huolimatta liike kokonaisuudessaan on tosi hyvin hanskassa, jes! :)

Lauantaina käytiin muuten uusimassa rokotteet, olisivatkin menneet parin viikon päästä jo vanhaksi. Lääkäritäti kehui kovasti Vesperin rentoa luonnetta (kyllä, se istui koko ajan odotushuoneessa hiljaa paikoillaan eikä hötkyillyt mihinkään suuntaan!), epäili jopa, onko V enemmänkin "leikki- ja laululinjan koiria" kuin (yli)vilkkaita harrastuskoiria. Samalla minä myhäilin tyytyväisenä: tapakoulutus alkaa purra. ;)

Tokoja

2009-05-26T21:30:00.012+03:00

Vesper oli aamulla vielä väsyneen oloinen, joten jätimme suosiolla agilityt väliin tältä päivältä. Iltapäivällä alkoi koirassa olla taas virtaa normaaliin tapaan, siihen malliin häiriköi minua. :) Teimme muutamia perusasentoja lelupalkalla, mitkä menivät ihan hyvin. Asento on suora ja kontakti hyvä, mutta V jää hiukan liian taakse - seurailee kättä varmaankin edelleen hiukan. Onneksi liike on jo niin selvä Vesperille kuitenkin, että voin jättää palkkaamatta huonot toistot ilman, että koira lannistuisi tai menisi epävarmaksi. Lisää treeniä siis tähän ja vain parhaat palkataan. Teimme muutamia perusasennosta maahanmenoja, ne olivat hyviä. Lelulla maahanmeno nopeutuu kivasti, eli jatketaan sitä. Paikkamakuun tein kahdesti, ehkä noin 15s mittaisen. Koko ajan pysyi hyvä asento, into ja kontakti. Pidennellään aikaa siis pikku hiljaa.

Seuraamistreenit aloitimme kunnolla vihdoinkin. Ihan hyvin pääsi jo jyvälle, mutta into saisi olla parempi - tulee varmaan lelupalkkaan siirryttäessä.

Noutojuttujakin muistelimme pitkästä aikaa, palkkasin pelkästä suun avaamisesta ja kapulan ottamisesta suuhun. Muisti hyvin, vaikka edellisestä treenikerrasta on varmasti jo 2 kk! En ole pitänyt tämän liikkeen kanssa mitään kiirettä, kun ei kerran kuulu alo-liikkeisiin ja toisaalta noutaminen ja esineiden kantelu on niin luontaista Vesperille, etten usko liikkeen aiheuttavan mitään valtavia ongelmia myöhemmällä iälläkään. ;)

Huomenna olisi suunnitelmissa mennä Purinalle taas katselemaan keinua ja kontakteja, hiukan olen saanut uusia ideoita kontakteille, mutta mutta..

Ja sitten niitä lupaamiani kuvia:

"Joko? Joko? Joko?!"

keppeilyä

"Kepit, kepit!"

2009-05-25T12:36:00.004+03:00

Vietimme pitkän viikonlopun Turussa lomailun, retkeilyn ja keppitreenien merkeissä. Meillä on nyt kuusi keppiä vinossa ja Vesperin voi lähettää melkein mistä vain kujalle, ja se hakee oikean välin ja "pujottelee" loppuun saakka tosi vauhdilla. Ainoastaan jos seison keppien loppupäässä ja lähetän V:n hakemaan keppejä 180 asteesta, ilmenee hiukan epävarmuutta. Sitä siis hiotaan vielä. Olen yrittänyt hiukan alkaa suoristaa keppejä, mutten oikein tiedä miten toimia, kun Vesperin vauhti hidastuu silloin paljon. Olen epäilemättä noissa tilanteissa suoristanut keppejä liikaa liian nopeasti. Pujottelun motorinen taito ei ole vielä kehittynyt, auttaisikohan siinä muutama käsiavusteinen toisto, jos sillä oppisi hyppimään puolelta toiselle tai parhaassa tapauksessa juoksemaan kepit (en keksi parempaa termiä sille, että hakee ikään kuin vuorotellen etutassuilla maasta tuen). Tänään Purinalla kokeilin neljällä verkotetulla suoralla kepillä, ja niilläkin vauhti tyssäsi melkoisesti. Hm, täytynee miettiä ja ehkä kokeilla sitä kädellä vedätystä. Kaiken kaikkiaan olen edistymiseen keppien suhteen todella tyytyväinen, alle viikossa tuo oppi hakemaan kepit metrien matkalta ja lähes mistä kulmista tai ohjausvaihdoehdoista vain.

Purinalla treenasimme myös keinua pitkästä aikaa. Tein tällä kertaa vain pamautuksia. Vesper ei ole niitä aiemminkaan pelännyt, mutta koska viime treenikerrasta tosissaan on jo ehtinyt kulua pitkään, otin varmuuden vuoksi ensin muistuttelua ilman pamautusta. Koska mitään ongelmia ei ilmennyt, korotin pudotusta vähitellen. Pääsimme noin viiteen senttiin. Into oli niin hyvä ja muutenkin toistot menivät niin nappiin, että halusin lopettaa jo tähän, jotta varmasti jäi esteestä hyvä mieli. Vesper haki "touchinkin" hyvin, palkkasin suoraan kerran siitä ja sitten vapautus ettei into laske. Alkoi kivasti hakea touchia, mistä olin iloinen.

Vaan sitten kontaktit, puh! Laitoin puomin alastulon pöydän päälle, niin että teimme pelkkää alastuloa. Viime kerralla Jaakolla haki touchia jo todella hyvin, mutta nyt se tuntui unohtuneen tai sitten minä tietämättäni sössin jotenkin. Into esteelle oli tosi hyvä, mutta alkoi kuitenkin himmata alastulolla (namipalkalla). Laitoin sitten lelun alastulon eteen, mikä vetikin hyvin, mutta varasti kerran lelulle, eli ei osannut/malttanut pysähtyä. Keinulla touchin hakeminen vahvistui yhdellä palkalla, eli onnistuneesta suorituksesta palkka ja vapautus. Jotenkin olisi myös hyvä saada palkka pois minun kädestä, koska sitä V tuntuu seurailevan. Vedätyksessä tulee ihan hyvin, mutta ei ymmärrä itse lähteä etenemään touchaamaan, ainakaan täydellä vauhdilla. Tätä pitää miettiä, jottai tarttis keksii. :)

Lopuksi teimme vielä rengas-putki -vauhtisuoraa, että jää hyvä mieli. Otin rauhalliset lähdöt ja sammutin ennakointia. Hienosti V odotti lupaa ja voi sitä intoa, kun pääsi putkeen. :) Renkaan hakee hienosti, ei tosin koskaan ole siitä mennyt välistä tms.

Nyt on koira aivan poikki! Ulkona alkaa olla todella kuuma ja lyhyestä turkista huolimatta läähätys oli melkoista kävellessämme hallille. Viikonlopun menot painavat tassuissa varmaan myös: torstaina olimme Kuhankuonossa päiväretkellä talsimassa 10km ja lauantaina ja sunnuntaina teimme vähän lyhyemmät retkeilyt. Ja joka kerralla koira juoksi vähintäänkin kaksinkertaisen matkan, kun jokainen männynkäpy ja risu pitää käydä risteillen tutkimassa. Jaakko otti myös hienoja kuvia reissuista, katsotaan jos tännekin saisin laitettua jotain. :)

Kesälomailua ja keppeilyä

2009-05-20T20:42:00.003+03:00

Vihdoin alkoi odotettu kesäloma, ihanaa! Minulla on nyt puolentoista viikon loma ennen kesätöiden alkua, toivottavasti pääsisimme treenaamaan Purinallekin mahdollisimman usein nyt kun minulla se avainkin vihdoin on. Tänään lähdimme Turkuun ja olemme maanantaihin saakka, mutta alkuviikosta olemme sitten taas Purinan ulottuvilla. :)

Sain vinkkiä blogia lukeneelta opiskelukaveriltani, että keppejä olisi hyvä olla aina parillinen määrä, jotta koira oppii kummalle puolelle pujottelun tulee loppua. Järkeenkäypää, olisi varmaan itsekin pitänyt tajuta. Mutta kiitos Kaisa, jätähän tänne toistekin kommentteja. :) Äsken teimme illan aksat, ja nyt siis neljä keppiä vinossa. Ensimmäisellä kerralla Vesper juoksi suoraan ohi keppien palkalle (nami alustalla), josta laitoin sen hetkeksi sivuun ja tein Brunon kanssa pikkujuttuja. Teki hyvää pikku-höyrypäälle, keskittyi todella hyvin lopun treenin! :)

Tein lähetyksiä namille ja lelulle kolmesta-neljästä metristä sekä jo jyrkkiä avokulmia samalta matkalta. Tosi hienosti koira haki keppejä ja into nyt oli tietenkin mahtava. ;) Ei reagoinut mitenkään keppien lisäämiseen, ehkä jopa parani. Vaikeutetaan siis ensi kerralla hiukan matkaa lisäämällä ja kulmia vaikeuttamalla.